Taloutemme koiramäärä on kääntynyt dramaattiseen laskuun, tosin vielä se ei tunnu esimerkiksi siivouksen määrässä.
Ensimmäisen pennuista lähti uuteen kotiin lauantaina Molly-mammansa mukana. Ja pikkulinnut ovat laulaneet, että elämä on uudessa kodissa lähtenyt käyntiin enemmän kuin hyvin. Mikäs sen mukavampaa ja mikäs ihme se nyt sitten toisaalta onkaan!
Tällä viikolla pitäisi määrän vielä pienentyä ja lisää on luvassa lähiviikkoina. Vielä kun lopuillekin pennuille saataisiin koti löydettyä niin alkaisi elämä palailemaan pikku hiljaa normaaliuomiinsa, siksi rankkaa tämä pentuaika kuitenkin myös meille ihmisille on.
Viime päivinä pennut ovat päässeet entistä enemmän juoksemaan sekä ulkona että pitkin pirttiä. Ja se vauhdin määrä on aivan uskomaton! Eteinen on selvästi lempipaikka, kun pituutta on reilut 5 metriä niin siinä ehtii kakarat kelaamaan jo melkoisen vauhdin. Ongelmia tosin tulee vielä kun pitäisi tehdä 90 asteen käännös vasempaan kohti keittiötä. Kurvi on selvästi vielä vauhtiin nähden liian tiukka ja keittiön kaapista joudutaan vähän hakemaan nojaa.
Kierros päättyy yleensä keittiön pöydän alle, tarkemmin sanottuna tuolien väleihin. Sinne ei aikuiskoirat mahdu joten jos niitä on mukana juoksukierroksella ollut, niin turvapaikka pitää huolen siitä, että saavat kakaratkin hetken hengähtää.
Uusi kierros alkaakin sitten kyyrystä tuolien alta, loivalla kurvilla olohuoneen kautta kohti eteisen suoraa.
Ja sama 100 kertaa toistaen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti