Ilmassa oli jo selviä syksyn merkkejä, varsinkin myöhään illalla. Ilma oli kirpeän raikas, tuuli vihelteli korvissa ja pimeys oli vallannut ympäristön. Edellisestä lenkistä koirien kanssa pimeällä oli kulunut aikaa jo monta kuukautta. Mieleen hiipi väistämättä Mikko Kuustosen laulu "Enkelit lentää sun uniin".
"Elokuun yö, viileä tuuli, vesi on mustaa ja hopeaa..."
Jos lenkki olisi suuntaunut muutaman sata metriä etelämmäksi, olisin nähnyt läheisen järven pinnan muistuttavan erehdyttävästi Kuustosen laulun tunnelmaa.
Pientareiden heinikko on loppukesällä jo pitkää, sieltä on vaikea nähdä ja kerätä koirien jätöksiä. Loppukesän ukkosmyräkät ovat pudottaneet nurmialueille ympäröivistä puista suuren määrän risuja jotka tarttuvat koirien turkkeihin, näistä KNAM tietää saavansa kotona moitteita.
"Minkä takia teidän täytyy aina mennä ojan pohjia myöten?"
Mitäpä siihen sitten vastaamaan. Ojissa kaikki vaan on kivempaa.
Iltalenkkimme kääntyy kotia kohti, reitti vie läheisen puiston läpi. Puistoa halkoo hiekkaisten kävelyteiden muodostama reitistö, jota pitkin matkaamme määrätietoisesti eteenpäin. Ensimmäinen merkki tulee vasta muutaman metrin jälkeen.
"Japp, älä vedä! Tänne näin!"
Lauman rauhoituttua selvitän hihnoja ja jatkamme matkaa. Roska-astian kohdalla pieni pysähdys, pussi sisään ja matka jatkuu kävelytien reunaa pitkin. Nurmikolla on mukavampi kävellä, vaikka illan kosteus onkin jo siihe tiivistynyt pieniksi pisaroiksi.
Nykäisy tuntuu lopulta yllättävän pehmeänä, mutta päättäväisenä. Olen ollut kääntyneenä ja selkä menosuuntaan, ehkä se vähän vaimensi nyppäystä. Vedon määrätietoisuus saa kuitenkin voiman välittymään koko kroppaan ja pakottaa jalkojen ottamaan askelia. Vääntö ohjaa kropan jälleen nenä menosuuntaan ja jalat joutuvat tihentämään askellusta. Ja yhä kovemmalla nopeudella.
Jarrutus, lyön oikean jalkani päättäväisesti eteen. Nyt riittää!
"Seis! Ei vedä!"
Minä vastaan 4 afgaania. Afgaania, joilla on parin metrin matkalla kerätty kova vauhti. Jalka ei anna periksi, mutta lenkkitossun alta kitkaa ei kostealla nurmikolla löydy. Tulee mieleen nuoruuden kesä, kun enon ja veneen kanssa kokeiltiin vesihiihtoa. Liuku jatkuu ja vauhti kiihtyy.
Päätöksen aika. Hiekkainen kävelytie lähestyy koirien kiskoessa vasemmalle. Matkaa on enää alle metri. No sitten tulee ainakin kitkaa. Tosin ihan varmasti liikaa. Autokoulussa moottoripyöräkorttia suoritettaessa puhuttiin hallituista kaatumisista - parempi kaatua kuin törmätä. Nyt vielä, parempi kaatua nurmikolle kuin törmätä nenä edellä sepeliin.
Kaadan itseni hallitusti maahan, vauhtia täytyy olla jo paljon. Ehkä 15 km/h. Järkeilen kasvavan pinta-alan lisäävän kitkaa ja koirien voimien olevan riittämättömät. Käteen jäi kuitenkin Monopolin sattuma-kortti: "Laskuvirhe pankissa". Ei tosin minun edukseni.
Makaan selälläni. Ruohikko suhisee korvissani. Matka jatkuu jalat edellä, toisessa kädessä 1 koira joka menee porukan kärkenä ja toisessa kädessä pari muuta koiraa, vielä takanani. Takana olleet koirat saavuttavat minut kerättyään täyden vauhdin ja laittavat minut pyörimään akselini ympäri. Liikkeen suuntaa määräävä kärkikoira liikkuu vasemmalle ja hiekka lähestyy. Tämä kierrättää minua vielä ympäri toisessa suunnassa; pyörin akselini ympäri pysty- ja vaakasuunnassa samaan aikaan liukuen eteenpäin.
