sunnuntai 18. syyskuuta 2011
Rutiineita
Eräs ystäväni, käytettäköön hänestä nyt nimeä "Markku" (nimi muutettu?), jaksaa aina nauraa minulle koiranäyttelyissä. Hänestä on huvittavaa, kun istun retkituolissani alkuaskareiden jälkeen kuppi kahvia mukitelineessä ja päivän sanomalehti kädessä. Toisaalta, minä naureskelen hänen tavalleen tehdä kaikki mahdolliset asiat kauluspaita päällä. Näihin kuuluu esimerkiksi lehtien haravointi ja lumityöt. Siitä näystä minulle tulee aina mieleen Myytinmurtajien Jamie Hyneman.
Viime aikoina omaan lehdenlukurutiiniini on tullut tosin muutos. Edelleenkin kannan kaikki tavarat, kuten näyttelyteltan, tuolit, koirien tarvikelaukun, kylmälaukun, viltit ja peitot sekä häkit autolta näyttelypaikalle, pystytän näyttelyteltan, kasaan häkit ja tuolit sekä asettelen muut tavarat paikoilleen. Mutta tämän jälkeen en enää lehteä lue. Ja tähän on syynä kielitaidottomuuteni. Saksan kieli kun ei suju ja suomalaisia lehtiä ei todellakaan ole täällä saatavissa.
Mutta onneksi on älypuhelimet. Puhelimellani nettilehtien lukeminen sujuu vaivattomasti, mutta uutiset ovat valitettavasti kovin lyhyitä ja suppeita.
Eikä se näkykään ole enää yhtä huvittava kun kädessä on pikkuruinen puhelin vs. Aamulehti.
Teidän,
KNAM
torstai 18. elokuuta 2011
Minun kuvani
Wuf,
koska tuo isäntä ei saa aikaiseksi kirjoitella liikoja tänne blogiinsa, niin hakkeroidun hänen koneelle ja päätin kertoa vähän omasta elämästäni lähinnä täällä Saksassa.
Olen harjoitellut vähän valokuvausta ja silloin tällöin, isännän huomaamatta, lainannut hänen kameraa tai puhelinta ja napsinut kuvia. Tässä siis teille vähän sitä kuvasatoa matkan varrelta. Klikkaamalla saa kuvia vähän isommaksi!
Tänne Saksaan saavuttuamme kelit olivat mitä loistavimmat, aurinko paistoi ja lämpö riitti. Kuitenkin jo ennen joulua tuli kotoinen olo kun lunta saatiin maahan reilut 10 senttiä. Tässä sitä sitten patsastellaan Eroksen kanssa keskellä hankea.
Nämä kuvat otimme yhdessä Eroksen kanssa helmikuussa. Silloin talvi oli jo käytännössä ohi ja luonnossa alkoi näkyä ensimmäisiä kevään merkkejä. Kuraa oli tosin sen verran paljon, että isäntäväki puki meille jatkuvasti tossuja jalkaan :(
Eros poseeraa pellon reunassa maaliskuussa.
Ja minä saman pellon reunalla Eroksen ikuistamana.
Maaliskuun lopulla näytti läheisellä järvellä tältä. Lintupaistia ei vielä silloin ollut tarjolla...
Tässä kyttäillään josko tunnelista tulisi juna ulos - jännä paikka!
Tämä kuva on Sloveniasta kun Eroksen kanssa piipahdettiin rannalle puudeleita tsekkailemaan. Sen verran kuumaa oli meno, ettei kauaa pystynyt auringossa olemaan!
PS. Älkää kertoko KNAM:lle, että kävin tällaisen tarinan tänne rustaamassa!
Teidän,
Japp (ja Eros)
koska tuo isäntä ei saa aikaiseksi kirjoitella liikoja tänne blogiinsa, niin hakkeroidun hänen koneelle ja päätin kertoa vähän omasta elämästäni lähinnä täällä Saksassa.
Olen harjoitellut vähän valokuvausta ja silloin tällöin, isännän huomaamatta, lainannut hänen kameraa tai puhelinta ja napsinut kuvia. Tässä siis teille vähän sitä kuvasatoa matkan varrelta. Klikkaamalla saa kuvia vähän isommaksi!
