Yleensähän homma menee niin, että vaimo järjestää ohjelmaa (=koiranäyttelyitä) ja minä sitten enemmän tai vähemmän kitisten juoksen perässä. Nyt täytyy sanoa, että homma on viimeaikoina ja tulevana viikkona mennyt vähän toisinpäin.
Työnantaja on mukavasti järjestänyt ajankulua joka on luonnollisesti suoraan heijastunut kotona vietettyyn aikaan. Maaliskuussa tuli reilun viikon sisään pyörähdettyä sekä Suomessa että Ruotsissa ja sunnuntaina olisi nenän näytettävä kohti Dubaita. Dubaista kun pääsee takaisin kotiin Saksaan, niin nenän suuntaa ei kannata paljoa käännellä vaan nokka olisi tarkoitus pitää kohti koto-Suomea.
Tästä johtuen melko iso vastuu pakkaamisista ja muista matkavalmisteluista jää vaimon vastuulle, sillä palaan Arabian niemimaalta torstai-iltana ja perjantai-iltapäivänä pitäisi olla jo autobaanalla kohti Rostockia.
Onneksi sentään vaimokin pääsi kaiken tämän härdellin keskellä nauttimaan vähän omasta ajasta Englannissa koiranäyttelyreissulla, luonnollisesti.
Mutta hattua täytyy juuri nyt vaimolle nostaa, melkoista pesukoneen linkousvaihetta joutuu kestämään. Huolehdittavana lapset, koirat, koti ja kaikki mahdolliset miljoonat juoksevat asiat sekä lomamatkan valmistelut samalla kun mies viihdyttää asiakkaita muutaman tuhannen kilometrin päässä.
Mulla on aivan mahtava nainen vaimona. Rakastan sua, kulta!
perjantai 8. huhtikuuta 2011
tiistai 29. maaliskuuta 2011
Lintukoira
Viime aikoina olemme tehneet muutaman kilometrin mittaisi iltalenkkejä koko perheen voimin aina päivällisen jälkeen. Tietty rytmi on vallannut mielen, kun lenkki pääsääntöisesti starttaa lähikirkon ehtookellojen tahdissa 18.45 ja päättyy kotiovelle suunnilleen tuntia myöhemmin. Muutenkin viime viikolla lenkin rytmikkyys lisääntyi.
Rytmikkyys? No antakaapa kun selitän. Kotimme ympäristössä vilistelee melkoinen määrä rautatiekiskoja ja niiden päällä sitten luonnollisesti matkaa taittaa yhtäläinen määrä junia, lähinnä matkustajajunia. Vaikka lenkkimme ei joka ilta menekään radan yli, niin radan vierellä kylläkin. Ja junien aikataulut alkavat tulla jo melko tutuksi. Tunnelista tulee lähijuna aina kun ollaan sen suuaukon kohdalla, ylityspaikan kohdalla suhahtaa ranskalainen luotijuna TGV kohti Pariisia ja niin edelleen. Kellonsa voisi aikaan laittaa noiden junien mukaan, vähän toista kuin VR:llä vaikka on niitä ongelmia junien kanssa täälläkin.
Mutta koko viime viikon olikin eräs pieni lisä, joka toistui illasta toiseen. Saksan ilmavoimien tukikohta on muutaman kymmenen kilometrin päässä kotoamme ja aina välillä kuuleekin hävittäjien harjoittelevan matalalentoa lähistöllä. Onneksi eivät kovin myöhään illalla harjoittele.
Nyt siis ovat (v)ihastuttaneet iltalenkkiämme ajamalla horneteillaan rinkiä kylämme päällä siten, että kone suhahtaa ohi noin 5 minuutin välein. Tai ei ne varmaan Hornet-hävittäjiä ole, mutta jotain vastaavia kuitenkin.
Koiramme Eros on vahvasti sitä mieltä, että tuo lentokone pitäisi pyydystää ja alkaa valtoimenaan hyppiä konetta kohti aina ylilennon hetkellä. Ei voi kuin ihmetellä koiran ajatuksenkulkua. Kuvitteleeko se tosissaan, että
a) se saisi koneen kiinni
b) ylettyisi siihen
c) saisi siitä oivan saaliin?
