Ihan tuli vaan mieleen, että miksi on olemassa kaksi erillistä päivää laskiaisen juhlistamiseksi? Ensin tulee laskiaissunnuntai ja heti perään laskiaistiistai.
Onpahan ainakin kaksi hyvää syytä syödä laskiaispullia... :P
Teidän,
KNAM
tiistai 24. helmikuuta 2009
maanantai 16. helmikuuta 2009
Matkailu avartaa
Melko tiukka viikonloppu Eestinmaalla on takanapäin. Matka alkoi lauantaina herätyksellä klo 3.30 ja päättyi sunnuntaina kotiinpaluuseen klo 23.30. Kilometrejä auton mittariin tuli noin 500, askelia askelmittariin noin 14000.
Jännää oli myös jälleen huomata kulttuurieroja. Tai no jännää ja jännää, ehkä parempi sana olisi joku vähän rumempi, mutta jos joku alaikäinen tätä sattuu lukemaan niin jätetään rumat sanat sikseen. Selkeästi kuitenkin tuolla eteläisessä naapurissa tärkeintä oli päästä itse ensin, aivan sama onko kyse sitten lautalle ajosta, lautalta ajosta, kahvijonosta tai liikkumisesta ahtaassa näyttelytilassa. Kauhukseni huomasin tämän tavan tarttuneen jopa itseeni sunnuntaiaamuna hotelliaamiaisella kun kahvia jonottelin. Edessäni oli joku juuri ottamassa kahvia termoksesta ja asetuin hänen taakseen noin metrin päähän. Heti perään termokselle saapui kaksi ei-suomalaista jotka kylmän viileästi livahtivat ohitseni. Minä otin silti kahvia seuraavana. Perkele! (Nyt se ruma sana sitten kuitenkin pääsi "suusta"...)
Merkittävää menestystä ei reissulta tullut, mutta saipa Eros nyt sentään PU4-sijan sunnuntain KV-näyttelyssä ja mikä tärkeintä Eroksen meno kehässä alkoi muistuttamaan jo vahvasti afgaania eli nyt alkaa olla lupa odottaa parempia tuloksia tulevista näyttelyistä.
Reissun parasta antia oli kuitenkin rauhaisa iltakävely vaimon ja (vain yhden) koiran kanssa Tallinnan vanhassa kaupungissa sekä 9,5 tunnin (!) yöunet. Vaikka sitä omia lapsiaan kuinka rakastaa ja niiden kanssa tykkää touhuta kaikenlaista, niin silti vapaa viikonloppu aikuisten kesken oli kieltämättä aika ihana.
Koskahan sitä saisi vielä sellaisen hetken, että ei tarvitsisi huolehtia edes siitä yhdestä koirasta vaan pääsisi vaimon kanssa iltakävelylle, ihan kaksin...?
Teidän,
KNAM
Jännää oli myös jälleen huomata kulttuurieroja. Tai no jännää ja jännää, ehkä parempi sana olisi joku vähän rumempi, mutta jos joku alaikäinen tätä sattuu lukemaan niin jätetään rumat sanat sikseen. Selkeästi kuitenkin tuolla eteläisessä naapurissa tärkeintä oli päästä itse ensin, aivan sama onko kyse sitten lautalle ajosta, lautalta ajosta, kahvijonosta tai liikkumisesta ahtaassa näyttelytilassa. Kauhukseni huomasin tämän tavan tarttuneen jopa itseeni sunnuntaiaamuna hotelliaamiaisella kun kahvia jonottelin. Edessäni oli joku juuri ottamassa kahvia termoksesta ja asetuin hänen taakseen noin metrin päähän. Heti perään termokselle saapui kaksi ei-suomalaista jotka kylmän viileästi livahtivat ohitseni. Minä otin silti kahvia seuraavana. Perkele! (Nyt se ruma sana sitten kuitenkin pääsi "suusta"...)
Merkittävää menestystä ei reissulta tullut, mutta saipa Eros nyt sentään PU4-sijan sunnuntain KV-näyttelyssä ja mikä tärkeintä Eroksen meno kehässä alkoi muistuttamaan jo vahvasti afgaania eli nyt alkaa olla lupa odottaa parempia tuloksia tulevista näyttelyistä.
Reissun parasta antia oli kuitenkin rauhaisa iltakävely vaimon ja (vain yhden) koiran kanssa Tallinnan vanhassa kaupungissa sekä 9,5 tunnin (!) yöunet. Vaikka sitä omia lapsiaan kuinka rakastaa ja niiden kanssa tykkää touhuta kaikenlaista, niin silti vapaa viikonloppu aikuisten kesken oli kieltämättä aika ihana.
