lauantai 6. maaliskuuta 2010

Tultiin, nähtiin, voitettiin

Joskus näinkin päin. Cheek, tuo maanmainio lahtelaislähtöinen rap-artisti, lauloi 2006 ilmestyneellä "Avaimet mun kiesiin" albumilla kappaleen "Tultiin, nähtiin, voitettiin".

Tänään kävi näin.

Vuosia sitten afgaanimme Albert voitti kaksi sertiä ja kolmatta haettiin kovasti, hartaasti ja pitkään. Valitettavasti Albertin aika lähteä tuli aiemmin kuin piti ja kolmas serti sekä sen myötä tuleva valioituminen jäi haaveeksi.

Sen sijaan Jappin kanssa onnistuttiin, mutta sen kolmannen sertin saamiseen taisi mennä joku 1,5 vuotta.

Kolmas kerta olikin sitten Eroksen kohdalla. Eros tuli meille syksyllä 2008 ja tarkoituksena oli saada hänelle serti talvinäyttelykauden aikana. No eihän se sitten onnistunut ennen kuin elokuun 2009 lopussa. Eros kun oli jo monen maan valio niin yksi serti Suomesta riitti valioimaan koiran. Tämä tosiaan sitten onnistui Tervakoskella elokuun lopussa 2009, kun kokeiltiin handlerina jotain uutta.

Tämän viime kesän päätteeksi olleen näyttelyn jälkeen päätimme koko perheen voimin pitää vähän taukoa näyttelyistä. Sen verran intensiivisesti oltiin kehiä kierretty, ympäri Suomea, Ruotsia ja Baltiaa, että oli tauon paikka. Lisäksi olimme käyttäneet muutaman sertin metsästykseen tuhansia euroja jo rahaakin.

Kunnes vuoden alussa meille tuli monen mutkan ja vaiheen jälkeen Dana (Golddragon Black Buttefly). Vaimo lupasi kasvattajalle, että vie Danaa sen meilläoloaikana muutamaan näyttelyyn. Ensimmäinen näistä oli tänään Kaarinassa ja suorilta se serti sekä VSP (vastakkaisen sukupuolen paras). Hups.

Tultiin, nähtiin, voitettiin.

Nyt meillä on sitten kahden viimeisen näyttelyn saldona seuraavaa:

- 2 * SERT
- 2 * FIN Mva
- CACIB
- ROP
- VSP
- RYP-4 (FCI-10 ryhmän 4. paras koira)

Ja koska Danasta tuli nyt siis Suomen muotovalio, niin taidamme pitää taas vähintään puoli vuotta taukoa näyttelyistä.

Tai sitten ei.

maanantai 1. maaliskuuta 2010

-1

Lauantaina Börje pääsi uuteen, omaan kotiinsa. Hyvään kotiin pääsikin. Kotimatka oli kuulemma mennyt mukavasti ja sopeutuminen uusiin ympyröihin alkoi reippaalta nuorelta mieheltä oikein hyvin.

Mutta monta on vielä lähtemättä, syystä jos toisesta. Lähipäivinä pitäisi seuraavan sankarin lähteä maailmalle ja muut seuraavat perässä, mutta vielä ei tunnu siltä, että yksikään pentu olisi minnekään mennyt.

Viikonloppuna vietettiin melko paljon laatuaikaa pentujen kanssa. Harjoiteltiin hihnassa kävelyä, kirmailtiin pitkin koira-aitausta, pissailtiin pitkin olohuonetta ja sosialisoiduttiin muun lauman kanssa. Vanhukset tosin vähän karsastavat tuota nuorta intoa ja pyrkivät linnoittautumaan johonkin rauhalliseen nurkkaukseen.

Menoa ja meninkiä siis riittää edelleen.

Lauantaina avataan sitten tämäkin näyttelyvuosi kun vaimo suunnistaa Kaarinaan. Eilen suunnittelin ääneen tulevan viikonlopun touhuja tyttöjen kanssa kunnes vaimo yhdellä lauseella täytti koko tulevan viikolopun.

"Pentuja täytyy totuttaa hihnoihin."

PS. KNAM nyt myös Twitterissä: http://twitter.com/Laskos

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Kameran takaa / Behind the camera

Viikonlopun ohjelmaan kuului videokuvan ottamista muutamista pennuista, jotka ovat maailmalle lähdössä. Luonnollisesti koska kyseisen kuvauksen kohteena oli pennut, tuli otettua jokunen minuutti myös turhaa pätkää. Videoita peratessani totesin, että on myös hyvä näyttää teille, rakkaat lukijat, mitä kaikkea minuutin, parin videonpätkä vaatii.

The program of the weekend included video shooting of some puppies that are leaving us sooner or later. Since the target was puppied, the result included several minutes of extra, unnescessary video feed. While editing those final videos I got an idea to show all to you, my dear readers, what is needed for minute or two final video.