"PERKELE, NYT SEIS!"
Ensimmäiset naarmut tulevat käsivarteen sepelin raapaistessa kättä. Heti perään tuntuu vihlaisu lonkassa. Viileä ilta saa pikaisen kiitoksen kesken liu'un. Edes pitkät housut!
Pyörin akselieni ympäri, liu'un eteenpäin, hiekka ropisee allani. Vasen kylki kokonaisuudessaan huomaa lakaisseen soran edeltään. Vauhti hidastuu, lopulta pysähtyy.
Hiljaisuus.
Nostan päätäni ylös. Edessäni näkyy afgaanilauma, kaikkien katseet ovat kääntyneet minua kohti.
"Hei annatko sorin? Ei ollu tarkoitus..."
Nousen ylös, polveen sattuu. Pintanaarmuilla taisin sittenkin selvitä, ajattelen. Kokeilen taskuja, puhelin on lentänyt jonnekin. Korvanapit ovat irronneet korvista ja roikkuvat kaulallani. Poimin puhelimen, laitan napit takaisin korville.
Rusakko on poissa, minä en sitä edes nähnyt. Afgaanit näkivät. Selvästikin.
Painan puhelimesta musiikin takaisin päälle. Seuraava kappale, Mikko Kuustosta.
"Enkelit lentää sun uniin, ja tekee sinusta kauniin."
Tai afgaanit vetää sut maihin, ja tekee sinusta naarmuisen.
Teidän,
KNAM
tiistai 24. elokuuta 2010
Sohva
Eräs ystävä tarjosi vanhaa sohvaansa meille koirasohvaksi, tarpeettomaksi kun oli käynyt. Yhä enenevässä määrin saamme jostain syystä tarjouksia kaveripiiriltämme vanhoista sohvista ja näistä tarjouksista kiitollisia olemme. Melko hyvällä prosentilla olemmekin vanhoja sohvia hävittäneet. Tässä pieni kertaus:
Sininen vuodesohva:
Tämä sohva oli allekirjoittaneen ensimmäinen itseostettu sohva. Ostin sen opiskelijaboksiini ja se palveli sekä minua että lukuisia siinä öitään viettäneitä kavereita. Sohva päätyi koirasohvaksi kun muutimme vaimon kanssa ensimmäiseen omistusasuntoomme ja uusimme olohuoneen sohvan vähän tämän jälkeen. Sohva päätyi silloisen rivitaloyhtiömme yhteiselle roskalavalle.
Ruskeanharmaa puukäsinojasohva:
Koivistoisten autokoululta lahjoitettu sohva, josta ensin syötiin puiset käsinojat ja lopulta 3-istuimisen sohvan istuinosat yksi yksi kerrallaan. Päätyi kaatopaikalle.
Punainen 3-istuttava sohva:
Tämä sohva siis korvasi aikoinaan tuon sinisen vuodesohvan ja päätyi koirasohvaksi kun muutimme omakotitaloon ja ostimme olohuoneeseen uuden, isomman sohvan. Sohvasta jyrsittiin paloiksi käytännössä kaikki mitä irti lähti. Loppusijoituspaikkana tälläkin sohvalla oli Tarastejärven kaatopaikka.
Keltainen 3-istuttava sohva:
Keltainen sohva tuli meille Salmisilta, joiden olohuoneessa sohva oli sitä ennen ihastuttanut. Sohva oli lähes priimakuntoinen ja allekirjoittanutta jopa vähän harmitti sitä koirien käsiin antaa. Sohvassa oli irroitettavat istuintyynyt ja selkänojatyynyt, jotka todellakin joutuivat kovalle koetukselle. Täytteenä oli vaahtomuovia sekä ihan aitoja höyheniä, joita sitten olikin mukava päivittäin lakaista koirahuoneen lattialta. Kaikkensa antaneena sohvan runko päätyi kaatopaikalle.
Vihreä 3-istuttava sohva:
Tämän sohvan tarina onkin jo vähän mielenkiintoisempi. Alunperin sohva kuului entiselle pomolleni, joka antoi sen pois muuttaessaa uuteen taloon. Pomolta sohva päätyi kauttani vaimon veljelle, joka käytti sitä muutaman vuoden kunnes paikkakunnaltamuuton vuoksi sohva siirtyi vaimon siskolle. Vaimon siskon hankittua uuden sohvan tämä vihreä, paljon maailmaa nähnyt sohva päätyi meidän koirahuoneeseen pentujen käpäliin. Sohva hävitettiin muutama viikko sitten, kun pennut olivat jyrsineet tiensä läpi istuintyynyistä ja yksi pennuista venäytti jalkaansa astuttuaan syntyneestä reiästä läpi. Sohvan nykyinen sijainti on Tarastejärven kaatopaikka.
Vaaleanruskea 3-istuttava nahkasova:
Jälleen Koivistoisten perheen lahoitus meille ja ensimmäistä kertaa koirilla oikein nahkasohva! Samana päivänä kun sohva lopulta saatiin raahattua koirahuoneeseen kysyi ystävämme josko meillä olisi tarvetta sohvalle. Lupasin palata parin viikon sisällä asiaan, mutta katsotaan nyt kuinka käy. Väliaikatietona sen verran, että sohvan alakulmat on jo syöty eli ei se nahka paljoa pentuja hidasta.
Nyt onkin hyvä tilaisuus julistaa kilpailu siitä että koska sohva vaihtuu seuraavan kerran. Ylituomarina toimii itse KNAM ja veikkauksia saa laittaa tämän blogin kommentteihin. Osallistumisaika on tämän kuun loppuun saakka (kai se sohva sinne asti ainakin kestää?) ja lähimmäs arvannut saa hämmästellä palkinnon suuruutta!
Onnea kilpailuun!
Teidän,
KNAM
Sininen vuodesohva:
Tämä sohva oli allekirjoittaneen ensimmäinen itseostettu sohva. Ostin sen opiskelijaboksiini ja se palveli sekä minua että lukuisia siinä öitään viettäneitä kavereita. Sohva päätyi koirasohvaksi kun muutimme vaimon kanssa ensimmäiseen omistusasuntoomme ja uusimme olohuoneen sohvan vähän tämän jälkeen. Sohva päätyi silloisen rivitaloyhtiömme yhteiselle roskalavalle.
Ruskeanharmaa puukäsinojasohva:
Koivistoisten autokoululta lahjoitettu sohva, josta ensin syötiin puiset käsinojat ja lopulta 3-istuimisen sohvan istuinosat yksi yksi kerrallaan. Päätyi kaatopaikalle.
Punainen 3-istuttava sohva:
Tämä sohva siis korvasi aikoinaan tuon sinisen vuodesohvan ja päätyi koirasohvaksi kun muutimme omakotitaloon ja ostimme olohuoneeseen uuden, isomman sohvan. Sohvasta jyrsittiin paloiksi käytännössä kaikki mitä irti lähti. Loppusijoituspaikkana tälläkin sohvalla oli Tarastejärven kaatopaikka.
Keltainen 3-istuttava sohva:
Keltainen sohva tuli meille Salmisilta, joiden olohuoneessa sohva oli sitä ennen ihastuttanut. Sohva oli lähes priimakuntoinen ja allekirjoittanutta jopa vähän harmitti sitä koirien käsiin antaa. Sohvassa oli irroitettavat istuintyynyt ja selkänojatyynyt, jotka todellakin joutuivat kovalle koetukselle. Täytteenä oli vaahtomuovia sekä ihan aitoja höyheniä, joita sitten olikin mukava päivittäin lakaista koirahuoneen lattialta. Kaikkensa antaneena sohvan runko päätyi kaatopaikalle.
Vihreä 3-istuttava sohva:
Tämän sohvan tarina onkin jo vähän mielenkiintoisempi. Alunperin sohva kuului entiselle pomolleni, joka antoi sen pois muuttaessaa uuteen taloon. Pomolta sohva päätyi kauttani vaimon veljelle, joka käytti sitä muutaman vuoden kunnes paikkakunnaltamuuton vuoksi sohva siirtyi vaimon siskolle. Vaimon siskon hankittua uuden sohvan tämä vihreä, paljon maailmaa nähnyt sohva päätyi meidän koirahuoneeseen pentujen käpäliin. Sohva hävitettiin muutama viikko sitten, kun pennut olivat jyrsineet tiensä läpi istuintyynyistä ja yksi pennuista venäytti jalkaansa astuttuaan syntyneestä reiästä läpi. Sohvan nykyinen sijainti on Tarastejärven kaatopaikka.