Olemme alkaneet epäillä, että Eroksessa täytyy olla jotain lintukoiran geeniä joukossa, sillä myös kaikki mahdolliset lentävät otukset jotka silmään osuvat saavat saman kohtelun. Ei ole väliä onko kyseessä lähipuusta lentoon säikähtävä varpunen vai kilometrin korkeudessa liitelevä haukka. Tai se lentokone. Perään olisi päästävä.
Sunnuntaina kävelimme kauniissa säässä läheiselle järvelle, jossa oli kevättä vastaanottamassa melkoinen määrä lintuja. Löytyi kurkia, sorsia, nokikanoja, kuikkia ja melkoinen valikoima pikkulintuja.
Eros sekosi ihan täysin. Se ei enää tiennyt mihinpäin olisi syöksynyt, saalista oli tarjolla niin paljon ja niin lähellä. Pomppimiselle ei meinannut tulla loppua. Lintukoira, selvästi.
Rytmikkyys? No antakaapa kun selitän. Kotimme ympäristössä vilistelee melkoinen määrä rautatiekiskoja ja niiden päällä sitten luonnollisesti matkaa taittaa yhtäläinen määrä junia, lähinnä matkustajajunia. Vaikka lenkkimme ei joka ilta menekään radan yli, niin radan vierellä kylläkin. Ja junien aikataulut alkavat tulla jo melko tutuksi. Tunnelista tulee lähijuna aina kun ollaan sen suuaukon kohdalla, ylityspaikan kohdalla suhahtaa ranskalainen luotijuna TGV kohti Pariisia ja niin edelleen. Kellonsa voisi aikaan laittaa noiden junien mukaan, vähän toista kuin VR:llä vaikka on niitä ongelmia junien kanssa täälläkin.
Mutta koko viime viikon olikin eräs pieni lisä, joka toistui illasta toiseen. Saksan ilmavoimien tukikohta on muutaman kymmenen kilometrin päässä kotoamme ja aina välillä kuuleekin hävittäjien harjoittelevan matalalentoa lähistöllä. Onneksi eivät kovin myöhään illalla harjoittele.
Nyt siis ovat (v)ihastuttaneet iltalenkkiämme ajamalla horneteillaan rinkiä kylämme päällä siten, että kone suhahtaa ohi noin 5 minuutin välein. Tai ei ne varmaan Hornet-hävittäjiä ole, mutta jotain vastaavia kuitenkin.
Koiramme Eros on vahvasti sitä mieltä, että tuo lentokone pitäisi pyydystää ja alkaa valtoimenaan hyppiä konetta kohti aina ylilennon hetkellä. Ei voi kuin ihmetellä koiran ajatuksenkulkua. Kuvitteleeko se tosissaan, että
a) se saisi koneen kiinni
b) ylettyisi siihen
c) saisi siitä oivan saaliin?
Olemme alkaneet epäillä, että Eroksessa täytyy olla jotain lintukoiran geeniä joukossa, sillä myös kaikki mahdolliset lentävät otukset jotka silmään osuvat saavat saman kohtelun. Ei ole väliä onko kyseessä lähipuusta lentoon säikähtävä varpunen vai kilometrin korkeudessa liitelevä haukka. Tai se lentokone. Perään olisi päästävä.
Sunnuntaina kävelimme kauniissa säässä läheiselle järvelle, jossa oli kevättä vastaanottamassa melkoinen määrä lintuja. Löytyi kurkia, sorsia, nokikanoja, kuikkia ja melkoinen valikoima pikkulintuja.
Eros sekosi ihan täysin. Se ei enää tiennyt mihinpäin olisi syöksynyt, saalista oli tarjolla niin paljon ja niin lähellä. Pomppimiselle ei meinannut tulla loppua. Lintukoira, selvästi.
keskiviikko 23. maaliskuuta 2011
"Unohda jatkuva puunaus – näin kotisi säilyy siistinä pitkään"
Otsikon mukainen juttu osui silmään MTV3:n verkkosivuilla tänään.
Jutun alaotsikkona oli
"Vapise villakoira! Pölytön koti ei vaadi jatkuvaa puunausta"
ja itse jutussa listattiin 6 eri asiaa, millä kodin siisteyttä voitaisiin edistää. Nämä asiat olivat:
1. Älä kerää romua ympärillesi
2. Luota laatikoihin
3. Petivaatteet piiloon
4. Hanki huonekasveja
5. Tiivistä ikkunat
6. Valitse kodintekstiilit oikein
Itse olisin päässyt toimittajana paljon vähemmällä. Olisin laittanut alaotsikoksi
"Vapise afgaanikoira! Pölytön koti ei vaadi jatkuvaa puunausta"
ja listani olisi pitänyt sisällään vain ja ainoastaan yhden kohdan.