Lopulliset videot tulevat luultavasti näkyviin tänne.

Final videos will be most likely available here.



Teidän/Yours,

KNAM

maanantai 1. helmikuuta 2010

Vanhempien vapaailta

Kun vanhemmat haluavat päästä syömään rauhaisan ravintolaillallisen, kuuluu järjestelyihin yleensä lastenhoitopaikan järjestäminen. Tämä on meillä yleensä se vaivoista pienin, puhelinsoitto riittää.

Jotta saimme olla muutaman tunnin kaksin rauhassa ravintolassa, se vaati seuraavat asiat:

- järjestä lastenhoito
- varaa pöytä ravintolasta
- vie lapset hoitoon
- ruoki pennut
- ulkoiluta pennut
- ulkoiluta koirat
- ruoki koirat
- siivoa & moppaa pentuhuone
- laita uudet paperit pentuhuoneen lattialle
- anna vaimolle 2 tuntia aikaa "käydä suihkussa"
- käy itse suihkussa (3 minuuttia)

Ja menoksi!

PS. Hyvää 7-vuotishääpäivää, rakas vaimoni! Ihanaa on ollut tähän saakka, kiitos kaikesta! Puss & kram!

keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Styroksi

Styroksia eli polystyreeniä eli EPS:ä (Expanded PolyStyrene) on jokaiselle tunnettu materiaali. Sen käyttökohteita ovat mm. pakkaustuet, kertakäyttöastiat, erilaiset säilytyskotelot ja monet muut käyttökohteet. Polystyreenivaahtoa voidaan valmistaa eri lujuuksina kulloisenkin käyttötarkoituksen mukaan.

Ostimme jokunen viikko sitten metallirunkoisen parisängyksi levittyvän vierasvuoteen. Tosin vieraat sitä tuskin ikinä tulevat käyttämään, sillä afgaanit ovat sen jo vallanneet. Tämä laitos oli pakattu noin 2 metriä korkeaan, metrin leveään ja 10 senttiä paksuun pahvilaatikkoon. Styroksia oli käytetty tukina, jotteivät eri osat kolahtelisi vasten toisiaan, kuten helposti esimerkiksi kuljetuksen yhteydessä voisi käydä.

Kasasimme sängyn onnistuneesti (oletusaika 30 minuuttia, toteuma 1,5h vaikkei mitään onglemia sinällään ollut) makuuhuoneeseemme ja sijoitimme pakkausmateriaalit vaatehuoneen puolelle odottamaan seuraavaa kaatopaikkakuormaa. Omakotiasujana kun ei roskalaatikkoa oikein voi täyttää isolla läjällä styroksia sillä roskis täyttyy jo ihan arkiroskista melko tehokkaasti. Siksi teemmekin kerran, pari vuodessa peräkärrykuorman kaatopaikalle vietäväksi.

Kului muutama viikko ja rakkaat tyttäremme olivat leikkimässä yläkerrassa, jossa sijaitsee meidän makuuhuone, tyttöjen huone ja vaatehuone. Jonkin ajan kuluttua tytöt tulivat alakertaan hiuksissa pieniä styroksipalloja. Olivat löytäneet styroksit, joita oli ollut kiva rikkoa. Vaatehuoneessa oli siis kohtuullinen määrä styroksia lattialla.

Tytöt toruttiin aiheeseen kuuluvasti ja vannotettiin ettei vaatehuoneeseen ole enää mitään asiaa.

Muutama päivä myöhemmin saimme vieraita. Näinä päivinä ovemme käy siihen malliin, että saranoita saa rasvata ihan tosissaan, mutta oikein hyvä niin. Kaikki ovat tervetulleita ja ovemme ovat aina avoinna!

Vieraaksemme pentuja katsomaan tulikin tuttu perhe, joilla on pikkuisen vanhempi tyttö kuin meidän lapsemme ovat. Meidän lasten piti sitten tietty esitellä ihan kaikkea mahdollista "isolle tytölle". Myös styroksin rikkomista.

Vieraileva tyttö tuli nätisti jonkin ajan kuluttua alakertaan kertomaan KNAM:lle että tytöt tekevät nyt jotain sellaista mitä ei luultavasti saisi tehdä. Lähdin paikalle katsomaan ja todellakin jotain kiellettyä tapahtui. Tytöt paiskoivat styrokseja toistensa päähän ja juoksivat ympäri yläkertaa. Lopputuloksena styroksipalloja ainakin seuraavissa paikoissa: pitkin lattioita, seinillä, peitoissa, lakanoissa, tyynyissä, kaapeissa, vaatteissa, kaappien ovissa, lehtien päällä, leluissa, kirjoissa ja niin edelleen.

Ainoa positiivinen puoli tässä oli se, että koirat säästyivät styroksilta koska eivät pahemmin meillä yläkerrassa aikaansa vietä.

Tarinan opetus? Emmää tiä...