Vaaleanruskea 3-istuttava nahkasova:
Jälleen Koivistoisten perheen lahoitus meille ja ensimmäistä kertaa koirilla oikein nahkasohva! Samana päivänä kun sohva lopulta saatiin raahattua koirahuoneeseen kysyi ystävämme josko meillä olisi tarvetta sohvalle. Lupasin palata parin viikon sisällä asiaan, mutta katsotaan nyt kuinka käy. Väliaikatietona sen verran, että sohvan alakulmat on jo syöty eli ei se nahka paljoa pentuja hidasta.
Nyt onkin hyvä tilaisuus julistaa kilpailu siitä että koska sohva vaihtuu seuraavan kerran. Ylituomarina toimii itse KNAM ja veikkauksia saa laittaa tämän blogin kommentteihin. Osallistumisaika on tämän kuun loppuun saakka (kai se sohva sinne asti ainakin kestää?) ja lähimmäs arvannut saa hämmästellä palkinnon suuruutta!
Onnea kilpailuun!
Teidän,
KNAM
tiistai 3. elokuuta 2010
Sadonkorjuuaika
Olemme siinä mielessä etuoikeutetussa asemassa, että meillä on omaa pihaa jossa jopa kasvaa muutakin kuin rikkaruohoja. Tai no, kolikon kääntöpuolena on sitten tuo tiluksien ylläpito joka lohkaisee kohtuullisen osan kesän vapaa-ajasta.
Pihassamme kasvaa pari omenapuuta, kirsikkapuu, viinimarjoja sekä punaisen että mustan värisenä, vadelmia ja tämän kesän uutuutena vaimo on "viljellyt" kesäkurpitsaa, avomaankurkkua, ruohosipulia sekä salaattia. Ja yhden herneen.
Vadelmat eivät ole heinähelteistä meillä hätkähtäneet vaan ovat räväyttäneet kaikkien aikojen sadon sekä määrällisesti että laadullisesti. Suurimman marjat ovat olleet keskikokoisen mansikan kokoisia ja kautta linjan marjat ovat olleet oikein makeita ja kauniita.
Osa vadelmista kasvaa tuolla koira-aitauksen peränurkassa ja sieltä niitä on mukava itsekin käydä napostelemassa iltapalaksi kun päästää koiria vielä sille "ihan viimeiselle iltapissalle".
Nuo meidän kakarat ovat myös löytäneet nuo maukkaat vadelmat. Kolme viime talven kasvateista asustaa tällä hetkellä meillä ja kaikki käyvät tönimässä kuonollaan vadelman lehtiä löytääkseen marjoja. Ja voi sitä ilon ja riemun täyttämää affea kun lehden alta paljastuu iso, kypsä ja kirkkaanpunainen vattu, jonka voi näppärästi etuhampailla napata suuhunsa. Ja tuota touhua kestää niin kauan, kunnes jokainen vadelmanlehti on käännetty ja päivän aikana kypsyneet marjat on syöty.
Niin ja todellakin, vain kypsät marjat kelpaavat.
Teidän,
KNAM
Pihassamme kasvaa pari omenapuuta, kirsikkapuu, viinimarjoja sekä punaisen että mustan värisenä, vadelmia ja tämän kesän uutuutena vaimo on "viljellyt" kesäkurpitsaa, avomaankurkkua, ruohosipulia sekä salaattia. Ja yhden herneen.
Vadelmat eivät ole heinähelteistä meillä hätkähtäneet vaan ovat räväyttäneet kaikkien aikojen sadon sekä määrällisesti että laadullisesti. Suurimman marjat ovat olleet keskikokoisen mansikan kokoisia ja kautta linjan marjat ovat olleet oikein makeita ja kauniita.
Osa vadelmista kasvaa tuolla koira-aitauksen peränurkassa ja sieltä niitä on mukava itsekin käydä napostelemassa iltapalaksi kun päästää koiria vielä sille "ihan viimeiselle iltapissalle".
Nuo meidän kakarat ovat myös löytäneet nuo maukkaat vadelmat. Kolme viime talven kasvateista asustaa tällä hetkellä meillä ja kaikki käyvät tönimässä kuonollaan vadelman lehtiä löytääkseen marjoja. Ja voi sitä ilon ja riemun täyttämää affea kun lehden alta paljastuu iso, kypsä ja kirkkaanpunainen vattu, jonka voi näppärästi etuhampailla napata suuhunsa. Ja tuota touhua kestää niin kauan, kunnes jokainen vadelmanlehti on käännetty ja päivän aikana kypsyneet marjat on syöty.
Niin ja todellakin, vain kypsät marjat kelpaavat.
