Yleensähän homma menee niin, että vaimo järjestää ohjelmaa (=koiranäyttelyitä) ja minä sitten enemmän tai vähemmän kitisten juoksen perässä. Nyt täytyy sanoa, että homma on viimeaikoina ja tulevana viikkona mennyt vähän toisinpäin.
Työnantaja on mukavasti järjestänyt ajankulua joka on luonnollisesti suoraan heijastunut kotona vietettyyn aikaan. Maaliskuussa tuli reilun viikon sisään pyörähdettyä sekä Suomessa että Ruotsissa ja sunnuntaina olisi nenän näytettävä kohti Dubaita. Dubaista kun pääsee takaisin kotiin Saksaan, niin nenän suuntaa ei kannata paljoa käännellä vaan nokka olisi tarkoitus pitää kohti koto-Suomea.
Tästä johtuen melko iso vastuu pakkaamisista ja muista matkavalmisteluista jää vaimon vastuulle, sillä palaan Arabian niemimaalta torstai-iltana ja perjantai-iltapäivänä pitäisi olla jo autobaanalla kohti Rostockia.
Onneksi sentään vaimokin pääsi kaiken tämän härdellin keskellä nauttimaan vähän omasta ajasta Englannissa koiranäyttelyreissulla, luonnollisesti.
Mutta hattua täytyy juuri nyt vaimolle nostaa, melkoista pesukoneen linkousvaihetta joutuu kestämään. Huolehdittavana lapset, koirat, koti ja kaikki mahdolliset miljoonat juoksevat asiat sekä lomamatkan valmistelut samalla kun mies viihdyttää asiakkaita muutaman tuhannen kilometrin päässä.
Mulla on aivan mahtava nainen vaimona. Rakastan sua, kulta!
