Loma on aina loma. Vaikka koiria onkin mukana. Tähän mennessä takana on viikko reissaamista ja matkaan on mahtunut kaikkea mahdollista hyppyrimäistä aurinkorantaan. Niin ja huomioon siitä, että Italiassa sataa aina.
Sloveniassa sen sijaan paistaa aina aurinko.
Eilenillalla Portorozin rantakatua kävellessä sain loistoidean siitä, kuinka jatkossa meidän perhe voi rahoittaa lomareissut. Kanssaturistien suurin ihmetyksen aihe kun tuntui olevan meidän koirat. Eteneminen oli paikoin jopa tuskaisen hidasta kun joka toinen vastaantulija halusi ihailla, silittää tai valokuvata koiria.
Tänäiltana ajattelin kiinnittää kaulaani hinnaston.
Ihailu: 50cent
Siliytys/rapsututs: 1€
Valokuvaus: 5€
Eilisillan saldolla olisi saanut jo kohtuullisen hotellihuoneen koko perheelle aamiaisineen.
Ps. Tämä on ehdottomasti ensimmäinen bloggaus rantahietikolta!
maanantai 20. kesäkuuta 2011
sunnuntai 22. toukokuuta 2011
Sunnuntai
Jostain luin blogistani kertovan kommentin, jossa kerrottiin minun kirjoittelevan "harvakseltaan". Tämä toi mieleeni välittömästi kaksi asiaa: minulla on lukijoita harvakseltaan ja toisekseen niin kauan kuin tämä on harrastus eikä tästä makseta samaa liksaa kuin päivätöistä, asia myös tulee näin olemaan. Ja toisaalta, hyvää kannattaa aina odottaa.
Takana on tavanomainen KNAM-sunnuntai, joka on viime aikoina jäänyt vähän harvinaisemmaksi herkuksi kaikkien matkojen sekä koiranäyttelykiireiden takia. Siksi ajattelinkin jakaa teidän kanssanne KNAM:n tyypillisen sunnuntaipäivän.
Heräsin aamulla kymmenen jälkeen, kun vaimo kantoi tarjottimella sänkyyn aamiaista. Tarjolla oli tuoretta kahvia, munakasta kinkulla ja juustolla, jugurttia sekä jälkiruuaksi lämpöisiä kroisantteja mansikkahillon kera. Palkkioksi rankasta työviikosta vaimo oli ajatellut antaa minun nukkua vähän pitempään ja pitänyt lapset hiljaisena valmistellessaan aamiasta. Laskiessaan tarjotinta sängylle, vaimo kysyi josko haluaisin katsoa boksilta viime yön NHL-pelin aamiaista nauttiessani. Tämähän sopi minulle.
Aamiaisen ja pelin katsomisen jälkeen päätimme lähteä kävelylle koirien ja lasten kanssa, siksi upea auringonpaiste ulkona oli. Joskin koska päivä oli jo edennyt puoleen, alkoi kesäpäivän kuumuus ja tuskaisuus pikkuisen haitata nautintoa.
Vaimo oli onneksi pakannut reppuun kylmää juotavaa sekä pientä purtavaa. Tarjouduin kantamaan reppua, johon vaimo tokaisi:
"Sinä et kanna tänään mitään, jodut töissäsi kantamaan muutenkin jo niin paljon huolia ja murheita harteillasi!"
Tunnin leppoisan kävelyn jälkeen palasimme kotiin. Vaimo istutti minut välittömästi jälleen television pariin, formulat olivat juuri starttaamassa. Katsellessani formuloita vaimo vähän siivosi nurkkia, pesi pyykkiä ja alkoi samalla laittamaan lounaaksi grillattua kalaa uusien perunoiden kera. Melko maittava ruoka siitä tulikin.
Formuloiden jälkeen menimme koko perheen voimin terassille nauttimaan iltapäivän auringon viimeisistä säteistä. Vaimo tarjoili minulle muutaman jääkaappikylmän oluen, täytyyhän nestetasapainosta huolta pitää.
Illan nyt koittaessa vaimo on juuri laittanut lapsille iltapuurot ja vie ne kohta nukkumaan. Itse ajattelin vielä käydä suihkussa kuuman ja hikisen päivän jäljiltä.
Olen vähän ihmetellyt, että mitähän vaimolla on vielä mielessä loppuillaksi, kun lapset ovat nukahtaneet. Melko jännä pilke sillä on ollut silmäkulmassaan koko päivän...
