Olen työelämässä tottunut siihen, että kun uralla pääsee eteenpäin niin se tuo yleensä mukanaan lisää valtaa. Toisaalta valtaa ei voi olla ilman vastuuta joten vallan lisääntyminen on tuonut aina mukanaan myös lisää vastuuta. Joskus on myös käynyt niin, että näiden kahden kylkiäisenä on myös tullut suurempi palkka - ei tosin läheskään aina. Eräs esimieheni korosti aina vallan ja vastuun kulkemista käsi kädessä, tosin tuosta korvauksen kulkemisesta tässä kuviossa mukana hän ei maininnut mitään :)
KNAM:n elämässä, joka luonnollisesti eroaa mistä tahansa muusta elämästä merkittävästi, homma menee vähän eri tavalla.
Kuten jo aiemmin olen kirjoittanut, meidän narttumme sai heinäkuussa 7 pentua. Näistä on tätä kirjoittaessa lähtenyt jo uusiin, hyviin koteihin 3 pentua. Loppuviikon aikana toiset kolme pentua saavat hyvät kodit ja vain Ludde jää toistaiseksi meille. Joskin tarkoitus on löytää myös hänelle uusi koti lähipäivinä. Mitä sitten tämä kulunut vajaa kolme kuukautta pentujen syntymästä nykyhetkeen on tuonut KNAM:n uralle?
Vastuuta?
Kyllä. Kakkojen ja pissojen siivousta, pentujen ruokkimista, kuljetuksia eläinlääkärille, paperitöitä, lastenhoitoa koska vaimon aikaa on paljon mennyt pentujen kanssa, pyykinpesua, arjen pyöritystä...
Valtaa?
Ei toki. Ja toisaalta, miksi olisikaan tullut? Ja mitä sillä vallalla olisin edes tehnyt? Mistä minä osaisin sanoa, mikä ostaja on hyvä ja luotettava, missä pennun on hyvä jatkaa elämää? Tai miten voisin edes päättää pentuihin liittyvistä asioista? Eihän minulla ole oikeastaan mitään käsitystä tai "koulutusta" niihin asioihin.
Korvausta?
Yllättävää kyllä, tähän täytyy vastata myöntävästi. Tietenkään mistään rahallisesta korvauksesta ei voi puhua, sillä vaimon kasvattajana toimiminen ei todellakaan tuota mitään - likimain plusmiinus nollana tuo on minun laskujeni mukaan mennyt. Mutta korvaus voi olla jotain muutakin kuin rahaa.
Mielestäni paras korvaus, jonka olen "työstäni ja uhrauksistani" (lue: vastuusta) saanut, on ollut lasten kanssa vietetyn ajan kasvaminen, pentujen elämän seuraaminen aivan rääpäleestä perityypillisiksi afgaaninpennuiksi, uusien koiranomistajien auvoiset ilmeet pennun luovutuksen yhteydessä, vaimon tyytyväisyys ja kiitollisuus sekä semmoinen itsestä kumpuava itsetyytyväisyys joka tulee kun tietää osallistuneensa johonkin tärkeään ja onnistuneensa siinä.
Elämässä on monia asioita, jotka päällisin puolin näyttävät raskaita ja kovilta hommilta eivätkä tuota mitään muuta kuin vastuuta. Joskus silti kannattaa pysähtyä ja katsoa asioita vähän syvemmältä.
Rankkuudesta huolimatta elämä osaa antaa joskus jotain takaisinkinpäin.