Tänne Saksaan saavuttuamme kelit olivat mitä loistavimmat, aurinko paistoi ja lämpö riitti. Kuitenkin jo ennen joulua tuli kotoinen olo kun lunta saatiin maahan reilut 10 senttiä. Tässä sitä sitten patsastellaan Eroksen kanssa keskellä hankea.
Nämä kuvat otimme yhdessä Eroksen kanssa helmikuussa. Silloin talvi oli jo käytännössä ohi ja luonnossa alkoi näkyä ensimmäisiä kevään merkkejä. Kuraa oli tosin sen verran paljon, että isäntäväki puki meille jatkuvasti tossuja jalkaan :(
Eros poseeraa pellon reunassa maaliskuussa.
Ja minä saman pellon reunalla Eroksen ikuistamana.
Maaliskuun lopulla näytti läheisellä järvellä tältä. Lintupaistia ei vielä silloin ollut tarjolla...
Tässä kyttäillään josko tunnelista tulisi juna ulos - jännä paikka!
Tämä kuva on Sloveniasta kun Eroksen kanssa piipahdettiin rannalle puudeleita tsekkailemaan. Sen verran kuumaa oli meno, ettei kauaa pystynyt auringossa olemaan!
PS. Älkää kertoko KNAM:lle, että kävin tällaisen tarinan tänne rustaamassa!
Teidän,
Japp (ja Eros)
torstai 30. kesäkuuta 2011
Afgaanilapsiafgaaniperhe
Kävimme perheen kanssa kesälomareissulla akselilla Saksa-Italia-Slovenia. Reissu oli oikein mukava koko perheelle vaikkakin seuraavalla kerralla ei pysähdellä yöpymään ihan yhtä monessa paikassa. Lisää reissusta voi lukea täältä.
Meidän perhe luonnollisesti matkustaa aina koirien kanssa, niin myös tällä kertaa. Reissun aikana tulin ajatelleeksi vähän eroja erilaisten perheiden välillä. Tarkemmin ottaen lapsiperheen jossa on afgaaneita ja afgaaniperheen jossa on lapsia välisiä eroja. Jokainen voi sitten itsekseen miettiä kumpaan katogoriaan meidän perhe kuuluu...
AUTO
Lapsiperhe jossa on afgaan(e)i(ta):
Tärkeintä autossa on mukavuus ja turvallisuus. Lapsille on pitkiä ajomatkoja silmälläpitäen hankittu DVD-soitin. Tavaroita ja tilaa ajatellen farmariauto on yleensä järkevin vaihtoehto, mutta sedanillakin pärjää. Koira(t) laitetaan farmarissa peräkonttiin tavaroiden joukkoon tai takapenkille mikäli tilat antavat myöten.
Afgaaniperhe jossa on lapsi(a):
Tärkeintä on olla auto, jossa on iso tavaratila jotta koirilla on hyvä matkustaa. Tavaratila tulee pohjustaa lukuisilla koirapatjoilla ja auto tulee aina parkkeerata varjoon. Lisäksi ikkunoita pitää jättä reippaasti auki, jotta koirien ilmanvaihto on pysähtymisten aikana varmasti turvattu - varkaista viis.
MATKUSTAMINEN
Lapsiperhe jossa on afgaan(e)i(ta):
Matkakohde valitaan lapsiystävällisyyden perusteella, esimerkiksi aurinkokohde jossa on hyvä ranta. Plussaa saa esimerkiksi vesipuistosta. Koska lomalle on helpointa lähteä lentämällä, valitaan kohde myös sen perusteella ettei lentomatkasta muodostu ylitsepääsemätöntä. Koira(t) jätetään sukulaisten tai ystävien luokse hoitoon loman ajaksi.
