Oli oikea KNAM:n superviikonloppu joka tosin sai pienen särön heti alkumetreillä.
Kaikki alkoi jo oikeastaan ennen joulua kun kävin ostamassa perinteisesti kummipojalle synttärilahjaksi liput Tappara-ilves (huom! kirjoitusasu) otteluun. Tuo peli oli sitten viime torstaina ja sinne suunnattiin kummipojan, oman vanhemman tyttären sekä kummipojan isän kanssa. Paikan päällä porukkaan liittyi vielä pikkuveljeni. Muuten mukavan illan pilasi väärän joukkueen voitto.
Perjantaina oli sitten vuorossa omat harrastukset ja harrastukseni tähän astinen kohokohta. Niinkin perverssi harrastus kuin salibandyerotuomarointi voi tarjota mukavia ja antoisia kokemuksia kuten perjantaina kävi kun pääsin tuomitsemaan ensimmäisen pääsarjatason ottelun, naisten liigamatsin Classicin ja SBS RuPun välillä. Ja vielä kun ottalu meni ihan hyvin ja saamani palaute oli mukavaa, niin mieli oli lauantain vapaapäivään lähtiessä erinomainen.
Lauantaina anoppilaan (nämä ovat aina mukavia reissuja, siis oikeesti!) ja illalla muutama kaveri kylään ja ilta meni leffaa katsellessa.
Sunnuntaina oli sitten vuorossa taas tuomarointitehtävä ja suuntana Tampereen Hervanta. Joukkueiden kannalta merkityksetön matsi sai mukavan lisämausteen näin erotuomarin näkökulmasta kun sitä saapui katsomaan noin 25 kollegaa sekä Pirkanmaalta että keski-Suomesta. Tuokin matsi meni mukavasti muutamia yksityiskohtia lukuunottamatta ja pelin jälkeisessä koulutustilaisuudessa tuli viestiä mahdollisesta ehdokkuudesta koulutukseen joka pidetään maan toiseksi korkeimmalla tasolla viheltäville erotuomareille vuosittain. Ura siis nosteessa ja mieli enemmän kuin hyvä.
Kiitokset siis lähtee ennen kaikkea kotijoukoille ja KNAM:n vaimolle tuesta ja kannustuksesta. Vaikka välillä vääntöä minun harrastuksista onkin ollut, niin tänä tärkeänä viikonloppuna sain lähes täydellisen tuen kotoväeltä ja se oli omiaan edesauttamaan onnistumista.
No miten sitten jatkossa? Seuraavista harrastusmahdollisuuksista nyt ei sitten KNAM:lla olekaan tietoa sillä vaimo lähtee maaliskuussa reiluksi viikoksi koiranäyttelyreissulle Ameriikan Yhdysvaltoihin ja kotiin jäävä KNAM saa kunnian huolehtia arjen pyörityksestä ja siihen ei sitten paljoa omia harrastuksia mahdukaan. Ehkä jotain pientä sentään sitä reissua edeltävänä viikonloppuna, näkee kun elää.
Ainiin, meidän Roosa-pentu (5kk) on alkanut pikkuhiljaa oppia sisäsiistiksi eli se ainainen pissan moppaus ja kakankeruu on alkanut vähän vähentymään. KNAM kiittää myös Roosaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti