Monta, siis oikeasti monta, kertaa on tullut tilanteita, joita olisi ollut mukava ikuistaa tänne blogiin mutta aina se vain on jäänyt. Nyt päätin lopulta ottaa väkisin sen 10 minuuttia aikaa ja kirjoittaa alas (oikeasti siis ylös, mutta vaimo sanoo aina että alas (vrt. skriva ner)).
Meille tuli muksuja. Seitsemän kappaletta. Ei siis ihmislapsia vaan koiranpentuja kun Chica-narttumme pyöräytti seitsikon sinä heinäkuun ainoana hellepäivänä. Meni kesäloma mukavasti. No jos totta puhutaan, niin tuli sitä lomalla muutakin touhuttua, joskaan varsinaista lomaa ei juuri tullut pidettyä. Mutta eipähän tarvinnut työpaikalle raahautua (riitti kun teki etänä töitä ilman erillistä korvausta, kuten alalla on tapana).
Koska vaimolla meni siis runsaasti aikaa pentujen parissa, niin minulle jäi sitten hoidettavaksi taas vähän pidemmäksi aikaa oikein urakalla näitä KNAM:n velvollisuuksia: lasten hoitoa, siivousta, remontointia (talo on yllättävää kyllä vielä "paria listaa vaille valmis") ja niin edelleen. Kaiken kruununa oli tietty se, että vaimo päätti viettää myös yönsä pentujen ja emon kanssa eri kerroksessa kuin KNAM. Positiivisena puolena oli tässä se, että koko sänky oli käytössä. Joskin vanhempi tyttäremme käytti tilannetta välittömästi hyväkseen ja nukkui käytännössä vieressäni sen pari viikkoa. Toisin sanoen, kun tuollainen alkuperäinen metrin mitta nukkuu sängyssä poikittain niin isukille jää tilaa sen 60 cm. Ja taas meni selkä jumiin.
Remonttiakin siis tuli tehtyä ja mikäs sen mukavampaa kuin remontoida taloa koirien ja koiranhoidon näkökulmasta. Rouvan salonki tuli nyt vihdoin oikeasti valmiiksi. Maalasin katon, tein seiniin koolaukset ja laitoin villaa lisäeristeeksi. Päälle levy ja maalit ja listat lattiaan. Laatat laitettiin vastaanottotilaan (jota myös jotkut kutsuisivat pannuhuoneeksi tai kodinhoitohuoneeksi). Lisäksi salongin seinälle laitettiin taulu ja lokerikko pikku tavaroita varten. Liimapuulevyistä tein hyllykön petsaamalla ja lakkaamalla levyn. Vastaanottotilaan tuli myös myyntitiski samalla periaatteella kuin hyllyt. Tosin tuo tiski piti vielä saranoida koska sen takaa on kulku meidän puuvarastoon. Täytyy sitä saunaakin jollain lämmittää.
Remontoinnin kruununa on sitten meidän koirahuone. Toisissa piireissä sitä kutsuttaisiin takkahuoneeksi mutta meillä se on koirahuone jossa koirilla on takka. Harvoilla koirilla on takka. Meidän koirilla on. Tuonne koirahuoneeseen sain uudet levyt seiniin, enää täytyisi saumata ja kitata ne jotta pääsisi sitten maalaamaan huoneen kattoja myöten. Tosin meidän nuorin sankari (ei siis kuitenkaan pennut) jo ehti yhden levyn reunan järsimään siten, että joudun varmaan vaihtamaan koko levyn. Kiva että on edes jotain tekemistä.
Mutta ne pennut. Onhan ne lutusia. Ja vaikken paljoa koirista tai afgaaneista tiedäkään, niin niistä tulee kyllä hyviä yksilöitä. Jo nyt jopa minä näen että elementit on kohdillaan, toivottavasti vaan saavat kaikki hyvän kodin. On ollut enemmän kuin hauskaa seurailla tuommoisen pentulauman touhuja ja todella nopeaa kehitystä. Viidessä viikossa ovat kasvaneet ja alkaneet touhuilemaan hyvinkin paljon. Joka pennusta alkaa näkymään niiden oma luonteensa. Ja ennen kaikkea, että kyse on afgaaneista. Eli kengät piiloon ja huonekalut varastoon!Jos taas takaisin sorvin ääreen ja toivottavasti uusia kirjoituksia vähän ripeämmin.