Koskahan sitä saisi vielä sellaisen hetken, että ei tarvitsisi huolehtia edes siitä yhdestä koirasta vaan pääsisi vaimon kanssa iltakävelylle, ihan kaksin...?
Teidän,
KNAM
maanantai 9. helmikuuta 2009
Pois palelemasta
Olipa loma.
Viikko sitten lauantaina, varhain aamusta, käynnisteltiin ranskatarta kohteena Helsinki-Vantaa. Ilman pikku koirakuvioita ei tuotakaan ajomatkaa päästy tekemään, sillä matkan varrella (siis noin klo 6.00 lauantaiaamuna!) veimme kyläilleen Adan takaisin kotiinsa.
Laukut ruumaan, perhe koneeseen ja nenä kohti Lanzarotea.
Sääennuste ei lupaillut kovin hyvää lomasäätä mutta ikuisena pessimistinä ajattelin, että "ei ne espanjalaiset osaa säätä kuitenkaan ennustaa". Osasivat ne.
Pitkän aikavälin tilastojen mukaan Lanzarotella on helmikuussa keskimäärin 7 sadepäivää. Siis päivää, jolloin vettä tulee taivaalta enemmän tai vähemmän. Meidän loman ajalle (lauantaista lauantaihin, 8 päivää siis) sadepäiviä sattui 8. Ihan hyvin osuttu.
Täytyy kyllä sen verran nyt tätä tarinaa todenmukaistaa, että sateet eivät yleensä kestäneet montaa minuuttia kerrallaan (paitsi yhtenä yönä kun satoi ihan oikeasti myrskyn kera), joten aurinkoakin vähän saatiin ja jälkikasvu (ja vaimo!) pääsi jopa mereen pulikoimaan - itse sitä kriittistä pistettä syvemmälle uskaltautunut.
Mutta vaikka kelit ei meitä suosinetkaan ja hotellihuoneen lämmityslaitteet (3 kpl) olivat kaikki rikki, niin mieli oli silti kotiinpalatessa hyvä. Aivot olivat saaneet täydellistä lepoa viikon ajan, käveltyä tuli noin 80000 askelta (vaimolle siis noin 100000 ja lapsille vieläpä varmasti ainakin tuplaten eli liikuntaa saatiin!), lapsilla oli hauskaa ja aikuisetkin pääsivät elämässä vähän helpommalla kun koirien hoito oli ulkoistettu ja ruoanlaitostakin vastasi 50%:sti paikalliset ravitsemusliikkeet.
Palattuamme kotona odottelikin 4 suorastaan hysteeristä affea (eivät tienneet miten päin olisivat olleet kun tajusivat että tulimme kotiin), joista näki välittömästi päältä päin, että nälkää eivät ainakaan olleet kärsineet. Eli ruokaa olivat saaneet ja koiranhoitajan rankan flunssan takia liikunta oli jäänyt vähän normaalia vähemmälle. Mutta hengissä ja hyvissä voimissa, sehän se tärkeintä aina on.
Summa summarum, seuraava loma täytyy tehdä säävarmempaan paikkaan jossa on vähemmän eläkeläisbrittejä :)
Teidän,
KNAM
Viikko sitten lauantaina, varhain aamusta, käynnisteltiin ranskatarta kohteena Helsinki-Vantaa. Ilman pikku koirakuvioita ei tuotakaan ajomatkaa päästy tekemään, sillä matkan varrella (siis noin klo 6.00 lauantaiaamuna!) veimme kyläilleen Adan takaisin kotiinsa.
Laukut ruumaan, perhe koneeseen ja nenä kohti Lanzarotea.
Sääennuste ei lupaillut kovin hyvää lomasäätä mutta ikuisena pessimistinä ajattelin, että "ei ne espanjalaiset osaa säätä kuitenkaan ennustaa". Osasivat ne.
Pitkän aikavälin tilastojen mukaan Lanzarotella on helmikuussa keskimäärin 7 sadepäivää. Siis päivää, jolloin vettä tulee taivaalta enemmän tai vähemmän. Meidän loman ajalle (lauantaista lauantaihin, 8 päivää siis) sadepäiviä sattui 8. Ihan hyvin osuttu.
Täytyy kyllä sen verran nyt tätä tarinaa todenmukaistaa, että sateet eivät yleensä kestäneet montaa minuuttia kerrallaan (paitsi yhtenä yönä kun satoi ihan oikeasti myrskyn kera), joten aurinkoakin vähän saatiin ja jälkikasvu (ja vaimo!) pääsi jopa mereen pulikoimaan - itse sitä kriittistä pistettä syvemmälle uskaltautunut.
Mutta vaikka kelit ei meitä suosinetkaan ja hotellihuoneen lämmityslaitteet (3 kpl) olivat kaikki rikki, niin mieli oli silti kotiinpalatessa hyvä. Aivot olivat saaneet täydellistä lepoa viikon ajan, käveltyä tuli noin 80000 askelta (vaimolle siis noin 100000 ja lapsille vieläpä varmasti ainakin tuplaten eli liikuntaa saatiin!), lapsilla oli hauskaa ja aikuisetkin pääsivät elämässä vähän helpommalla kun koirien hoito oli ulkoistettu ja ruoanlaitostakin vastasi 50%:sti paikalliset ravitsemusliikkeet.
Palattuamme kotona odottelikin 4 suorastaan hysteeristä affea (eivät tienneet miten päin olisivat olleet kun tajusivat että tulimme kotiin), joista näki välittömästi päältä päin, että nälkää eivät ainakaan olleet kärsineet. Eli ruokaa olivat saaneet ja koiranhoitajan rankan flunssan takia liikunta oli jäänyt vähän normaalia vähemmälle. Mutta hengissä ja hyvissä voimissa, sehän se tärkeintä aina on.
Summa summarum, seuraava loma täytyy tehdä säävarmempaan paikkaan jossa on vähemmän eläkeläisbrittejä :)
Teidän,
KNAM
tiistai 23. joulukuuta 2008
Murphy ja sen jutut
Kyllä taas osu ja uppos.
Kaikki alkoi reilu viikko sitten kun rakas vaimoni sai perusflunssan - nenä vuotaa, vähän yskittää, kurkku kipeänä. No siitä se sitten kehkeytyi poskiontelon tulehdukseksi ennen kuin sain hänet väkipakolla lääkäriin patisteltua.
Samana päivänä kun vaimo lääkärille marssi sain soiton päiväkodista, että nuorimmaisemme on alkanut oksentelemaan. No eipä sitten muuta kuin jälkikasvu tarhasta kotiin.
Koitti perjantai ja vaimo alkoi vuorostaan tehdä tuttavuutta tammisaarelaiseen keramiikkateollisuuteen eli IDO:n vessanpönttöön. Itse aloittelin hyvin(?) ansaittua viikon mittaista joululomaa samana päivänä.
Kunnes, sunnuntai-iltana sitten olikin minun vuoro tehdä tuttavuutta arabialaisittain (meillä on erimerkkiset pöntöt ala- ja yläkerrassa, toim. huom.). Siinä meni su-ma yö sekä ensimmäinen varsinainen lomapäivä leppoisasti kuumeillessa ja pahoinvoidessa.
Maanantaiksi oli myös sovittu jo aiemmin hajonneen auton pakoputken vaihto, mutta koska minusta ei ollut liikenteeseen lähtijäksi tuo siirtyi tiistaille.
Tänään tiistaiaamuna herätys olikin sitten erityisen mukava, kun vettä ei tullut. Meillä on oma pumppu ja kaivo eli kunnasta päin ei paljoa apua tahi sympatiaa meidän vesikriiseihin heru. Ja koitappas metsästää vapaata putkimiestä aatonaattona! Pienin kikkailuin saimme nyt välttävästi veden lorisemaan mutta käytännön kannalta ratkaisu ei ole kovin hyvä eli taitaa olla sitten ensimmäisenä mahdollisena arkipäivänä edessä nöyrä soitto kuntaan...
Ja koska tuon paikallisen vesikriisin selvittämisessä meni koko aamupäivä niin jäi sitten se pakoputkikin vaihtamatta, kiva. Patonki (eli Peugeot eli St. Tropezin ihme) pitää nyt sitten läpi joulun melko miehekästä murinaa. Naapurit tykkää.
Ja kaiken tuon väliin ja kaikesta tuosta huolimatta ollaan vaimon (ja jälkikasvun!) kanssa saatu siivottua talo lattiasta kattoon ja pestyä sekä laitettua kaksi koiraa! Ei paha suoritus...
JOS tänäiltana onnistuu suihkun ottamaan, niin sohvan nurkkaan (lasten ruokkimisen ja nukkumaalaiton sekä koirien ulkoilutuksen ja ruokinnan jälkeen) lysähtää melko väsynyt KNAM. Ja veikkaan että kainaloon asettuu vielä väsyneempi KNAM-vaimo.
Rauhaisat joulut!
Teidän,
KNAM
Kaikki alkoi reilu viikko sitten kun rakas vaimoni sai perusflunssan - nenä vuotaa, vähän yskittää, kurkku kipeänä. No siitä se sitten kehkeytyi poskiontelon tulehdukseksi ennen kuin sain hänet väkipakolla lääkäriin patisteltua.
Samana päivänä kun vaimo lääkärille marssi sain soiton päiväkodista, että nuorimmaisemme on alkanut oksentelemaan. No eipä sitten muuta kuin jälkikasvu tarhasta kotiin.
Koitti perjantai ja vaimo alkoi vuorostaan tehdä tuttavuutta tammisaarelaiseen keramiikkateollisuuteen eli IDO:n vessanpönttöön. Itse aloittelin hyvin(?) ansaittua viikon mittaista joululomaa samana päivänä.
Kunnes, sunnuntai-iltana sitten olikin minun vuoro tehdä tuttavuutta arabialaisittain (meillä on erimerkkiset pöntöt ala- ja yläkerrassa, toim. huom.). Siinä meni su-ma yö sekä ensimmäinen varsinainen lomapäivä leppoisasti kuumeillessa ja pahoinvoidessa.
Maanantaiksi oli myös sovittu jo aiemmin hajonneen auton pakoputken vaihto, mutta koska minusta ei ollut liikenteeseen lähtijäksi tuo siirtyi tiistaille.
Tänään tiistaiaamuna herätys olikin sitten erityisen mukava, kun vettä ei tullut. Meillä on oma pumppu ja kaivo eli kunnasta päin ei paljoa apua tahi sympatiaa meidän vesikriiseihin heru. Ja koitappas metsästää vapaata putkimiestä aatonaattona! Pienin kikkailuin saimme nyt välttävästi veden lorisemaan mutta käytännön kannalta ratkaisu ei ole kovin hyvä eli taitaa olla sitten ensimmäisenä mahdollisena arkipäivänä edessä nöyrä soitto kuntaan...
Ja koska tuon paikallisen vesikriisin selvittämisessä meni koko aamupäivä niin jäi sitten se pakoputkikin vaihtamatta, kiva. Patonki (eli Peugeot eli St. Tropezin ihme) pitää nyt sitten läpi joulun melko miehekästä murinaa. Naapurit tykkää.
Ja kaiken tuon väliin ja kaikesta tuosta huolimatta ollaan vaimon (ja jälkikasvun!) kanssa saatu siivottua talo lattiasta kattoon ja pestyä sekä laitettua kaksi koiraa! Ei paha suoritus...
JOS tänäiltana onnistuu suihkun ottamaan, niin sohvan nurkkaan (lasten ruokkimisen ja nukkumaalaiton sekä koirien ulkoilutuksen ja ruokinnan jälkeen) lysähtää melko väsynyt KNAM. Ja veikkaan että kainaloon asettuu vielä väsyneempi KNAM-vaimo.
Rauhaisat joulut!
Teidän,
KNAM
keskiviikko 19. marraskuuta 2008
Yksin kotona
Vaimo ilmoitti ottavansa lapset ja lähtevänsä - päiväksi Tukholmaan. Tämä tapahtui noin pari, kolme viikkoa sitten ja viime sunnuntaina sitten anopin täydentäessä orkesteria lähtö tapahtui ja minä jäin kotiin koirien kanssa. Eipä siinä mitään, kyllähän allekirjoittaneelta sujuu koirien hoito lenkityksineen ja ruokintoineen. "Pienen" haasteen vaan aiheutti nuorimman narttumme, Even, jokin aika sitten alkanut juoksu, joka käytännössä tarkoitti sitä, että ns. "parhaat päivät" osuivat juuri tuohon reissuun. Kiva.
Tämänhetkiset uroksemme, Japp ja Eros, olivat siis aivan tärinöissään ja jopa Eve itse oli kovinkin innostunut tilanteesta. Tiedä sitten oliko Even innostus vain sitä että ei päässyt kavereiden kanssa leikkimään vai oliko innostus sitten ihan luonnon aiheuttamaa. Hyvä esimerkki tästä oli sunnuntain episodi, kun urokset olivat keskikerroksessa ylimääräisessä huoneessa n. 160cm korkean portin takana ja Eve muiden narttujen (Roosa ja Chica) kanssa vapaana samassa kerroksessa. Istuskelin keittiön pöydän ääressä kun eteisestä alkoi kuulua vikinää, piipitystä ja portin raavintaa. Totesin parhaaksi siirtyä eteisen puolelle tilannetta tarkistamaan. Näky oli melkoinen. Pieni narttu seisoo portin takana jähmettyneenä, kaikki lihakset jännityksessä. Ja kuin salaman iskusta ponnistaa seisovilta jaloilta itsensä ilmaan. Pää meinaa osua Evellä oven karmiin (korkeus noin 210cm!) ja jalat ovat portin yläreunan korkeudella. Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt tuohon hetkeen. Uskomaton näky kuinka pieni koira voi ponnistaa noin korkealle! No koska vauhtia ei ollut niin yli ei päästy mutta tuon näyn jälkeen ei enää ole tarvinnut ihmetellä sitä miten Eve on kellarista päässyt vastaavan korkuisen portin yli muutaman kerran tulemaan.
Johtopäätöksenä tästä Eve kellariin jonka porttiin olin jo aiemmin viikolla rakentanut ovenkarmin yläreunaan saakka ulottuvan jatkopalan - sieltä ei ainakaan pääse pois ilman ihmisen apua.
Loppuaika menikin sitten koiralauman ulinaa, haukuntaa ja piipitystä kuunnellessa - yötä myöten. Mutta urakasta selvisin eikä minun vahtivuorolla ainakaaan päässyt vahinkoja tapahtumaan.
Ai että mitä sitten tein muun ajan kun perhe oli poissa? Laitoin kipsilevyt keittiön ja olohuoneen väliseen aukkoon, imuroin, moppasin ja vahasin keskikerroksen lattiat, pesin 4-5 koneellista pyykkiä, ulkoilutin ja ruokin koiria ja nukuin muutaman tunnin.
Teidän,
KNAM
Tämänhetkiset uroksemme, Japp ja Eros, olivat siis aivan tärinöissään ja jopa Eve itse oli kovinkin innostunut tilanteesta. Tiedä sitten oliko Even innostus vain sitä että ei päässyt kavereiden kanssa leikkimään vai oliko innostus sitten ihan luonnon aiheuttamaa. Hyvä esimerkki tästä oli sunnuntain episodi, kun urokset olivat keskikerroksessa ylimääräisessä huoneessa n. 160cm korkean portin takana ja Eve muiden narttujen (Roosa ja Chica) kanssa vapaana samassa kerroksessa. Istuskelin keittiön pöydän ääressä kun eteisestä alkoi kuulua vikinää, piipitystä ja portin raavintaa. Totesin parhaaksi siirtyä eteisen puolelle tilannetta tarkistamaan. Näky oli melkoinen. Pieni narttu seisoo portin takana jähmettyneenä, kaikki lihakset jännityksessä. Ja kuin salaman iskusta ponnistaa seisovilta jaloilta itsensä ilmaan. Pää meinaa osua Evellä oven karmiin (korkeus noin 210cm!) ja jalat ovat portin yläreunan korkeudella. Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt tuohon hetkeen. Uskomaton näky kuinka pieni koira voi ponnistaa noin korkealle! No koska vauhtia ei ollut niin yli ei päästy mutta tuon näyn jälkeen ei enää ole tarvinnut ihmetellä sitä miten Eve on kellarista päässyt vastaavan korkuisen portin yli muutaman kerran tulemaan.
Johtopäätöksenä tästä Eve kellariin jonka porttiin olin jo aiemmin viikolla rakentanut ovenkarmin yläreunaan saakka ulottuvan jatkopalan - sieltä ei ainakaan pääse pois ilman ihmisen apua.
Loppuaika menikin sitten koiralauman ulinaa, haukuntaa ja piipitystä kuunnellessa - yötä myöten. Mutta urakasta selvisin eikä minun vahtivuorolla ainakaaan päässyt vahinkoja tapahtumaan.
Ai että mitä sitten tein muun ajan kun perhe oli poissa? Laitoin kipsilevyt keittiön ja olohuoneen väliseen aukkoon, imuroin, moppasin ja vahasin keskikerroksen lattiat, pesin 4-5 koneellista pyykkiä, ulkoilutin ja ruokin koiria ja nukuin muutaman tunnin.
Teidän,
KNAM
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)