1. Vähennä kotisi koiramäärää. Mielummin nollaan.
Teidän,
KNAM
Jutun alaotsikkona oli
"Vapise villakoira! Pölytön koti ei vaadi jatkuvaa puunausta"
ja itse jutussa listattiin 6 eri asiaa, millä kodin siisteyttä voitaisiin edistää. Nämä asiat olivat:
1. Älä kerää romua ympärillesi
2. Luota laatikoihin
3. Petivaatteet piiloon
4. Hanki huonekasveja
5. Tiivistä ikkunat
6. Valitse kodintekstiilit oikein
Itse olisin päässyt toimittajana paljon vähemmällä. Olisin laittanut alaotsikoksi
"Vapise afgaanikoira! Pölytön koti ei vaadi jatkuvaa puunausta"
ja listani olisi pitänyt sisällään vain ja ainoastaan yhden kohdan.
1. Vähennä kotisi koiramäärää. Mielummin nollaan.
Teidän,
KNAM
perjantai 25. helmikuuta 2011
(Vaimon) koiraharrastuksen sivuvaikutuksia
Jokaisella asialla on aina hyvät ja huonot puolensa (pros & cons). Joissakin asioissa on hyviä puolia enemmän kuin huonoja, toisissa taas päinvastoin. On myös asioita, joissa hyvät ja huonot puolet ovat tasapainossa, herää vain kysymys että ovatko sellaiset asiat elämässä turhia? Saako niistä kukaan mitään?
Ex-tyttöystäväni, nyk. vaimoni, astui elämääni reilun 10 vuotta sitten koirien, afgaanien, kera. Muistan ensikohtaamiseni nyt jo edesmenneiden Remun ja Albertin kanssa kuin huomisen päivän. Kaverukset tulivat eteiseen varovaisen ylväästi vastaan, haistelivat hetken ja poistuivat takaisin sohvalle. Olin heille, vielä siinä vaiheessa, asia jossa ei ollut sen paremmin hyviä kuin huonojakaan puolia.
Tämän ensikohtaamisen jälkeen koiraharrastus on sitten vähän kasvanut, joku asiaan vihkiytymätön voisi sanoa jopa karannut lapasesta. Minä en sano. Arvatkaa miksi?
Jotta säästyttäisiin sen turhemmilta tarinoilta, listaan nyt vain tämän harrastuksen hyvät ja huonot puolet. Tämä olkoon esimerkkinä kaikille tuleville KNAM:eille, KEPO:ille ja muille vastaavaan asemaan joutuville, erityisesti afgaanikoiran näkökulmasta. Teitä on varoitettu.
LENKIT
+ tulee lähdettyä ulos joka päivä ja saa liikuntaa
- sade- ja pakkaspäivinä harmittaa, ettei ole opettanut koiria käymään vessassa
NÄYTTELYT
+ näkee uusia maita ja kaupunkeja
- näkee uusista maista ja kaupungeista useimmiten vain messuhallin ja moottoritien
KARVAT
+ tekee afgaanista kauniin
- niitä on joka paikassa, ihan joka paikassa, siis aivan joka paikassa
RUOKA
+ afgaanille maistuu kaikki ruoka
- mitään ruokaa ei voi jättää alle 2 metrin korkeuteen tai lukitsematta
LEPO
+ kun afgaani lepää, se todella lepää
- itse ei pääse sohvalle lepäämään samaan aikaan
LUONNE
+ afgaani tuntee oman arvonsa eikä välitä muiden mielipiteistä
- "turhien" temppujen opettaminen kysyy Jedi-soturin mielenlujuutta
KASVATUS/KENNELTOIMINTA
+ koiranpentu on söpö ja ihana, rodusta riippumatta
- 8 pitkin taloa pissaavaa ja kakkaavaa koiranpentua ei ole söpöä ja ihanaa
ROSKAT
+ afgaanin turkki kerää kätevästi roskat
- afgaanin turkki kerää kätevästi roskat ulkoa ja tiputtaa ne seuraavan viikon aikana pitkin asuntoa
TURKINHOITO
+ turkinhoito vie vaimolta monta tuntia viikosta, jonka aikana voisi katsoa vaikka jääkiekkoa
- vaimon laittaessa turkkia KNAM:n täytyy siivota asunto
TUHOTYÖT
+ rauhallisen luonteensa johdosta afgaani ei yleensä tuhoa paikkoja, kuten kenkiä tai huonekaluja
- edellinen pätee vain murto-osaan afgaaneista ja nämäkin afgaanit ovat aina vähintään 5-vuotiaita
FACEBOOK
+ saat paljon uusia ystäviä
- suurimmalla osalla uusista ystävistäsi on profiilikuvana afgaani
Teidän,
KNAM
Ex-tyttöystäväni, nyk. vaimoni, astui elämääni reilun 10 vuotta sitten koirien, afgaanien, kera. Muistan ensikohtaamiseni nyt jo edesmenneiden Remun ja Albertin kanssa kuin huomisen päivän. Kaverukset tulivat eteiseen varovaisen ylväästi vastaan, haistelivat hetken ja poistuivat takaisin sohvalle. Olin heille, vielä siinä vaiheessa, asia jossa ei ollut sen paremmin hyviä kuin huonojakaan puolia.
