Huoltotauko

Aivan aluksi haluan, kuten Urpilainen konsanaan, muistuttaa (itsesuojeluvaistoni kehoittamana), että tietyissä alla mainituista asioissa vaimollani on normaalioloissa tärkeä rooli. Mutta nyt ei ollakaan normaalioloissa, vaan puhutaan koirista ja koiranäyttelyistä - kuinkas muutenkaan!

Kesän koiranäyttelykausi huipentui menneenä viikonloppuna reissuun Italian Garda-järvelle, jossa järjestettiin vinttikoiranäyttelykinkerit. Kuulemma semmoinen oikein tärkeäkin tapahtuma, johon oli välttämätöntä osallistua. Itse matkasta sinällään saisi ihan oman tarinansa, mutta jätetään se tuonnemmaksi. Mutta ehdottomasti siihenkin täytyy palata. Kesäkausi alkoi kohdallamme yllättävänkin myöhään vasta heinäkuussa, mutta loppukiri oli sitäkin messevämpi. Oikeastaan näyttelytelttaa ei autosta otettu pois koko kesän aikana.

Tänään vapaapäivästä tulikin sitten osa uhrattua niin sanotuille huoltotoimille. Tämä alkoi auton purkamisella eli näyttelyteltta ulos autosta, häkit, viltit ja patjat pois peräluukusta sekä käsin kaavittavien roskien putsaamisella. Normaalisti näyttelyiden välillä tavarat vain kannetaan kellariin odottamaan seuraavaa näyttelyä, mutta nyt oli suuremman huollon vuoro.

Marssin tavarakasan kanssa suoraan pesukoneelle ja laitoin parin koneellisen edestä tavaraa peseytymään: patjoja, näyttelyhäkkien suojapusseja, vilttejä, tuolien suojapusseja... Kannoin retkituolit kellariin ja avasin ne tuulettumaan, teltta täytyisi vielä samoin avata ja kangasosat pestä. Kun kaikki on pesty ja kuivateltu täytyy tavarat luonnollisesti valmistella tulevia näyttelyitä varten.

Auton suhteen siivous on vielä kesken, täällä kun ei ole soveliasta huudattaa imuria pyhäpäivänä, jollainen tämä maanantai Saksojen yhdistymisen kunniaksi on. Mutta auton kohdalla imurin pikainen näyttäminen ei riitä. Eikä varmaan yksi pölypussikaan. Lisäksi autolle on varattuna huolto huomisaamulle, mittari on näyttänyt jo jonkin aikaa jakoavainta lähestyvän huollon merkiksi ja huomenna onkin sitten auton vuoro saada uudet öljyt ja tarvittavat osan vaihdot, jotta jaksaa taas kuljettaa meitä tulevaisuudessakin. Joulukuun puolessavälissä hankittuun autoon on tullut meidän käsittelyssä 10 kuukaudessa noin 23000 kilometriä.

Maantieajoa, you know.

Citroen on kuljettanut meitä idylliseen Ranskaan, lumiseen Mustaan metsään, vuoristoiseen Itävaltaan, Sveitsin tunneleihin, Italian Autostradoille, Sloveniaan Välimeren syleilyyn, ristiin rastiin Saksaa ja tietenkin kotoiseen Suomeen. On se huoltonsa ansainnut.

Tavarat ja auto tulee siis huollettua. Mutta myös KNAM vaatisi huollon. Vaikka yhden jalkapallo- tai jääkiekkopelin. Ilman autoa. Oluen kera. Mutta ei taida olla kalenterissa tilaa, koiranäyttelyiden talvikausi kun alkaa kahden viikon kuluttua kinkereillä Dortmundissa, 300 kilometrin päässä.

Teidän,

KNAM

Varautumisia

Näyttelykausi alkaa olla edessä taas ihan tosissaan. Vaimo on laittanut paikoilleen jo kohtuullisen määrän näyttelyitä tulevalle keväälle ja kesälle. Kuulemma muutama on vielä suunnitelmissa. No, mikäs siinä. Näyttelyreissujen lisäksi luvassa on pääsiäisen tienoilla reissu Suomeen (ajokilometrejä noin 2000) ja kun on tullut jälkikasvulle luvattua, että mennään käymään Pariisin EuroDisneyssä (noin 1000km) , niin Sitruuna (Citroën) saa niellä maantietä ihan tosissaan tämän vuoden aikana. Seuraava koitos on viikon päästä, kun lähdetään näyttelyreissulle Sveitsin Fribourgiin (ajokilometrejä noin 800). Kesälomreissu on suunniteltuna akselille Itävalta-Italia (arviolta 2000km) ja näyttelykauden päätöstä vietellään nykyarvioiden mukaan jossakin Garda-järven seudulla (1500km). Ja kun tuohon päälle laitellaan vielä muut "lähi"näyttelyt, niin Sitruunan mittaria koristanee vuoden loppupuolella helposti arkiajojen avulla 10-15 tuhatta kilometriä korkeammat lukemat.

En edes viitsi aloittaa keskustelua meidän perheen tekemistä CO2-päästöistä, hiukkaspäästöistä puhumattakaan. Niitä tulee ja rumasti.

Joten pysytään vain mukavuusalueella. Miten noista jokaisesta kilometristä saadaan miellyttävämpiä koko perheelle? No, konsteja onneksi on - ja paljon.

Valmistautuminen tulevaan aloitettiin hyvissä ajoin ihan puhtaalla päätöksenteolla, joka konkretisoitui ensimmäisen kerran eilenillalla. Lapsille oltiin luvattu, että kun saadaan uusi auto niin siihen hommataan sitten viihdettä eli DVD-soitin. Tämä tilattiin eilen Amazonilta. Kaksi erillistä näyttöä ja kuulokkeet sisältävä paketti lähti jo tänään liikkeelle kaupasta ja lienee perillä meillä hyvissä ajoin ennen viikon päästä olevaa Sveitsin reissua.

Lapsien viihtyvyys on siis hoidossa.

Entäpä sitten peräluukun elukat eli rakkaat affet? No koirat nyt viihtyvät meidän perheessä autossa muutenkin oikein mukavasti. Peräluukussa on varsinkin nykyisellään mahtavasti tilaa eli siellä voi hyvin harrastaa afgaanin lempipuuhaa, nukkumista. Tämä lisäksi suunnitelmissa on hommata peräluukkuun kumimatto jonka päälle paksu patja. Pitäähän koirienkin mukavuutta ajatella! Lisäksi tietty ilmastointi pitää huolta sopivasta lämpötilasta ja raolleen avattavat sivuikkunat huolehtivat ilmanvaihdosta tarvittaessa taukopaikoilla.

Koirien asiat ovat siis kunnossa.

Koska ajomatkaa tulee niin myös tunteja kuluu. Ja kun tunteja kuluu, niin tulee nälkä ja jano. Ihan koko perheelle. Seuraavaksi hankintalistalla onkin sitten kylmälaukku, joka jäähdyttää ainakin jonkin verran sisällä olevia elintarvikkeita ottamalla virtaa auton tupakansytyttimestä. Näin pysyvät juomat kylminä ja kriittiset elintarvikkeet viileinä. Lisäksi autosta löytyy vielä kylmälokero parille tölkille, viilennyksestä huolehtii auton oma ilmastointi.

Perheen asiat siis järjestyksessä.

Mutta kahta asiaa kaikki tämä ei poista, ei sitten millään.

"Mulla on pissahätä!"
"Koska me ollaan perillä?"

Teidän,

KNAM