Teidän,
KNAM
sunnuntai 1. elokuuta 2010
Pentuhuoneesta vierashuoneeksi, osa 3
Viime päivityksestä on nyt aavistuksen verran enemmän aikaa kuin ehkä alunperin piti, mutta huone on, uskomatonta kyllä, valmis. Valmistumista viivytti peruskiireiden lisäksi kesän aikana olleet yövieraat, mutta koko ajan huone on onneksi jo ollut siinä tilassa, että sinne on kehdannut vieraita majoittaa.
Viime päivityksessä päädyttiin tilanteeseen, jossa seinät oli saatu eristettyä ja levytettyä ja ne odottivat maalia sekä tapettia. Kesäkuun alkupäivinä vaimo pisteli päivässä maalit seinille ja allekirjoittanut laittoi muutama ilta ennen ensimmäisiä kesävieraita tapetit seinille. Sitten jouduimmekin ottamaan pienen tauon remontoinnissa, mutta jälleen kesälomien alettua päästiin jatkamaan.Eli kattoon halusimme kokonaan uuden pinnan, sillä 60-luvun haltex-levy ei enää ollut parhaassa kuosissaan. Ruuvasimme vaimon kanssa uudet ruoteet kiinni kattoon ja aloimme laittaa uutta paneelia kiinni. Väliin pujotimme vähän sähköjohtoa, jotta saimme uuden kattopistorasian myöhemmin mahdollisesti hankittaville vaatekaapin kohdevaloille.
Kun katto oli saatu paikoilleen, alkoi armoton jiirisahaaminen. Ensin täytyi sahata kattolistat jotta kaikki oli valmista kaapeille. Tuosta meidän kaappirumbasta saisi ihan erillisen blogikirjoituksen, joten jätetään se tarina toiseen kertaan. Lopputuloksena oli kuitenkin oikein nätit kaapit.Kaappien kasaamisen jälkeen oli sitten jalka-, ovi- ja ikkunalistoituksen vuoro. Jalkalistat oli helppo juttu, mutta erityisesti ikkunan kanssa joutui punnertamaan ihan tosissaan, koska seinä oli "kasvanut" lisäeristeen takia noin 4 senttiä sisäänpäin.
Punnerruksien jälkeen sekin kuitenkin tuli valmiiksi ja vaikka itse sanonkin niin lopputuloksesta tuli aika hieno, vai mitä?
Niin siis tuli valmista? Ehei, se viimeinen listanpätkä puuttuu...
Teidän,
KNAM
Viime päivityksessä päädyttiin tilanteeseen, jossa seinät oli saatu eristettyä ja levytettyä ja ne odottivat maalia sekä tapettia. Kesäkuun alkupäivinä vaimo pisteli päivässä maalit seinille ja allekirjoittanut laittoi muutama ilta ennen ensimmäisiä kesävieraita tapetit seinille. Sitten jouduimmekin ottamaan pienen tauon remontoinnissa, mutta jälleen kesälomien alettua päästiin jatkamaan.Eli kattoon halusimme kokonaan uuden pinnan, sillä 60-luvun haltex-levy ei enää ollut parhaassa kuosissaan. Ruuvasimme vaimon kanssa uudet ruoteet kiinni kattoon ja aloimme laittaa uutta paneelia kiinni. Väliin pujotimme vähän sähköjohtoa, jotta saimme uuden kattopistorasian myöhemmin mahdollisesti hankittaville vaatekaapin kohdevaloille.
Kun katto oli saatu paikoilleen, alkoi armoton jiirisahaaminen. Ensin täytyi sahata kattolistat jotta kaikki oli valmista kaapeille. Tuosta meidän kaappirumbasta saisi ihan erillisen blogikirjoituksen, joten jätetään se tarina toiseen kertaan. Lopputuloksena oli kuitenkin oikein nätit kaapit.Kaappien kasaamisen jälkeen oli sitten jalka-, ovi- ja ikkunalistoituksen vuoro. Jalkalistat oli helppo juttu, mutta erityisesti ikkunan kanssa joutui punnertamaan ihan tosissaan, koska seinä oli "kasvanut" lisäeristeen takia noin 4 senttiä sisäänpäin.
Punnerruksien jälkeen sekin kuitenkin tuli valmiiksi ja vaikka itse sanonkin niin lopputuloksesta tuli aika hieno, vai mitä?
Niin siis tuli valmista? Ehei, se viimeinen listanpätkä puuttuu...
Teidän,
KNAM
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)