Pakkaaminen

Olen monta kertaa kertonut (lue: valittanut) siitä, kuinka vaikeaa on auton pakkaaminen. Todella monessa tekstissäni siitä olen kertonut, mutta silti en ole kovin konkreettisia ratkaisuita ongelmaan ikinä esittänyt vaikka niitä toki löytyy. Näin jälkeenpäin voi myös todeta, ettei graduni mennyt aivan hukkaan. Normaalisti näyttelyreissu alkaa jo edellisenä iltana, kun auto pakataan valmiiksi aamua varten. Tähän peruspakkaamiseen kuuluu yleensä näyttelyteltta, häkit, tuolit sekä kuljetuskärryt. Nykyisessä autossa näyttelyteltta mahtuu poikittain takapenkin jalkotilaan joten sen paikka on automaattisesti aina siellä. Peräluukun osalta tilanne näyttää tältä:

Pohjalle ladotaan kevythäkit joiden taakse takapenkkejä vasten sijoitetaan retkituolit. Tuolien oikealle puolelle tulee yleensä jokin pieni kassi, kuten koirien varusteita sisältävä kassi. Sekä kassi että tuolit sitoutuvat hyvin penkkejä vasten köysillä, jotka pitävät koiraverkon paikoillaan. Häkkien alle tulee yleensä vielä kokoontaittuvat kuljetuskärryt. Takapenkille lasten istuinten väliin kasataan sitten kaikki loput kassit ja laukut, kuten varavaatekassi ja koirien näyttelylaukku (yleensä trolley). Etupenkille vaimon jalkoihin tulee ruokia ja juomia sisältävä kylmälaukku. Mikäli tavaraa on keskivertoa enemmän (kyseessä esim. koko viikonlopun reissu), otetaan keskimmäinen takapenkki irti jonka jälkeen siltä vapautuvaan tilaan saa sitten mahtumaan mukavan määrän laukkuja. Näyttelypaikalle saavuttuamme alkaakin KNAM:n lastaus. Ja millä on KNAM lastattu? Näyttelyteltalla (puetaan kuten selkäreppu), näyttelyhäkeillä (olalle), kylmälaukulla (olalle häkkien päälle), retkituoleilla (käsissä) ja trolleyllä (toisessa kädessä perässä vetäen). Jos parkkipaikalta on varsinaiselle näyttelyalueelle pitkä (>300 metriä) matka, lastataan trolleytä lukuunottamatta kaikki edellämainittu kuljetuskärryihin ja koko lasti sidotaan kiinni mustekaloilla. Yleensä mustekalat kasan yli pingottaessa paukahtavat KNAM:ia naamalle vähintään kerran tai kaksi. Kehän laidalle selvittyämme alkaa teltan kasaaminen. Pohjatöinä levitetään kevytpeite maahan joka päälle teltta sijoitetaan. Teltan sisälle tulevat häkit sekä takanurkkaan tavaranurkkaus.

Häkkien edustalle, hyvälle tarkkailupaikalle, sijoitetaan retkituolit. Viime aikoina pientä haastetta ovat aiheuttaneet teltan takaosaan sijoitetut tavarat. Toisaalta ne ovat poissa jaloista, mutta toisaalta taas turhan kaukana silloin kun niitä tarvitaan. Useimmiten aikaa kuitenkin vietetään tuoleissa istumalla jolloin esimerkiksi juoman ottaminen häkin takana olevasta kylmälaukusta on jokseenkin vaikeaa. Jatkuva tuotekehitys onkin välttämätöntä tässä vaativassa tehtävässä. Päivän päätteeksi kaikki edellämainittu toistetaan päinvastaisessa järjestyksessä. Teidän, KNAM

Rutiineita

Eräs ystäväni, käytettäköön hänestä nyt nimeä "Markku" (nimi muutettu?), jaksaa aina nauraa minulle koiranäyttelyissä. Hänestä on huvittavaa, kun istun retkituolissani alkuaskareiden jälkeen kuppi kahvia mukitelineessä ja päivän sanomalehti kädessä. Toisaalta, minä naureskelen hänen tavalleen tehdä kaikki mahdolliset asiat kauluspaita päällä. Näihin kuuluu esimerkiksi lehtien haravointi ja lumityöt. Siitä näystä minulle tulee aina mieleen Myytinmurtajien Jamie Hyneman.

Viime aikoina omaan lehdenlukurutiiniini on tullut tosin muutos. Edelleenkin kannan kaikki tavarat, kuten näyttelyteltan, tuolit, koirien tarvikelaukun, kylmälaukun, viltit ja peitot sekä häkit autolta näyttelypaikalle, pystytän näyttelyteltan, kasaan häkit ja tuolit sekä asettelen muut tavarat paikoilleen. Mutta tämän jälkeen en enää lehteä lue. Ja tähän on syynä kielitaidottomuuteni. Saksan kieli kun ei suju ja suomalaisia lehtiä ei todellakaan ole täällä saatavissa. Mutta onneksi on älypuhelimet. Puhelimellani nettilehtien lukeminen sujuu vaivattomasti, mutta uutiset ovat valitettavasti kovin lyhyitä ja suppeita. Eikä se näkykään ole enää yhtä huvittava kun kädessä on pikkuruinen puhelin vs. Aamulehti. Teidän, KNAM