Afgaaniperhe jossa on lapsi(a):
Lomakohteen tulee sijaita automatkan päässä, koska koirat tulee aina mukaan lomalle ja koirien kuljettaminen lentokoneessa on kallista ja hankalaa. Hotelliksi valitaan se, jonne saa viedä koiria. Plussaa lomakohde saa siitä, että sieltä löytyy (ulkoilma)virikkeitä ja -nähtävyyksiä jonne voi suunnata koirien kanssa. Koirien ulkoilutukset ja ruokkimiset rytmittävät loman mukavasti. Lapset tulevat mukana auton takapenkillä.
SYÖMINEN
Lapsiperhe jossa on afgaan(e)i(ta):
Lauantai on karkkipäivä mutta muina päivinä syödään terveellisesti ja monipuolisesti. Koko perhe kokoontuu yhteen ainakin kerran päivässä ruokapöydän ääreen nauttimaan hyvästä ateriasta. Välillä tarjolla voi olla jotain jälkiruokaakin. Mikäli käydään ravintolassa syömässä, valitaan ravintola sen perusteella että sieltä löytyy myös lapsille sopivia vaihtoehtoja. Koirille ostetaan marketista nappuloita.
Afgaaniperhe jossa on lapsi(a):
70 euroa nappulasäkistä ei ole paljoa, mutta tylsä nappularuoka ei ole koirille kuitenkaan paras vaihtoehto. Parasta onkin tarjota koirille päivittäin raakaa lihaa ja höystää sitä tarvittaessa esimerkiksi vihanneksilla. Muu perhe syö sitten jotain nopeaa ja kätevää ruokaa tai käy hakemassa pikaruokaketjusta päivän eväät. Mikäli koiraperhe lapsineen menee ravintolaan syömään, valitaan ravintola sen perusteella että sieltä löytyy terassi jonne koirat voi ottaa mukaan. Lapsille löytyy kuitenkin nakit ja ranskalaiset jokaisen ravintolan ruokalistalta.
VAATTEET
Lapsiperhe jossa on afgaan(e)i(ta):
Talven tullessa lapsille hankitaan uudet, lämpöiset talvivaatteet koska edellisen talven asusteet ovat joka tapauksessa jo käyneet pieniksi. Vanhemmat tarkistavat oman talvivaatetilanteensa ja täydentävät vaatekaappiaan tarvittaessa. Sadekelejä varten lapsille löytyy kumisaappaat ja sadevarusteet. Koirien kanssa tehdään sateella ja kovilla pakkasilla vähän lyhyempiä lenkkejä.
Afgaaniperhe jossa on laps(i)a:
Koirien vaatekaapista löytyy sadeviitat, toppaviitat, saderukkaset, talvitöppöset sekä kymmenittäin erilaisia huppuja pään suojaksi. Mikäli maa on kostea, puetaan koirille tassuihin rukkaset etteivä tassut vain likastu. Sateella edellisten lisäksi puetaan päälle sadeviitta. Kylmällä kelillä jalkoihin puetaan sukat jotteivät anturat pääse paleltumaan. Kätevintä tilanteessa on se, että tarvittaessa samoja koirien kurarukkasia voi välillä lainata lapsille.
Tiedän,
KNAM
Meidän perhe luonnollisesti matkustaa aina koirien kanssa, niin myös tällä kertaa. Reissun aikana tulin ajatelleeksi vähän eroja erilaisten perheiden välillä. Tarkemmin ottaen lapsiperheen jossa on afgaaneita ja afgaaniperheen jossa on lapsia välisiä eroja. Jokainen voi sitten itsekseen miettiä kumpaan katogoriaan meidän perhe kuuluu...
AUTO
Lapsiperhe jossa on afgaan(e)i(ta):
Tärkeintä autossa on mukavuus ja turvallisuus. Lapsille on pitkiä ajomatkoja silmälläpitäen hankittu DVD-soitin. Tavaroita ja tilaa ajatellen farmariauto on yleensä järkevin vaihtoehto, mutta sedanillakin pärjää. Koira(t) laitetaan farmarissa peräkonttiin tavaroiden joukkoon tai takapenkille mikäli tilat antavat myöten.
