Kyllä taas osu ja uppos.
Kaikki alkoi reilu viikko sitten kun rakas vaimoni sai perusflunssan - nenä vuotaa, vähän yskittää, kurkku kipeänä. No siitä se sitten kehkeytyi poskiontelon tulehdukseksi ennen kuin sain hänet väkipakolla lääkäriin patisteltua.
Samana päivänä kun vaimo lääkärille marssi sain soiton päiväkodista, että nuorimmaisemme on alkanut oksentelemaan. No eipä sitten muuta kuin jälkikasvu tarhasta kotiin.
Koitti perjantai ja vaimo alkoi vuorostaan tehdä tuttavuutta tammisaarelaiseen keramiikkateollisuuteen eli IDO:n vessanpönttöön. Itse aloittelin hyvin(?) ansaittua viikon mittaista joululomaa samana päivänä.
Kunnes, sunnuntai-iltana sitten olikin minun vuoro tehdä tuttavuutta arabialaisittain (meillä on erimerkkiset pöntöt ala- ja yläkerrassa, toim. huom.). Siinä meni su-ma yö sekä ensimmäinen varsinainen lomapäivä leppoisasti kuumeillessa ja pahoinvoidessa.
Maanantaiksi oli myös sovittu jo aiemmin hajonneen auton pakoputken vaihto, mutta koska minusta ei ollut liikenteeseen lähtijäksi tuo siirtyi tiistaille.
Tänään tiistaiaamuna herätys olikin sitten erityisen mukava, kun vettä ei tullut. Meillä on oma pumppu ja kaivo eli kunnasta päin ei paljoa apua tahi sympatiaa meidän vesikriiseihin heru. Ja koitappas metsästää vapaata putkimiestä aatonaattona! Pienin kikkailuin saimme nyt välttävästi veden lorisemaan mutta käytännön kannalta ratkaisu ei ole kovin hyvä eli taitaa olla sitten ensimmäisenä mahdollisena arkipäivänä edessä nöyrä soitto kuntaan...
Ja koska tuon paikallisen vesikriisin selvittämisessä meni koko aamupäivä niin jäi sitten se pakoputkikin vaihtamatta, kiva. Patonki (eli Peugeot eli St. Tropezin ihme) pitää nyt sitten läpi joulun melko miehekästä murinaa. Naapurit tykkää.
Ja kaiken tuon väliin ja kaikesta tuosta huolimatta ollaan vaimon (ja jälkikasvun!) kanssa saatu siivottua talo lattiasta kattoon ja pestyä sekä laitettua kaksi koiraa! Ei paha suoritus...
JOS tänäiltana onnistuu suihkun ottamaan, niin sohvan nurkkaan (lasten ruokkimisen ja nukkumaalaiton sekä koirien ulkoilutuksen ja ruokinnan jälkeen) lysähtää melko väsynyt KNAM. Ja veikkaan että kainaloon asettuu vielä väsyneempi KNAM-vaimo.
Rauhaisat joulut!
Teidän,
KNAM
