Paljon on päiviä vierinyt sitten viime merkinnän - tosin tämä alkusyksy on ollut melko seesteistä aikaa koirarintamalla. Ja KNAM:n normaalit tehtävät nyt eivät yleisesti ottaen ole kovin kattavan reportoinnin arvoisia.
Merkillepantavaa on kuitenkin ollut kuluneen syksyn afgaaniystävällisyys. Sadepäiviä on ollut verrattain vähän ja yöpakkaset auttavat kummasti kuran kulkeutumisen estämisessä, kunhan vain lenkit ajoittaa sopivasti lämpömittaria tarkkaillen. Meillähän lämpömittarin anturi ei ole oikeaoppisesti 1-1,5 metriä maanpinnasta vaan mahdollisimman lähellä maanpintaa. Tämä tietysti siksi, että KNAM:ia kiinnostaa vain se hetki koska maa jäätyy tai sulaa jotta kuran määrä saadaan minimoitua.
Mutta se tosiasia että maa on väärällään puiden pudottamia lehtiä ja tuulten repimiä oksia, ei poistu lämpömittaria tarkkailemalla. Siihen ei auta mikään muu kuin lumi ja sitä saataneen vielä odotella viikkokaupalla - ainakin sitä "pysyvää" lunta. Mainittakoon sivuhuomautuksena, että välillä naurattaa aina tuo termi "pysyvä lumi". Meillä se on ainakin sulanut joka kevät - eräs ystävänikin on luvannut pitää tupaantulijaiset heti kun pysyvä lumi tulee. Vielä ei ole tupareita ollut ja ystävä on jo muuttanutkin kahdesti tuon lupauksen jälkeen.
Takaisin syksyyn. Todellakin noiden karvakasojen helmoissa on roikkunut mitä ihmeellisimpiä asioita viime päivinä, suurimpana ehkä Jappin jaloissa sisään kantautunut n. 30cm pitkä ja halkaisijaltaan 3 senttinen karahka. Sillähän jo melkein lämmittäisi saunan! Muutenkin olemme ajatelleet vähän laittaa vauhtia takan ja/tai puuhellan hankintaan, sillä koirat pitäisivät varsin mallikkaasti huolta sytykkeiden kantamisesta sisälle. Kuinka kätevää olisikaan kerätä lattioilta risut pois ja sytyttää tunnelmallinen, lämmittävä takkatuli niillä - kolme kärpästä yhdellä iskulla: siivous, tunnelma ja lämpö sekä kasvihuoneilmiön hidastaminen (lämmitysöljyn käyttö vähenee).
Eikä muuta kuin ilmastoa parantamaan...
Teidän,
KNAM
