Ja tällä kertaa ei ole kyse koirien syömistä luista eikä sen paremmin koirien luista (olipas hassusti sanottu). Vaan ihan allekirjoittaneen omista luista.
Menin omissa urheiluharrastuksissani sitten murtamaan yhden luun tuolta oikean jalan jalkaterän alueelta. Sesamluu meni osiin, kun kompuroin keskenäni. Lääkärin sanoin "se on näitä ihmisille ihan turhia luita, mutta sattuu ja särkee todella paljon kun menee rikki". Totta puhui.
Viikko toipumista ja kepittelyä on nyt takana, toinen viikko vielä edessä. Sitten pitäisi olla sen verran rustottunut että peruskävelyn pitäisi onnistua. Tammikuun lopulla voi sitten alkaa harkitsemaan enempiä liikkumisia, kuten koirien lenkitystä.
Tulipahan hyvä tekosyy ainakin jäädä sisälle kun ulkona kerran paukkuu noinkin kova pakkanen.
Vaan koira-aitauksen käyttöä on nyt lisätty ja vaimo on sitten joutunut vähän normaalia enemmän juoksemaan ulkona koirusten kera. Ja itsellä alkaa olla vähän samanlainen olo kuin jälkikasvulla sisäpäivän jälkeen; virtaa olisi vaikka mihin mutta kun mitään ei pysty eikä saa tehdä.
Vaan olipahan aikaa sitten tehdä joulua vähän enemmän ja ennenkaikkea ihmetellä noiden pentujen kasvamista. Eivät enää pysy paikoillaan hetkeäkään, vaan meno ja meninki on melko riehakasta.
1 kommentti:
erittain mielenkiintoinen, kiitos
Lähetä kommentti