keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Styroksi

Styroksia eli polystyreeniä eli EPS:ä (Expanded PolyStyrene) on jokaiselle tunnettu materiaali. Sen käyttökohteita ovat mm. pakkaustuet, kertakäyttöastiat, erilaiset säilytyskotelot ja monet muut käyttökohteet. Polystyreenivaahtoa voidaan valmistaa eri lujuuksina kulloisenkin käyttötarkoituksen mukaan.

Ostimme jokunen viikko sitten metallirunkoisen parisängyksi levittyvän vierasvuoteen. Tosin vieraat sitä tuskin ikinä tulevat käyttämään, sillä afgaanit ovat sen jo vallanneet. Tämä laitos oli pakattu noin 2 metriä korkeaan, metrin leveään ja 10 senttiä paksuun pahvilaatikkoon. Styroksia oli käytetty tukina, jotteivät eri osat kolahtelisi vasten toisiaan, kuten helposti esimerkiksi kuljetuksen yhteydessä voisi käydä.

Kasasimme sängyn onnistuneesti (oletusaika 30 minuuttia, toteuma 1,5h vaikkei mitään onglemia sinällään ollut) makuuhuoneeseemme ja sijoitimme pakkausmateriaalit vaatehuoneen puolelle odottamaan seuraavaa kaatopaikkakuormaa. Omakotiasujana kun ei roskalaatikkoa oikein voi täyttää isolla läjällä styroksia sillä roskis täyttyy jo ihan arkiroskista melko tehokkaasti. Siksi teemmekin kerran, pari vuodessa peräkärrykuorman kaatopaikalle vietäväksi.

Kului muutama viikko ja rakkaat tyttäremme olivat leikkimässä yläkerrassa, jossa sijaitsee meidän makuuhuone, tyttöjen huone ja vaatehuone. Jonkin ajan kuluttua tytöt tulivat alakertaan hiuksissa pieniä styroksipalloja. Olivat löytäneet styroksit, joita oli ollut kiva rikkoa. Vaatehuoneessa oli siis kohtuullinen määrä styroksia lattialla.

Tytöt toruttiin aiheeseen kuuluvasti ja vannotettiin ettei vaatehuoneeseen ole enää mitään asiaa.

Muutama päivä myöhemmin saimme vieraita. Näinä päivinä ovemme käy siihen malliin, että saranoita saa rasvata ihan tosissaan, mutta oikein hyvä niin. Kaikki ovat tervetulleita ja ovemme ovat aina avoinna!

Vieraaksemme pentuja katsomaan tulikin tuttu perhe, joilla on pikkuisen vanhempi tyttö kuin meidän lapsemme ovat. Meidän lasten piti sitten tietty esitellä ihan kaikkea mahdollista "isolle tytölle". Myös styroksin rikkomista.

Vieraileva tyttö tuli nätisti jonkin ajan kuluttua alakertaan kertomaan KNAM:lle että tytöt tekevät nyt jotain sellaista mitä ei luultavasti saisi tehdä. Lähdin paikalle katsomaan ja todellakin jotain kiellettyä tapahtui. Tytöt paiskoivat styrokseja toistensa päähän ja juoksivat ympäri yläkertaa. Lopputuloksena styroksipalloja ainakin seuraavissa paikoissa: pitkin lattioita, seinillä, peitoissa, lakanoissa, tyynyissä, kaapeissa, vaatteissa, kaappien ovissa, lehtien päällä, leluissa, kirjoissa ja niin edelleen.

Ainoa positiivinen puoli tässä oli se, että koirat säästyivät styroksilta koska eivät pahemmin meillä yläkerrassa aikaansa vietä.

Tarinan opetus? Emmää tiä...

tiistai 19. tammikuuta 2010

Kakaroita maailmalle

Taloutemme koiramäärä on kääntynyt dramaattiseen laskuun, tosin vielä se ei tunnu esimerkiksi siivouksen määrässä.

Ensimmäisen pennuista lähti uuteen kotiin lauantaina Molly-mammansa mukana. Ja pikkulinnut ovat laulaneet, että elämä on uudessa kodissa lähtenyt käyntiin enemmän kuin hyvin. Mikäs sen mukavampaa ja mikäs ihme se nyt sitten toisaalta onkaan!

Tällä viikolla pitäisi määrän vielä pienentyä ja lisää on luvassa lähiviikkoina. Vielä kun lopuillekin pennuille saataisiin koti löydettyä niin alkaisi elämä palailemaan pikku hiljaa normaaliuomiinsa, siksi rankkaa tämä pentuaika kuitenkin myös meille ihmisille on.

Viime päivinä pennut ovat päässeet entistä enemmän juoksemaan sekä ulkona että pitkin pirttiä. Ja se vauhdin määrä on aivan uskomaton! Eteinen on selvästi lempipaikka, kun pituutta on reilut 5 metriä niin siinä ehtii kakarat kelaamaan jo melkoisen vauhdin. Ongelmia tosin tulee vielä kun pitäisi tehdä 90 asteen käännös vasempaan kohti keittiötä. Kurvi on selvästi vielä vauhtiin nähden liian tiukka ja keittiön kaapista joudutaan vähän hakemaan nojaa.

Kierros päättyy yleensä keittiön pöydän alle, tarkemmin sanottuna tuolien väleihin. Sinne ei aikuiskoirat mahdu joten jos niitä on mukana juoksukierroksella ollut, niin turvapaikka pitää huolen siitä, että saavat kakaratkin hetken hengähtää.

Uusi kierros alkaakin sitten kyyrystä tuolien alta, loivalla kurvilla olohuoneen kautta kohti eteisen suoraa.

Ja sama 100 kertaa toistaen.

perjantai 8. tammikuuta 2010

Lunta ja pakkasta

Kirjoita vaikka sana päivässä mutta älä änkytä. Tätä olen nyt noudattanut koko viikon, sillä tämä uuden tekstin kirjoitussivu on ollut auki koneellani jo koko viikon.

Eli palataanpa metaaniklatraateista hetkeksi taas koiramaailmaan.

Noin viikko sitten oli ensimmäinen kerta, kun muutamat pennuista pääsivät vähän ulkoilmaa haistelemaan. Pakkasta kohtuulliset -22C ja maa valkoisena.

Pikku kuonon pää varovasti ulos ovesta, sisäänhengitys kirpeää pakkasilmaa. Säikähdys. Perääntyminen. Ja sama uudestaan.

Pienellä rohkaisulla kakarat kuitenkin lähtivät tutustumaan lumeen ja kylmään. Huomattuaan ettei se kylmyys ainakaan kuolemaksi ollut alkoi pienet juoksukarkelot lumella. Vauhtia oli, paljon.

Muutaman minuutin jälkeen oli ovella jo jonoa, kun kaikki ulos päässeet halusivat sisään lämpimään. Mutta kivaa oli!

Tuon jälkeen on pentue päässyt pienissä erissä, erityisesti pakkasen jo vähän helpotettua, ulkoilemaan ja tutustumaan ulkomaailmaan.

Ei ollut kuitenkaan ruoho vihreämpää aidan toisella puolella - eikä lumi.

torstai 7. tammikuuta 2010

Metaani

Metaani on erittäin voimakas kasvihuonekaasu, jota on varastoitunut miljoonien vuosien aikana sekä maaperään että merenpohjaan huomattavia määriä. Merenpohjaan varastoitunut metaani on pysynyt siellä jään sisällä sitoutuneena pitkään, mutta meriveden lämmetessä nuo metaanijäät, metaaniklatraatit, ovat alkaneet sulamaan. Näin merenpohjaan sitoutunut metaani vapautuu ilmakehään ja kiihdyttää lämpenemistä joka taas aiheuttaa meriveden lämpenemistä entisestään ja taas lisää uusien klatraattien sulamista. Kierre on syntymässä. Kierre, josta ei ole paluuta. Ja nyt ei puhuta vuosisadoista, eikä edes vuosikymmenistä. Nyt puhutaan siitä mitä tapahtuu nyt ja muutaman seuraavan vuoden aikana. Lisää voi lukea täältä.

Tieto- ja tieteiskirjailija Risto Isomäki on kirjoittanut aiheesta sekä fiktiivisesti että tieteellisesti runsaasti. Hänen ajatuksensa, ennustuksensa ja pohdintansa näyttävät nyt vahvasti osuvan kohdilleen.

Monesti kasvihuoneilmiötä ajatellaan Suomen kannalta vain positiivisessa mielessä, ilman lämpötila nousee ja saadaan viljeltyä täällä runsaampia satoja ja niin edelleen. Varsinkin tänä talvena ilmaston lämpeneminen tuntuu kaukaiselta ajatukselta.

Ilmaston lämpeneminen voi tuoda tullessaan kuitenkin ihan jotain muuta kuin lauhkean Välimeren ilmaston Suomeen. Golf-virran tyrehtyessä meren lämpötilojen ja suolapitoisuuksien muuttuessa (mereen vapautuu runsaasti makeaa vettä Grönlannin alkaessa sulamaan ihan todenteolla) Suomeen oletettavasti tulee alkuksi todella kylmä (kuten nyt!). Golf-virta lakkaa pumppaamasta lämmintä ilmaa tänne ja sen jälkeen palellaankin ihan tosissaan (vrt. lämpötilat samoilla leveysasteilla Siperiassa tai Kanadassa).

Seuraavassa vaiheessa se lämpeneminen luultavasti kyllä sitten tännekin saakka pääsee, mutta kyse ei ole välttämättä kovin leudosta ja leppeästä ilmastosta, vaan autiomaan kuumuuteen verrattavissa olevista olosuhteista.

Maailmanlaajuisesti ajatellen, lämpeneminen aiheuttaa dramaattisia tilanteita. Merkittävä osa maapallon viljelyalasta muuttuu viljelykelvottomaksi. Nälänhätä uhkaa miljardeja ihmisiä, ruoka yksinkertaisesti loppuu muiltakin kuin Afrikan nälkää näkeviltä. Eroosio ja kuumuus tuhoavat kokonaisia kansoja ja kulttuureita. Eläimistä ja eläinlajeista puhumattakaan.

Tätäkö haluamme? Lienee aika toimia. Ihan meidän kaikkien.