Vaimo ilmoitti ottavansa lapset ja lähtevänsä - päiväksi Tukholmaan. Tämä tapahtui noin pari, kolme viikkoa sitten ja viime sunnuntaina sitten anopin täydentäessä orkesteria lähtö tapahtui ja minä jäin kotiin koirien kanssa. Eipä siinä mitään, kyllähän allekirjoittaneelta sujuu koirien hoito lenkityksineen ja ruokintoineen. "Pienen" haasteen vaan aiheutti nuorimman narttumme, Even, jokin aika sitten alkanut juoksu, joka käytännössä tarkoitti sitä, että ns. "parhaat päivät" osuivat juuri tuohon reissuun. Kiva.
Tämänhetkiset uroksemme, Japp ja Eros, olivat siis aivan tärinöissään ja jopa Eve itse oli kovinkin innostunut tilanteesta. Tiedä sitten oliko Even innostus vain sitä että ei päässyt kavereiden kanssa leikkimään vai oliko innostus sitten ihan luonnon aiheuttamaa. Hyvä esimerkki tästä oli sunnuntain episodi, kun urokset olivat keskikerroksessa ylimääräisessä huoneessa n. 160cm korkean portin takana ja Eve muiden narttujen (Roosa ja Chica) kanssa vapaana samassa kerroksessa. Istuskelin keittiön pöydän ääressä kun eteisestä alkoi kuulua vikinää, piipitystä ja portin raavintaa. Totesin parhaaksi siirtyä eteisen puolelle tilannetta tarkistamaan. Näky oli melkoinen. Pieni narttu seisoo portin takana jähmettyneenä, kaikki lihakset jännityksessä. Ja kuin salaman iskusta ponnistaa seisovilta jaloilta itsensä ilmaan. Pää meinaa osua Evellä oven karmiin (korkeus noin 210cm!) ja jalat ovat portin yläreunan korkeudella. Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt tuohon hetkeen. Uskomaton näky kuinka pieni koira voi ponnistaa noin korkealle! No koska vauhtia ei ollut niin yli ei päästy mutta tuon näyn jälkeen ei enää ole tarvinnut ihmetellä sitä miten Eve on kellarista päässyt vastaavan korkuisen portin yli muutaman kerran tulemaan.
Johtopäätöksenä tästä Eve kellariin jonka porttiin olin jo aiemmin viikolla rakentanut ovenkarmin yläreunaan saakka ulottuvan jatkopalan - sieltä ei ainakaan pääse pois ilman ihmisen apua.
Loppuaika menikin sitten koiralauman ulinaa, haukuntaa ja piipitystä kuunnellessa - yötä myöten. Mutta urakasta selvisin eikä minun vahtivuorolla ainakaaan päässyt vahinkoja tapahtumaan.
Ai että mitä sitten tein muun ajan kun perhe oli poissa? Laitoin kipsilevyt keittiön ja olohuoneen väliseen aukkoon, imuroin, moppasin ja vahasin keskikerroksen lattiat, pesin 4-5 koneellista pyykkiä, ulkoilutin ja ruokin koiria ja nukuin muutaman tunnin.
Teidän,
KNAM
