lauantai 28. marraskuuta 2009

Päivän järjestelyt

Normaali viikonloppu meidän perheessä taas menossa.
Lauantaina lapset herätti KNAM:n huutamalla nälkäänsä, tästä alakertaan ja herättämään sohvalla (!) nukkuvaa vaimoa joka alkoi tsekkailemaan että meidän kaikilla 16 afgaanilla on asiat hyvin. Itse väänsin aamupalaa perheelle (leipää, muroja, jugurttia, kahvia, pullia). Sitten menin siivoamaan salongin koska vaimolle tuli pari asiakasta, tällä välin vaimo pakkasi lasten tavarat koska lapset menevät yökylään siskolleni. Parhaillaan pidän muutaman minuutin taukoa kunnes alan pakkaamaan omat erotuomaritavarani sillä edessä on iltapäivällä tuomarointihetki maakunnassa.

Tuomarointien jälkeen kotiin ja jos virtaa riittää niin lähdemme sitten vaimon kanssa elokuviin, ensimmäistä kertaa ehkä vuoteen, pariin. Tuomarointini aikana vaimo hoitaa koiralaumaa (ruokkii, ulkoiluttaa, ym.).

Illalla kaadumme luultavasti heti elokuvien jälkeen unten maille, minä sänkyyn ja vaimo sohvalle koska hän ei malta pysyä kaukana pennuista. Jos vaikka tulee joku hätä niille.

Huomenna sitten haetaan lapset takaisin ja siivoillaan, käydään ehkä ulkona (jos ei ihan kaatamalla sada), kirjoitetaan kirjeitä joulupukille ja tehdään pipareita.

Kunnes koittaa maanantai.

Teidän,

KNAM

perjantai 27. marraskuuta 2009

Lisää asiaa

Kun nyt taas on viime aikoina allekirjoittaneella tuntunut olevan kovasti lukematonta asiaa niin päätin aloittaa toisen blogin ja erottaa nämä koiratarinat urheilutarinoista.

Eli ne joita nuo urheilutarinat kiinnostaa niin siirtykööt lukemaan Sporttia ja urheilua -blogia.

Ensimmäisenä aiheena tuolla kaikkien kiekkoihmisten huulilla oleva Mäntylä/HIFK/Melart -kapina.

Jatkossa siis täällä vain koirajuttuja (sekä ehkä ripauksia muuta elämää).

Teidän,

KNAM

tiistai 24. marraskuuta 2009

Kuva-arvoitus

Tai älykkyystesti. Tai psykologinen koe.

Mitä kuvassa on?
Mitä kuvasta tulee mieleen?

Tai sitten ihan vain, että montako afgaaninpentua kuvasta löydät?

Päivän vinkki: klikkaa tarvittaessa suuremmaksi!



Teidän,

KNAM

PS. Lisäksi kannattaa katsoa huolella ja ajatuksella seuraava video. Vaikka kieli on ruotsi ja alku on ehkä vähän tylsä, niin loppupuolella homma aukeaa ja luvassa on todella merkittäviä asioita!

maanantai 23. marraskuuta 2009

Olinko eka?

Kun joskus kanavia yömyöhään surffaillessa osuu keskelle yöllistä chattia, niin ne ohjelmat yleensä alkavat viestillä, jossa kysytään oliko kyseinen viestittäjä illan/yön ensimmäinen chattaaja. En oikein ikinä ole ymmärtänyt, mikä tuossa on ideana.

Toinen, mitä ainakin joskus chattien alkuaikoina kyseltiin, oli "paljonko viive?". Tällä tarkoitettiin aikaa, joka viestin lähettämisestä kului siihen kun se sensuurin läpi televisioon saakka saatiin.

Mutta nyt itselläni on vastaus noihin kysymyksiin. Olen eka ja viive on reilun vuorokauden mittainen. Ai mistä on kyse? No b-pentueen ensimmäisestä julkisesta kuvasta, tietenkin.

Olkaapa hyvät, Molly (Scented AllAboutHer) ja osa pesueesta ruokailupuuhissa (klikkaa kuvaa isommaksi).



Lisää tulossa osoitteeseen tänne. Lisäksi tulossa saattaa olla live-webkamera jossain vaiheessa. Kamera on jo pystyssä ja käytössä, mutta ihan vielä emme sitä ainakaan julkiseen jakeluun laita. Seuraile tätä blogia tai vaimon kotisivuja.

Teidän,

KNAM

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Maranellon kassa

Vielä vähän urheilusta.

Räikkösen Kimi, se pieni takatukkainen ja lippispäinen herra, joutui työttömäksi. Työkaverin kanssa tuossa kahvitunnilla mietittiin, että mitä mahtavat tuumata Espoon työvoimatoimistossa kun Kimi tulee luukulle töitä kyselemään. Takataskussa opintoja jossain ammattikoulussa ja jonkin verran kokemusta autonajamisesta. Vai meneekö Kimi sittenkin Sveitsin työkkäriin, tiedä häntä.

Ja sitten kun Kimi siitä työkkäriltä matkaa jatkaa niin seuraavana osoitteena olisi luonnollisesti tietty sossun luukku. Sossun tädin patistaessa myymään omaisuutta Kimi voi kylmän viileästi todeta, että kämppä on ollut jo myynnissä jokun aikaa mutta kun ei mene näin lama-aikana oikein kaupaksi ja rahaa tarttis saada.

No, onneks Kimi ei ole näin huonossa jamassa. Hän kun saa seuraavan vuoden ajan ansiosidonnaista Maranellon kassasta. 11 miljoonaa euroa. Kai sillä tonnikalaa saa ostettua?

tiistai 17. marraskuuta 2009

Osana yhteiskuntaa

Vaikka elämä pyöriikin paljon perheen ja vaimon koiraharrastuksen parissa, niin vapaa-aikaa tulee vietettyä melko paljon myös urheilun parissa. Sekä tuomarointi pitkin salibandykenttiä että jääkiekon seuraaminen eri medioiden avulla koukuttavat ihan mukavasti. Viikossa kuuntelen tuntitolkulla jääkiekkoa (lenkillä koirien kanssa on mukava kuunnella) ja netistä tulee seurattua lukuisia kiekkoblogeja, niin kotimaasta kuin Pohjois-Amerikastakin.

Tuomarina salibandykentillä pyrin noudattamaan legendaarisen salibandytuomarin Jukka "Dädi" Innasen totuutta "ole rehellinen itsellesi". Vuosituhannen alussa aloittelevana tuomarina tuo totuus ei ihan kolahtanut, mutta jäi silti sloganina takaraivoon pyörimään. Jokunen vuosi sitten asia jostain syystä kolahti, ymmärsin mitä Jukka tuolla tarkoitti. Tuomiot ja päätökset, niin kentillä kuin elämässä yleensäkin, tulee tehdä siten että niiden kanssa pystyy elämään. Omantunnon tulee olla puhdas ja virheet tulee pystyä myöntämään, sekä itselle että kanssaeläjille. Olivat he sitten pelaajia tai perheenjäseniä.

Tuon oivalluksen jälkeen olen pyrkinyt siihen, että teen päätökseni perustuen parhaaseen tietooni ja käsitykseen perustuen. Sekä tietty kentillä tasan, vain ja ainoastaan siihen, mitä varmasti näin. Jos luulen nähneeni, en reagoi. Ja tämän myös sanon rehellisesti sille kapteenille, joka tulee kysymään että miksei tuosta ja tuosta tullut rangasitusta. "Olen pahoillani, mutta en nähnyt löikö kaveri mailaan vai palloon. Koitan olla tarkempana jatkossa."

Uskomatonta (?), mutta yleensä jopa siltä kärsineeltä taholta löytyy ymmärrystä. Tietty jos tämän joutuu sanomaan pelissä useita kertoja niin perinteiset puusilmä-kommentit alkavat jo olemaan oikeutettuja. Onneksi näitä tilanteita on kokemuksen myötä tullut vuosi vuodelta vähemmän ja vähemmän.

Sen sijaan kummastusta herättää viime viikonlopun jäääkiekon SM-liigan kurinpitäjän, Jarmo Muukkosen, kurinpitopäätökset. Kurinpitäjä, varsinkin jääkiekon SM-liigassa, on lähtökohtaisesti melko onnellisessa tilanteessa verrattuna kentillä heiluviin tuomareihin. Kurinpitäjällä on minimissäänkin päivän verran aikaa tutkia tilannetta ja miettiä tarkoituksenmukaista rangaistusta perustuen eri osapuolten kirjallisiin (tai suullisiin) näkemyksiin sekä ennen kaikkea useista kuvakulmista otettuihin videoihin. Ja silti, Muukkonen sai kahteen kolmesta viikonlopun aikana tulleesta päätöksestä karmaisevia virheitä jotka olisi ollut tarkistettavissa ihan perusdokumentaatiosta, ottelupöytäkirjasta! Molemmissa virheellisissä päätöksissä Muukkonen kertoi tuomareiden antaneen isot rangaistukset käsittelyssä olleista tilanteista, vaikkei kummassakaan tapauksessa tuomarit olleet näitä antaneet. Lisäksi jokaisessa asioita käsitelleessä mediassa muistettiin tämä seikka mainita.

Silti Muukkonen nämä virheet, joista tätä kirjoitettaessa jo toinen on korjattu, päätöksiinsä jätti. Jos kurinpitäjä tekee tämänkaltaisia virheitä vuorokauden, parin mietintäajan turvin, niin ei voi kuin hattua nostaa nille raitapaidoille siellä liigakaukaloissa, jotka illasta toiseen tekevät sadoittain oikeita ratkaisuita sekunnin murto-osissa.

Ja jotta tarina vastaisi edes vähän otsikkoa, niin voidaan miettiä vertausta tosielämään. Poliisi pysäyttää autoilijan ylinopeudesta ja kirjoittaa peruspäiväsakot. Tämän jälkeen käräjäoikeus muuttaakin tuomion ehdolliseksi koska "poliisikin oli sitä mieltä että katua oli ylittämässä koululaisia ja autoilija ajoi ainakin 150 km/h pihakadulla".

Oikeudenjakamisen pitää olla perusteltua myös urheilussa, ei vain arkielämässä.

Teidän,

KNAM

PS. Jotta tästä nyt ei tulisi ihan kiekko- tai urheilublogi, niin seuraavaksi käsittelyn alle otettakoon viikon, parin sisään syntyvät koiranpennut. Paljon on jo askareita saanut KNAM suorittaa, ihan näin valmistelumielessä :)