Tämän ensikohtaamisen jälkeen koiraharrastus on sitten vähän kasvanut, joku asiaan vihkiytymätön voisi sanoa jopa karannut lapasesta. Minä en sano. Arvatkaa miksi?
Jotta säästyttäisiin sen turhemmilta tarinoilta, listaan nyt vain tämän harrastuksen hyvät ja huonot puolet. Tämä olkoon esimerkkinä kaikille tuleville KNAM:eille, KEPO:ille ja muille vastaavaan asemaan joutuville, erityisesti afgaanikoiran näkökulmasta. Teitä on varoitettu.
LENKIT
+ tulee lähdettyä ulos joka päivä ja saa liikuntaa
- sade- ja pakkaspäivinä harmittaa, ettei ole opettanut koiria käymään vessassa
NÄYTTELYT
+ näkee uusia maita ja kaupunkeja
- näkee uusista maista ja kaupungeista useimmiten vain messuhallin ja moottoritien
KARVAT
+ tekee afgaanista kauniin
- niitä on joka paikassa, ihan joka paikassa, siis aivan joka paikassa
RUOKA
+ afgaanille maistuu kaikki ruoka
- mitään ruokaa ei voi jättää alle 2 metrin korkeuteen tai lukitsematta
LEPO
+ kun afgaani lepää, se todella lepää
- itse ei pääse sohvalle lepäämään samaan aikaan
LUONNE
+ afgaani tuntee oman arvonsa eikä välitä muiden mielipiteistä
- "turhien" temppujen opettaminen kysyy Jedi-soturin mielenlujuutta
KASVATUS/KENNELTOIMINTA
+ koiranpentu on söpö ja ihana, rodusta riippumatta
- 8 pitkin taloa pissaavaa ja kakkaavaa koiranpentua ei ole söpöä ja ihanaa
ROSKAT
+ afgaanin turkki kerää kätevästi roskat
- afgaanin turkki kerää kätevästi roskat ulkoa ja tiputtaa ne seuraavan viikon aikana pitkin asuntoa
TURKINHOITO
+ turkinhoito vie vaimolta monta tuntia viikosta, jonka aikana voisi katsoa vaikka jääkiekkoa
- vaimon laittaessa turkkia KNAM:n täytyy siivota asunto
TUHOTYÖT
+ rauhallisen luonteensa johdosta afgaani ei yleensä tuhoa paikkoja, kuten kenkiä tai huonekaluja
- edellinen pätee vain murto-osaan afgaaneista ja nämäkin afgaanit ovat aina vähintään 5-vuotiaita
+ saat paljon uusia ystäviä
- suurimmalla osalla uusista ystävistäsi on profiilikuvana afgaani
Teidän,
KNAM
keskiviikko 23. helmikuuta 2011
Maailman halvin koiranäyttely
No ei oikeesti.
Viime viikonloppu meni siis näyttelyn merkeissä Sveitsissä, kuten tuo parempikin puolisko jo runoilikin. Kuten tunnettua, Norjan ohella Sveitsi on kauniisti sanottuna kallis maa. Mutta myös kaunis, siisti ja rikas maa.
