Kartalla ajomatka näytti kohtuullisen pitkältä, mutta leppoisalta. Tuosta noin parisataa kilometriä Sveitsin rajalle, Sveitsin läpi ei ole kuin muutaman sata kilometriä ja sitten ollaankin jo Italiassa jota pitkin ei tarvitse ajaa kuin parin tunnin pikku huitaisu.
Pikku päivämatka - kartalla.
No, aina kaikki ei mene kuin Google Mapsissa.
Ensimmäiset 300 kilometriä sujui ihan mukavasti, joskin lähes heti lähdön jälkeen pidetty pakollinen lounastauko hidasti vähän etenemistä. Kotoa lähdettäessä navigaattori (joka muuten ohjeisti moitteettomasti koko matkan!) ilmoitti saapumisajaksemme 18.36 eli aikas tarkkaan 6 tuntia 15 minuttia lähdöstä. Laskin mielessäni siihen heti tunnin lisää taukojen takia ja vähän vielä siihenkin päälle koska kuitenkaan koko matkaa ei pysty ylärajoilla ajamaan. Kahdeksaksi oli kuitenkin tarkoitus perille päästä.
Sveitsissä alkoi autoradion sekä RDS että TMC toiminto sylkeä korville ja ruudulle tietoa tunneleilla olevista parin kilometrin jonoista. Pari kilometriä ei kuullostanut pahalta, kun olemme Saksassa tottuneet kuulemaan jopa yli 20 kilometrin totaaliruuhkista joista ei alle parin tunnin selviä. Pari kilometriä ei siis tuntuisi missään.
Edessä oli maailman kolmanneksi pisin ajoneuvotunneli eli Gotthardin maantietunneli, pituutta pikkuisen alle 17 kilometriä. Kaistoja kaksi, välissä kaistaviivat. Ja pään päällä muutama kilometri kiveä.
Jonon pää koitti reilusti ennen tunnelia ja mateli etanan vauhdilla. Lopulta noin tunnin odoteltuamme oli meidän vuoromme sukeltaa maan alle.
Jännitti selvästi muitakin autoilijoita, sillä sallittua 80km/h ei jonossa ajettu vaan nopeus pysytteli siellä 60km/h:n tuntumassa ja ohitukset olivat luonnollisesti kiellettyjä. Suunnilleen tunnelin puolessa välissä silmät osuivat auton ulkolämpömittariin. Ennen tunneliin menoa lämpöä oli ulkona ollut noin 20 astetta, kesän viimeiset lämmöt olivat ilmoilla ja ilta jo alkanut vähän viilentyä. Tunnelin sisällä näky oli kuitenkin mittarissa vähän erilainen: 35C!
Maalämpöä, sano. Aurinkolaseille ei ollut käyttöä maan alla.
Läpi päästiin ja matka jatkui alamäkeä Italiaa kohti vielä tovin verran. Italian puolelle päästyämme ilta oli jo hämärtynyt ja kello lähenteli seitsemää. Matkaa oli jäljellä vielä sen verran paljon, että nyt jo oli selvää ettei ennen yhdeksää oltaisi perillä. Oman lisämausteensa tuleviin kilometreihin toi massiiviset tietyöt, joita oli käytännössä koko matka Sveitsin rajalta Milanoon saakka. Tiemaksuja perittiin luonnollisesti silti.
Oma lukunsa oli ajaa keskellä tietöitä pimeällä autostradalla milanolaisen työmatkaliikenteen seassa. Kaikilla oli luonnollisesti kiire kotiin viikonlopunviettoon. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti vielä vähän Milanon ohikin, mutta viimeiset 100 kilometriä menivät ja melko mukavasti ja vähän rauhallisemmin.
Perille päästiin, kello oli 21.45. Takana 672 kilometriä kolmen eri valtakunnan moottoriteitä, 9,5h aikaa, reilut 30 kilometriä tunneleita, muutama Ferrari ja Lamborghini. Viimeksi mainitut eivät tosin todellakaan takana.
Gardalla sitten koiranäyteltiin, uitiin, ihailtiin pikkuisen paikallisia nähtävyyksiä, kastettiin varpaita Garda-järvessä ja syötiin aitoa italialaista pizzaa.
Ja sitten takaisin. Täysin sama reitti, mutta tällä kertaa ruuhkia oli Sveitsissä menomatkaakin enemmän. Kokonaisuudessaan aikaa kului 10,5 tuntia ja perillä kotona oltiin melko väsyneinä vasta puolen yön jälkeen. Tosin matkaan mahtui todellinen huippuhetki, kun ohitimme Ferrarin!
Ferrari meni ohi, mutta kuittasimme vähän myöhemmin!
Kilometrejä 1400, aikaa autossa yli 20 tuntia. Seuraavana aamuna edessä auton huolto.
Teidän,
KNAM
2 kommenttia:
Teille kertyy Mannereuroopan näyttelymatkoista sellaista ajamisen kokemusta, että sitten kun olette takaisin Suomessa on näyttelymatka Ouluun sellainen pieni aamulenkki vaan!
Mutta matka kannatti, ja sehän oli hauskaa!
Suunnitelmissa on tehdä tämän kesän reissuista "tekninen" yhteenveto tänne blogiin, luonnos löytyy jo. Täytyy vain frouvalta vielä saada tarkka lista kaikista näyttelyistä mitä ollaan ensimmäisen vuoden aikana kierretty. Itse en pysty enää edes muistamaan :)
Lähetä kommentti