Ja tällä kertaa ei ole kyse koirien syömistä luista eikä sen paremmin koirien luista (olipas hassusti sanottu). Vaan ihan allekirjoittaneen omista luista.
Menin omissa urheiluharrastuksissani sitten murtamaan yhden luun tuolta oikean jalan jalkaterän alueelta. Sesamluu meni osiin, kun kompuroin keskenäni. Lääkärin sanoin "se on näitä ihmisille ihan turhia luita, mutta sattuu ja särkee todella paljon kun menee rikki". Totta puhui.
Viikko toipumista ja kepittelyä on nyt takana, toinen viikko vielä edessä. Sitten pitäisi olla sen verran rustottunut että peruskävelyn pitäisi onnistua. Tammikuun lopulla voi sitten alkaa harkitsemaan enempiä liikkumisia, kuten koirien lenkitystä.
Tulipahan hyvä tekosyy ainakin jäädä sisälle kun ulkona kerran paukkuu noinkin kova pakkanen.
Vaan koira-aitauksen käyttöä on nyt lisätty ja vaimo on sitten joutunut vähän normaalia enemmän juoksemaan ulkona koirusten kera. Ja itsellä alkaa olla vähän samanlainen olo kuin jälkikasvulla sisäpäivän jälkeen; virtaa olisi vaikka mihin mutta kun mitään ei pysty eikä saa tehdä.
Vaan olipahan aikaa sitten tehdä joulua vähän enemmän ja ennenkaikkea ihmetellä noiden pentujen kasvamista. Eivät enää pysy paikoillaan hetkeäkään, vaan meno ja meninki on melko riehakasta.
sunnuntai 27. joulukuuta 2009
perjantai 18. joulukuuta 2009
The Boys of Summer, part 2
Keskelle kylmää talvea ja joulun odotusta lämmin henkäys menneiltä kesiltä. Toivottavasti lämmittää :)
To the middle of the cold winter and Christmas waiting a warm breath from previous summers. I really do hope it warms you - even a bit :)
Teidän/Yours,
KNAM
To the middle of the cold winter and Christmas waiting a warm breath from previous summers. I really do hope it warms you - even a bit :)
Teidän/Yours,
KNAM
lauantai 12. joulukuuta 2009
Ensimmäiset vieraat
Hyvänä isäntänä istun koneella ja bloggaan samaan aikaan kun vieraat ovat ihastelemassa pentuja :)
Eli Mollyn isäntäperhe tuli kyläilemään ja pentuja katsomaan, kun eivät (tai ainakaan perheen KNAM) pystyneet pysymään kotonaan. Uhkaus oli, että jos emme päästä sisälle niin tulevat ikkunan läpi kurkkimaan!
Itse kun saa ja joutuu pentujen kanssa joka päivä olemaan tekemisissä niin ihan hirveän kauaa ei jaksa niitä kerralla ihastella.
Mutta muut jaksavat - veikkaanpa että kameran muistikortti on jo täynnä kuvia :)
Ja hyvä että tulivat, Molly oli aivan tärinöissä kun huomasi ketä ovesta sisään astelee, se ei tiennyt kuinka päin olisi ollut, siksi kiva oli perhettä tavata. Ja ylpeä Molly-mamma vielä heti alkoi esitellä perheelleen jälkikasvua.
Mutta tällä kertaa näin lyhyesti, lienee KNAM:n aika mennä keittämään kahvia.
Teidän,
KNAM
Eli Mollyn isäntäperhe tuli kyläilemään ja pentuja katsomaan, kun eivät (tai ainakaan perheen KNAM) pystyneet pysymään kotonaan. Uhkaus oli, että jos emme päästä sisälle niin tulevat ikkunan läpi kurkkimaan!
Itse kun saa ja joutuu pentujen kanssa joka päivä olemaan tekemisissä niin ihan hirveän kauaa ei jaksa niitä kerralla ihastella.
Mutta muut jaksavat - veikkaanpa että kameran muistikortti on jo täynnä kuvia :)
Ja hyvä että tulivat, Molly oli aivan tärinöissä kun huomasi ketä ovesta sisään astelee, se ei tiennyt kuinka päin olisi ollut, siksi kiva oli perhettä tavata. Ja ylpeä Molly-mamma vielä heti alkoi esitellä perheelleen jälkikasvua.