Afgaaniperhe jossa on lapsi(a):
Tärkeintä on olla auto, jossa on iso tavaratila jotta koirilla on hyvä matkustaa. Tavaratila tulee pohjustaa lukuisilla koirapatjoilla ja auto tulee aina parkkeerata varjoon. Lisäksi ikkunoita pitää jättä reippaasti auki, jotta koirien ilmanvaihto on pysähtymisten aikana varmasti turvattu - varkaista viis.
MATKUSTAMINEN
Lapsiperhe jossa on afgaan(e)i(ta):
Matkakohde valitaan lapsiystävällisyyden perusteella, esimerkiksi aurinkokohde jossa on hyvä ranta. Plussaa saa esimerkiksi vesipuistosta. Koska lomalle on helpointa lähteä lentämällä, valitaan kohde myös sen perusteella ettei lentomatkasta muodostu ylitsepääsemätöntä. Koira(t) jätetään sukulaisten tai ystävien luokse hoitoon loman ajaksi.
Afgaaniperhe jossa on lapsi(a):
Lomakohteen tulee sijaita automatkan päässä, koska koirat tulee aina mukaan lomalle ja koirien kuljettaminen lentokoneessa on kallista ja hankalaa. Hotelliksi valitaan se, jonne saa viedä koiria. Plussaa lomakohde saa siitä, että sieltä löytyy (ulkoilma)virikkeitä ja -nähtävyyksiä jonne voi suunnata koirien kanssa. Koirien ulkoilutukset ja ruokkimiset rytmittävät loman mukavasti. Lapset tulevat mukana auton takapenkillä.
SYÖMINEN
Lapsiperhe jossa on afgaan(e)i(ta):
Lauantai on karkkipäivä mutta muina päivinä syödään terveellisesti ja monipuolisesti. Koko perhe kokoontuu yhteen ainakin kerran päivässä ruokapöydän ääreen nauttimaan hyvästä ateriasta. Välillä tarjolla voi olla jotain jälkiruokaakin. Mikäli käydään ravintolassa syömässä, valitaan ravintola sen perusteella että sieltä löytyy myös lapsille sopivia vaihtoehtoja. Koirille ostetaan marketista nappuloita.
Afgaaniperhe jossa on lapsi(a):
70 euroa nappulasäkistä ei ole paljoa, mutta tylsä nappularuoka ei ole koirille kuitenkaan paras vaihtoehto. Parasta onkin tarjota koirille päivittäin raakaa lihaa ja höystää sitä tarvittaessa esimerkiksi vihanneksilla. Muu perhe syö sitten jotain nopeaa ja kätevää ruokaa tai käy hakemassa pikaruokaketjusta päivän eväät. Mikäli koiraperhe lapsineen menee ravintolaan syömään, valitaan ravintola sen perusteella että sieltä löytyy terassi jonne koirat voi ottaa mukaan. Lapsille löytyy kuitenkin nakit ja ranskalaiset jokaisen ravintolan ruokalistalta.
VAATTEET
Lapsiperhe jossa on afgaan(e)i(ta):
Talven tullessa lapsille hankitaan uudet, lämpöiset talvivaatteet koska edellisen talven asusteet ovat joka tapauksessa jo käyneet pieniksi. Vanhemmat tarkistavat oman talvivaatetilanteensa ja täydentävät vaatekaappiaan tarvittaessa. Sadekelejä varten lapsille löytyy kumisaappaat ja sadevarusteet. Koirien kanssa tehdään sateella ja kovilla pakkasilla vähän lyhyempiä lenkkejä.
Afgaaniperhe jossa on laps(i)a:
Koirien vaatekaapista löytyy sadeviitat, toppaviitat, saderukkaset, talvitöppöset sekä kymmenittäin erilaisia huppuja pään suojaksi. Mikäli maa on kostea, puetaan koirille tassuihin rukkaset etteivä tassut vain likastu. Sateella edellisten lisäksi puetaan päälle sadeviitta. Kylmällä kelillä jalkoihin puetaan sukat jotteivät anturat pääse paleltumaan. Kätevintä tilanteessa on se, että tarvittaessa samoja koirien kurarukkasia voi välillä lainata lapsille.
