Sitä mukaa kun pentumme Hippie on kasvanut, on vanhemman tyttäremme intoa kutsua sitä "mun pennuksi" laantunut. Tämä ei tosin tarkoita sitä, etteikö se edelleen olisi hänen pentunsa. Yhä vieläkin Hippie saa erityiskohtelua ja ensimmäisenä tarhasta kotiuduttuaan tyttäremme menee Hippietä moikkaamaan, halaamaan ja pussaamaan.
Eikä Hippie sitä pahakseen pistä, päinvastoin!
Joskus sitä miettii että mistä johtuu se, että toisiin koiriin muodostuu välittömästi semmoinen molemminpuolinen lämmin suhde ja taas toiset koirat jäävät vähän etäisimmiksi. Ja tämä pätee sekä omiin että vieraisiin koiriin enkä tarkoita tällä sitä etteivätkö kaikki omat koirat olisi tärkeitä ja rakkaita. Esimerkiksi KNAM:lla ja Chica-koirallamme on ollut alusta lähtien varsin erityinen suhde joka alkoi oikeastaan heti kun Chica pentuna noudettiin kasvattajalta. Ja edelleenkin Chica on se jonka viimeisenä heitän (jos heitän) pois sängystä ennen nukkumaan menoa.
Toinen hyvä esimerkki oli meillä viime viikonloppuna kyläillyt afgaani, josta tuli ihan välittömästi KNAM:n kaveri. Viikonloppu meni kivasti telmiessä ja ilo sekä riemu oli molemminpuolista.
Muuten, nyt alkoi taas KNAM:n juhlapäivät kun elämä on taas askeleen verran helpompaa. Tiistai-iltana imuroin ja moppasin koko pirtin kun sääennuste lupasi tuleville päiville pakkasta. No nyt on sitten pikkupakkaset eikä koirien mukana tule enää kuraa eli pirttikin pysyy vähän puhtaampana vähän pitempään. Kyllä KNAM:n nyt kelpaa rentoutua illalla sohvan ääressä...
Ai että miten niin hassua, että kodin siivous pitää ajastaa sääennusteen mukaan?
Teidän,
KNAM