Mutta tällä kertaa näin lyhyesti, lienee KNAM:n aika mennä keittämään kahvia.
Teidän,
KNAM
tiistai 8. joulukuuta 2009
Jalat alle
Alkaa olla hetket, jolloin KNAM saa kaivaa akkuporakoneen kaapista ja ruuvata pentulaatikon seinämiin korotuspalat kiinni. Kakaralauma kun alkaa nyt nousta jaloilleen ja liikkumaan ihan todenteolla.
Eilenillalla tuli tarkkailtua vähän tarkemmalla silmällä taas pentuja ja heidän touhujaan. Pentujen silmät ovat alkaneet aueta ja katsekontaktiakin tuli otettua muutaman kanssa, saipa KNAM pari lipaisua nenänsä päähän kiitokseksi pikku rapsuttelusta.
Ja koska maailma näyttää seisaalteen kovin erilaiselta ja mielenkiintoiselta, niin pennut ovat nyt sitten alkaneet nousta jaloilleen ja ensimmäisiä, haparoivia askeleita on alettu ottamaan. Tosin usein kävely-yritykset päättyvät kupsahtamiseen kyljelleen, mutta viikonloppuna uskoisin menon olevan jo melko villiä...
Ja kuinka upeita nuo ovatkaan! Mahtavan värisiä, aktiivisia ja innokkaita pentuja, joista tulee olemaan omistajilleen vielä todella paljon iloa!
Teidän,
KNAM
PS. Pahoittelu teille, uskolliset lukijani, mutta vaimo ehti laittamaan uusia kuvia ensin. Jos minä sitten keksisin teidän lepyttämiseksi jotain muuta, pysykää taajuudella!
Eilenillalla tuli tarkkailtua vähän tarkemmalla silmällä taas pentuja ja heidän touhujaan. Pentujen silmät ovat alkaneet aueta ja katsekontaktiakin tuli otettua muutaman kanssa, saipa KNAM pari lipaisua nenänsä päähän kiitokseksi pikku rapsuttelusta.
Ja koska maailma näyttää seisaalteen kovin erilaiselta ja mielenkiintoiselta, niin pennut ovat nyt sitten alkaneet nousta jaloilleen ja ensimmäisiä, haparoivia askeleita on alettu ottamaan. Tosin usein kävely-yritykset päättyvät kupsahtamiseen kyljelleen, mutta viikonloppuna uskoisin menon olevan jo melko villiä...
Ja kuinka upeita nuo ovatkaan! Mahtavan värisiä, aktiivisia ja innokkaita pentuja, joista tulee olemaan omistajilleen vielä todella paljon iloa!
Teidän,
KNAM
PS. Pahoittelu teille, uskolliset lukijani, mutta vaimo ehti laittamaan uusia kuvia ensin. Jos minä sitten keksisin teidän lepyttämiseksi jotain muuta, pysykää taajuudella!
keskiviikko 2. joulukuuta 2009
Ei enää vaaveja
Eilen illalla tuli oikein istahdettua, ensimmäistä kertaa pariin päivään, pentulaatikon ääreen. Täytyy myöntää, että hämmästys oli suuri, kun totesin kakaroiden kasvaneen ihan valtavasti. Korvat ovat alkaneet pennuilla aueta, kuulevat jo ihan selvästi ääniä. Erityisesti jos joku sisaruksista alkaa piipittämään niin muilla alkaa pyöriminen ja hyöriminen lisääntymään.
Värit ovat alkaneet erottumaan entistäkin selvemmin, vaikken paljoa ole afgaaneiden värimaailmaan olekaan perehtyny (mitä eroa on brindlellä ja sinisellä?), mutta nyt pennut on jo helpompi erottaa toisistaan. On vaaleata, tummaa, kirjavaa, harmaata.