Hyvänä esimerkkinä otettakoon nyt vaikka nuo näyttelymaksut. Vaimo unohti hoitaa ilmoittautumisen sillä edullisemmalla aikaikkunalla, joten saimme maksaa osallistumisestamme ihan koko rahan edestä. Kirjaimellisesti. Kahden koiran näyttelymaksut viikonlopun kahteen näyttelyyn yhteensä 340 euroa eli 170 euroa per päivä eli 85 euroa per koira per näyttely. Saa lopettaa kitinän kalliista näyttelymaksusta Messariin. Tosin täytyy muistaa, että myös palkat ovat melko paljon kovemmat Sveitsissä kuin koto-Suomessa.
Lisäreferenssejä olisi hintatasosta tarjolla jonkin verran lisääkin, mutta mainittakoon nyt vain McDonalds-ravintolan Sundae-jäätelö. Kyseinen pehmis maksaa Suomessa ja täällä Saksassa euron. Sveitsissä 3,50 frangia eli 2,70 euroa. Siis melkein kolme kertaa enemmän.
KNAM muistaa taas käydä ahkerasti töissä, sillä toukokuussa on kuulemma pakko mennä uudestaan Sveitsiin. Siellä on kuulemma taas näyttely.
Mutta jotain mukavaakin reissussa sentään oli. Perinteisen messuhallivierailun lisäksi pääsimme kerrankin näkemään jotain muutakin näyttelypaikkakunnasta. Näyttely siis oli Fribourgin kaupungissa melko keskellä Sveitsiä. Iltapäivällä näyttelyn jälkeen kävimme vähän kävelemässä keskustan laitamilla komeiden maisemien säestyksellä. Tämän herkistelyn jälkeen käväisimme vielä syömässä kunnes väsy voitti matkaajat ja oli pakko vääntäytyä hotellille lepäilemään.
Sunnuntain näyttelypäivän jälkeen suunnaksi jälleen Saksan-koti ja paluumatka sujuikin yllättävän hyväntuulisissa merkeissä, väsymyksestä huolimatta.
Viime viikonloppu meni siis näyttelyn merkeissä Sveitsissä, kuten tuo parempikin puolisko jo runoilikin. Kuten tunnettua, Norjan ohella Sveitsi on kauniisti sanottuna kallis maa. Mutta myös kaunis, siisti ja rikas maa.
Hyvänä esimerkkinä otettakoon nyt vaikka nuo näyttelymaksut. Vaimo unohti hoitaa ilmoittautumisen sillä edullisemmalla aikaikkunalla, joten saimme maksaa osallistumisestamme ihan koko rahan edestä. Kirjaimellisesti. Kahden koiran näyttelymaksut viikonlopun kahteen näyttelyyn yhteensä 340 euroa eli 170 euroa per päivä eli 85 euroa per koira per näyttely. Saa lopettaa kitinän kalliista näyttelymaksusta Messariin. Tosin täytyy muistaa, että myös palkat ovat melko paljon kovemmat Sveitsissä kuin koto-Suomessa.
Lisäreferenssejä olisi hintatasosta tarjolla jonkin verran lisääkin, mutta mainittakoon nyt vain McDonalds-ravintolan Sundae-jäätelö. Kyseinen pehmis maksaa Suomessa ja täällä Saksassa euron. Sveitsissä 3,50 frangia eli 2,70 euroa. Siis melkein kolme kertaa enemmän.
KNAM muistaa taas käydä ahkerasti töissä, sillä toukokuussa on kuulemma pakko mennä uudestaan Sveitsiin. Siellä on kuulemma taas näyttely.
Mutta jotain mukavaakin reissussa sentään oli. Perinteisen messuhallivierailun lisäksi pääsimme kerrankin näkemään jotain muutakin näyttelypaikkakunnasta. Näyttely siis oli Fribourgin kaupungissa melko keskellä Sveitsiä. Iltapäivällä näyttelyn jälkeen kävimme vähän kävelemässä keskustan laitamilla komeiden maisemien säestyksellä. Tämän herkistelyn jälkeen käväisimme vielä syömässä kunnes väsy voitti matkaajat ja oli pakko vääntäytyä hotellille lepäilemään.
Sunnuntain näyttelypäivän jälkeen suunnaksi jälleen Saksan-koti ja paluumatka sujuikin yllättävän hyväntuulisissa merkeissä, väsymyksestä huolimatta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)