Tiedän,
KNAM
maanantai 20. kesäkuuta 2011
Loma
Loma on aina loma. Vaikka koiria onkin mukana. Tähän mennessä takana on viikko reissaamista ja matkaan on mahtunut kaikkea mahdollista hyppyrimäistä aurinkorantaan. Niin ja huomioon siitä, että Italiassa sataa aina.
Sloveniassa sen sijaan paistaa aina aurinko.
Eilenillalla Portorozin rantakatua kävellessä sain loistoidean siitä, kuinka jatkossa meidän perhe voi rahoittaa lomareissut. Kanssaturistien suurin ihmetyksen aihe kun tuntui olevan meidän koirat. Eteneminen oli paikoin jopa tuskaisen hidasta kun joka toinen vastaantulija halusi ihailla, silittää tai valokuvata koiria.
Tänäiltana ajattelin kiinnittää kaulaani hinnaston.
Ihailu: 50cent
Siliytys/rapsututs: 1€
Valokuvaus: 5€
Eilisillan saldolla olisi saanut jo kohtuullisen hotellihuoneen koko perheelle aamiaisineen.
Ps. Tämä on ehdottomasti ensimmäinen bloggaus rantahietikolta!
Sloveniassa sen sijaan paistaa aina aurinko.
Eilenillalla Portorozin rantakatua kävellessä sain loistoidean siitä, kuinka jatkossa meidän perhe voi rahoittaa lomareissut. Kanssaturistien suurin ihmetyksen aihe kun tuntui olevan meidän koirat. Eteneminen oli paikoin jopa tuskaisen hidasta kun joka toinen vastaantulija halusi ihailla, silittää tai valokuvata koiria.
Tänäiltana ajattelin kiinnittää kaulaani hinnaston.
Ihailu: 50cent
Siliytys/rapsututs: 1€
Valokuvaus: 5€
Eilisillan saldolla olisi saanut jo kohtuullisen hotellihuoneen koko perheelle aamiaisineen.
Ps. Tämä on ehdottomasti ensimmäinen bloggaus rantahietikolta!
sunnuntai 22. toukokuuta 2011
Sunnuntai
Jostain luin blogistani kertovan kommentin, jossa kerrottiin minun kirjoittelevan "harvakseltaan". Tämä toi mieleeni välittömästi kaksi asiaa: minulla on lukijoita harvakseltaan ja toisekseen niin kauan kuin tämä on harrastus eikä tästä makseta samaa liksaa kuin päivätöistä, asia myös tulee näin olemaan. Ja toisaalta, hyvää kannattaa aina odottaa.
Takana on tavanomainen KNAM-sunnuntai, joka on viime aikoina jäänyt vähän harvinaisemmaksi herkuksi kaikkien matkojen sekä koiranäyttelykiireiden takia. Siksi ajattelinkin jakaa teidän kanssanne KNAM:n tyypillisen sunnuntaipäivän.
Heräsin aamulla kymmenen jälkeen, kun vaimo kantoi tarjottimella sänkyyn aamiaista. Tarjolla oli tuoretta kahvia, munakasta kinkulla ja juustolla, jugurttia sekä jälkiruuaksi lämpöisiä kroisantteja mansikkahillon kera. Palkkioksi rankasta työviikosta vaimo oli ajatellut antaa minun nukkua vähän pitempään ja pitänyt lapset hiljaisena valmistellessaan aamiasta. Laskiessaan tarjotinta sängylle, vaimo kysyi josko haluaisin katsoa boksilta viime yön NHL-pelin aamiaista nauttiessani. Tämähän sopi minulle.
Aamiaisen ja pelin katsomisen jälkeen päätimme lähteä kävelylle koirien ja lasten kanssa, siksi upea auringonpaiste ulkona oli. Joskin koska päivä oli jo edennyt puoleen, alkoi kesäpäivän kuumuus ja tuskaisuus pikkuisen haitata nautintoa.
Vaimo oli onneksi pakannut reppuun kylmää juotavaa sekä pientä purtavaa. Tarjouduin kantamaan reppua, johon vaimo tokaisi:
"Sinä et kanna tänään mitään, jodut töissäsi kantamaan muutenkin jo niin paljon huolia ja murheita harteillasi!"
Tunnin leppoisan kävelyn jälkeen palasimme kotiin. Vaimo istutti minut välittömästi jälleen television pariin, formulat olivat juuri starttaamassa. Katsellessani formuloita vaimo vähän siivosi nurkkia, pesi pyykkiä ja alkoi samalla laittamaan lounaaksi grillattua kalaa uusien perunoiden kera. Melko maittava ruoka siitä tulikin.
Formuloiden jälkeen menimme koko perheen voimin terassille nauttimaan iltapäivän auringon viimeisistä säteistä. Vaimo tarjoili minulle muutaman jääkaappikylmän oluen, täytyyhän nestetasapainosta huolta pitää.
Illan nyt koittaessa vaimo on juuri laittanut lapsille iltapuurot ja vie ne kohta nukkumaan. Itse ajattelin vielä käydä suihkussa kuuman ja hikisen päivän jäljiltä.
Olen vähän ihmetellyt, että mitähän vaimolla on vielä mielessä loppuillaksi, kun lapset ovat nukahtaneet. Melko jännä pilke sillä on ollut silmäkulmassaan koko päivän...
Takana on tavanomainen KNAM-sunnuntai, joka on viime aikoina jäänyt vähän harvinaisemmaksi herkuksi kaikkien matkojen sekä koiranäyttelykiireiden takia. Siksi ajattelinkin jakaa teidän kanssanne KNAM:n tyypillisen sunnuntaipäivän.
Heräsin aamulla kymmenen jälkeen, kun vaimo kantoi tarjottimella sänkyyn aamiaista. Tarjolla oli tuoretta kahvia, munakasta kinkulla ja juustolla, jugurttia sekä jälkiruuaksi lämpöisiä kroisantteja mansikkahillon kera. Palkkioksi rankasta työviikosta vaimo oli ajatellut antaa minun nukkua vähän pitempään ja pitänyt lapset hiljaisena valmistellessaan aamiasta. Laskiessaan tarjotinta sängylle, vaimo kysyi josko haluaisin katsoa boksilta viime yön NHL-pelin aamiaista nauttiessani. Tämähän sopi minulle.
Aamiaisen ja pelin katsomisen jälkeen päätimme lähteä kävelylle koirien ja lasten kanssa, siksi upea auringonpaiste ulkona oli. Joskin koska päivä oli jo edennyt puoleen, alkoi kesäpäivän kuumuus ja tuskaisuus pikkuisen haitata nautintoa.
Vaimo oli onneksi pakannut reppuun kylmää juotavaa sekä pientä purtavaa. Tarjouduin kantamaan reppua, johon vaimo tokaisi:
"Sinä et kanna tänään mitään, jodut töissäsi kantamaan muutenkin jo niin paljon huolia ja murheita harteillasi!"
Tunnin leppoisan kävelyn jälkeen palasimme kotiin. Vaimo istutti minut välittömästi jälleen television pariin, formulat olivat juuri starttaamassa. Katsellessani formuloita vaimo vähän siivosi nurkkia, pesi pyykkiä ja alkoi samalla laittamaan lounaaksi grillattua kalaa uusien perunoiden kera. Melko maittava ruoka siitä tulikin.
Formuloiden jälkeen menimme koko perheen voimin terassille nauttimaan iltapäivän auringon viimeisistä säteistä. Vaimo tarjoili minulle muutaman jääkaappikylmän oluen, täytyyhän nestetasapainosta huolta pitää.
Illan nyt koittaessa vaimo on juuri laittanut lapsille iltapuurot ja vie ne kohta nukkumaan. Itse ajattelin vielä käydä suihkussa kuuman ja hikisen päivän jäljiltä.
Olen vähän ihmetellyt, että mitähän vaimolla on vielä mielessä loppuillaksi, kun lapset ovat nukahtaneet. Melko jännä pilke sillä on ollut silmäkulmassaan koko päivän...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)