Kirjoita vaikka sana päivässä mutta älä änkytä. Tätä olen nyt noudattanut koko viikon, sillä tämä uuden tekstin kirjoitussivu on ollut auki koneellani jo koko viikon.
Eli palataanpa metaaniklatraateista hetkeksi taas koiramaailmaan.
Noin viikko sitten oli ensimmäinen kerta, kun muutamat pennuista pääsivät vähän ulkoilmaa haistelemaan. Pakkasta kohtuulliset -22C ja maa valkoisena.
Pikku kuonon pää varovasti ulos ovesta, sisäänhengitys kirpeää pakkasilmaa. Säikähdys. Perääntyminen. Ja sama uudestaan.
Pienellä rohkaisulla kakarat kuitenkin lähtivät tutustumaan lumeen ja kylmään. Huomattuaan ettei se kylmyys ainakaan kuolemaksi ollut alkoi pienet juoksukarkelot lumella. Vauhtia oli, paljon.
Muutaman minuutin jälkeen oli ovella jo jonoa, kun kaikki ulos päässeet halusivat sisään lämpimään. Mutta kivaa oli!
Tuon jälkeen on pentue päässyt pienissä erissä, erityisesti pakkasen jo vähän helpotettua, ulkoilemaan ja tutustumaan ulkomaailmaan.
Ei ollut kuitenkaan ruoho vihreämpää aidan toisella puolella - eikä lumi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti