Aivan aluksi haluan, kuten Urpilainen konsanaan, muistuttaa (itsesuojeluvaistoni kehoittamana), että tietyissä alla mainituista asioissa vaimollani on normaalioloissa tärkeä rooli. Mutta nyt ei ollakaan normaalioloissa, vaan puhutaan koirista ja koiranäyttelyistä - kuinkas muutenkaan!
Kesän koiranäyttelykausi huipentui menneenä viikonloppuna reissuun Italian Garda-järvelle, jossa järjestettiin vinttikoiranäyttelykinkerit. Kuulemma semmoinen oikein tärkeäkin tapahtuma, johon oli välttämätöntä osallistua. Itse matkasta sinällään saisi ihan oman tarinansa, mutta jätetään se tuonnemmaksi. Mutta ehdottomasti siihenkin täytyy palata. Kesäkausi alkoi kohdallamme yllättävänkin myöhään vasta heinäkuussa, mutta loppukiri oli sitäkin messevämpi. Oikeastaan näyttelytelttaa ei autosta otettu pois koko kesän aikana.
Tänään vapaapäivästä tulikin sitten osa uhrattua niin sanotuille huoltotoimille. Tämä alkoi auton purkamisella eli näyttelyteltta ulos autosta, häkit, viltit ja patjat pois peräluukusta sekä käsin kaavittavien roskien putsaamisella. Normaalisti näyttelyiden välillä tavarat vain kannetaan kellariin odottamaan seuraavaa näyttelyä, mutta nyt oli suuremman huollon vuoro.
Marssin tavarakasan kanssa suoraan pesukoneelle ja laitoin parin koneellisen edestä tavaraa peseytymään: patjoja, näyttelyhäkkien suojapusseja, vilttejä, tuolien suojapusseja... Kannoin retkituolit kellariin ja avasin ne tuulettumaan, teltta täytyisi vielä samoin avata ja kangasosat pestä. Kun kaikki on pesty ja kuivateltu täytyy tavarat luonnollisesti valmistella tulevia näyttelyitä varten.
Auton suhteen siivous on vielä kesken, täällä kun ei ole soveliasta huudattaa imuria pyhäpäivänä, jollainen tämä maanantai Saksojen yhdistymisen kunniaksi on. Mutta auton kohdalla imurin pikainen näyttäminen ei riitä. Eikä varmaan yksi pölypussikaan. Lisäksi autolle on varattuna huolto huomisaamulle, mittari on näyttänyt jo jonkin aikaa jakoavainta lähestyvän huollon merkiksi ja huomenna onkin sitten auton vuoro saada uudet öljyt ja tarvittavat osan vaihdot, jotta jaksaa taas kuljettaa meitä tulevaisuudessakin. Joulukuun puolessavälissä hankittuun autoon on tullut meidän käsittelyssä 10 kuukaudessa noin 23000 kilometriä.
Maantieajoa, you know.
Citroen on kuljettanut meitä idylliseen Ranskaan, lumiseen Mustaan metsään, vuoristoiseen Itävaltaan, Sveitsin tunneleihin, Italian Autostradoille, Sloveniaan Välimeren syleilyyn, ristiin rastiin Saksaa ja tietenkin kotoiseen Suomeen. On se huoltonsa ansainnut.
Tavarat ja auto tulee siis huollettua. Mutta myös KNAM vaatisi huollon. Vaikka yhden jalkapallo- tai jääkiekkopelin. Ilman autoa. Oluen kera. Mutta ei taida olla kalenterissa tilaa, koiranäyttelyiden talvikausi kun alkaa kahden viikon kuluttua kinkereillä Dortmundissa, 300 kilometrin päässä.
Teidän,
KNAM
2 kommenttia:
Hm, ehkä minunkin pitäisi tehdä tuollainen perushuolto meidän tavaroillemme. Ainakin teltta on pesun tarpeessa. Ja auto. Kiitoksia muistutuksesta :)
Nuo etäisyydet ovat muuten jänniä. Suomessa tuntui että 250 km oli tosi pitkä matka, ja kaikkea siitä ylöspäin melkein pannassa. Täällä Ruotsissa, missä näyttelyitä löytyy kaikkialta, ja me asumme maan puolessa välissä, en harkitse kauheasti ennen kun ilmoitan johonkin 300 km etäisyydellä olevaan näyttelyyn. 400 km mietityttää hieman, mutta jos saa kaksi näytteöyä yhteen viikonloppuun mahtumaan, niin miettiminen jää siihen. Vaatii jo yöpymistä, mutta so what? 500 km, ok jos on hyvä tuomari... Ja teillä näyttää olevan hieman sama juttu, muistan Sarin sanoneen joskus Suomessa että 200 km on jonkinlainen kipuraja, mutta ei näyttää olevan enää... Mutta teidän matkustamismahdollisuuksilla minkäin yrittäisin saada perheen mukaan ja matkaan :)
Pidetään peukkuja että talvikausi sujuisi teillä yhtä hienosti kuin kesäkausi! Meillä jää ilmeisesti Micke tauolle, on satuttanut varpaansa eilen, joten eläinlääkärikeikka edessä tänään, mutta Ludde on ilmoitettu kolmeen näyttelyyn vielä tämän vuoden aikana.
Etäisyydet ovat todellakin hämärtyneet. Aiempi 200km on heitetty romukoppaan ja periaate on todellakin karkeasti ottaen sama kuin sinulla eli jos matkaa on enemmän niin sitten yövytään hotellissa.
Ja vaikka voisi kuvitella että matkanteko täällä autobaanoilla on yhtä juhlaa vain, niin totuus on kyllä ihan toinen. 200km matkaan saa varata enemmän aikaa kuin Tampere-Helsinki välille eikä ikinä etukäteen tiedä kauanko siihen lopulta menee jos kohdalle osuu ikävä ruuhka. Viimeisimpänä esimerkkinä sunnuntainen paluumatka Italiasta joka Googlen ja navigaattorin mukaan piti kestää noin 6,5h mutta todellisuudessa kesti karvan yli 10h! Ja yksi ruuhka ehti jo purkautua koska seisoimme edeltävässä ruuhkassa niin kauan!
Tosin nyt puhuttiin vähän jo tulevista näyttelyistä ja niihin osallistumisista, tahtia vähän tullaan rauhoittamaan. Järkevästi kerättävissä olevat tittelit alkavat olla kasassa eikä ole ihan hirveästi järkeä juosta Italiassa (10h suuntaansa) keräämässä kuutta (6) sertiä/koira jotta valio-titteli tulee kasaan. Tulevaisuudessa koitetaankin sitten ehkä keskittyä enemmän laatuun kuin määrään eli rauhallisempia ja pidempiä reissuja mutta harvemmin. Näin hommasta saa kaikki vähän enemmän irti kun näkee muutakin kuin urheilukentän/messuhallin eikä ole aivan kuollut näyttelyreissun jäljiltä.
Toivotaan ettei Micken varpaassa ole mitään pahempaa vaan kyseessä olisi vain afgaanidraamaa! Mutta tsemppiä ainakin Luddelle!
KNAM
Lähetä kommentti