Liike on lisääntynyt myös melkoisesti. Kakarat painavat mahallaan, takajaloillaan työnnellen itseään eteenpäin ympäri pentulaatikkoa etsiessään lämpöä sisaruksistaan tai sitten emon turvaa. Voimaa on kuin pienessä kylässä ja taisto ruokapaikoista tuntuu välillä olevan melko kiivasta.
Kovin paljoa en myöskään afgaanin rakenteesta tiedä, mutta näyttää niillä silti olevan melko komeat kulmaukset sekä edessä että takana, todella lupaavan oloisia pentuja, siis.
Myös suoranaista massaa ovat saaneet melkoisesti. Ne ihan pienimmätkin nartut ovat kirineet sisaruksiaan hienosti kiinni ja kokoerot ovat tasoittuneet. Tosin se yksi vaalea uros erottuu edelleen ryhmästä, siksi kookas se on. Siitä tulee varmasti todella upea ja näyttävä valkoinen uros!
Myös Molly-mamma on suoriutunut tehtävästään todella loistavasti, aivan kuin olisi koko elämänsä hoitanut pentuja! Molly nöyrästi imettää, pesee ja kouluttaa pentuja vaikkei selvästi ihan joka hetki mieli tekisikään pentujen kanssa aikaa viettää. Mutta vaistot ohjaavat. Lisäksi Molly on syönyt todella hyvin ja monipuolisesti (lihaa, kanaa, rehuja ym.) ja siksi ruokaa pennuille on riittänyt todella hyvin.
Vaimon kanssa ollaan puhuttu, että voitaisiin koittaa ottaa ensimmäisiä "virallisia" yksittäiskuvia pennuista lähipäivinä, kenties viikonloppuna. Olisi mukavaa jakaa tätä iloa myös muiden kanssa. Eli kannattaa pysyä taajuudella, tämän blogin lukijat kun ovat aina saaneet ensikäden tietoa pennuista ohi virallisen tiedotuskanavan :)
Värit ovat alkaneet erottumaan entistäkin selvemmin, vaikken paljoa ole afgaaneiden värimaailmaan olekaan perehtyny (mitä eroa on brindlellä ja sinisellä?), mutta nyt pennut on jo helpompi erottaa toisistaan. On vaaleata, tummaa, kirjavaa, harmaata.
Liike on lisääntynyt myös melkoisesti. Kakarat painavat mahallaan, takajaloillaan työnnellen itseään eteenpäin ympäri pentulaatikkoa etsiessään lämpöä sisaruksistaan tai sitten emon turvaa. Voimaa on kuin pienessä kylässä ja taisto ruokapaikoista tuntuu välillä olevan melko kiivasta.
Kovin paljoa en myöskään afgaanin rakenteesta tiedä, mutta näyttää niillä silti olevan melko komeat kulmaukset sekä edessä että takana, todella lupaavan oloisia pentuja, siis.
Myös suoranaista massaa ovat saaneet melkoisesti. Ne ihan pienimmätkin nartut ovat kirineet sisaruksiaan hienosti kiinni ja kokoerot ovat tasoittuneet. Tosin se yksi vaalea uros erottuu edelleen ryhmästä, siksi kookas se on. Siitä tulee varmasti todella upea ja näyttävä valkoinen uros!
Myös Molly-mamma on suoriutunut tehtävästään todella loistavasti, aivan kuin olisi koko elämänsä hoitanut pentuja! Molly nöyrästi imettää, pesee ja kouluttaa pentuja vaikkei selvästi ihan joka hetki mieli tekisikään pentujen kanssa aikaa viettää. Mutta vaistot ohjaavat. Lisäksi Molly on syönyt todella hyvin ja monipuolisesti (lihaa, kanaa, rehuja ym.) ja siksi ruokaa pennuille on riittänyt todella hyvin.
Vaimon kanssa ollaan puhuttu, että voitaisiin koittaa ottaa ensimmäisiä "virallisia" yksittäiskuvia pennuista lähipäivinä, kenties viikonloppuna. Olisi mukavaa jakaa tätä iloa myös muiden kanssa. Eli kannattaa pysyä taajuudella, tämän blogin lukijat kun ovat aina saaneet ensikäden tietoa pennuista ohi virallisen tiedotuskanavan :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)