Takana on tavanomainen KNAM-sunnuntai, joka on viime aikoina jäänyt vähän harvinaisemmaksi herkuksi kaikkien matkojen sekä koiranäyttelykiireiden takia. Siksi ajattelinkin jakaa teidän kanssanne KNAM:n tyypillisen sunnuntaipäivän.
Heräsin aamulla kymmenen jälkeen, kun vaimo kantoi tarjottimella sänkyyn aamiaista. Tarjolla oli tuoretta kahvia, munakasta kinkulla ja juustolla, jugurttia sekä jälkiruuaksi lämpöisiä kroisantteja mansikkahillon kera. Palkkioksi rankasta työviikosta vaimo oli ajatellut antaa minun nukkua vähän pitempään ja pitänyt lapset hiljaisena valmistellessaan aamiasta. Laskiessaan tarjotinta sängylle, vaimo kysyi josko haluaisin katsoa boksilta viime yön NHL-pelin aamiaista nauttiessani. Tämähän sopi minulle.
Aamiaisen ja pelin katsomisen jälkeen päätimme lähteä kävelylle koirien ja lasten kanssa, siksi upea auringonpaiste ulkona oli. Joskin koska päivä oli jo edennyt puoleen, alkoi kesäpäivän kuumuus ja tuskaisuus pikkuisen haitata nautintoa.
Vaimo oli onneksi pakannut reppuun kylmää juotavaa sekä pientä purtavaa. Tarjouduin kantamaan reppua, johon vaimo tokaisi:
"Sinä et kanna tänään mitään, jodut töissäsi kantamaan muutenkin jo niin paljon huolia ja murheita harteillasi!"
Tunnin leppoisan kävelyn jälkeen palasimme kotiin. Vaimo istutti minut välittömästi jälleen television pariin, formulat olivat juuri starttaamassa. Katsellessani formuloita vaimo vähän siivosi nurkkia, pesi pyykkiä ja alkoi samalla laittamaan lounaaksi grillattua kalaa uusien perunoiden kera. Melko maittava ruoka siitä tulikin.
Formuloiden jälkeen menimme koko perheen voimin terassille nauttimaan iltapäivän auringon viimeisistä säteistä. Vaimo tarjoili minulle muutaman jääkaappikylmän oluen, täytyyhän nestetasapainosta huolta pitää.
Illan nyt koittaessa vaimo on juuri laittanut lapsille iltapuurot ja vie ne kohta nukkumaan. Itse ajattelin vielä käydä suihkussa kuuman ja hikisen päivän jäljiltä.
Olen vähän ihmetellyt, että mitähän vaimolla on vielä mielessä loppuillaksi, kun lapset ovat nukahtaneet. Melko jännä pilke sillä on ollut silmäkulmassaan koko päivän...
perjantai 8. huhtikuuta 2011
Ja vaimo tykkää...
Yleensähän homma menee niin, että vaimo järjestää ohjelmaa (=koiranäyttelyitä) ja minä sitten enemmän tai vähemmän kitisten juoksen perässä. Nyt täytyy sanoa, että homma on viimeaikoina ja tulevana viikkona mennyt vähän toisinpäin.
Työnantaja on mukavasti järjestänyt ajankulua joka on luonnollisesti suoraan heijastunut kotona vietettyyn aikaan. Maaliskuussa tuli reilun viikon sisään pyörähdettyä sekä Suomessa että Ruotsissa ja sunnuntaina olisi nenän näytettävä kohti Dubaita. Dubaista kun pääsee takaisin kotiin Saksaan, niin nenän suuntaa ei kannata paljoa käännellä vaan nokka olisi tarkoitus pitää kohti koto-Suomea.
Tästä johtuen melko iso vastuu pakkaamisista ja muista matkavalmisteluista jää vaimon vastuulle, sillä palaan Arabian niemimaalta torstai-iltana ja perjantai-iltapäivänä pitäisi olla jo autobaanalla kohti Rostockia.
Onneksi sentään vaimokin pääsi kaiken tämän härdellin keskellä nauttimaan vähän omasta ajasta Englannissa koiranäyttelyreissulla, luonnollisesti.
Mutta hattua täytyy juuri nyt vaimolle nostaa, melkoista pesukoneen linkousvaihetta joutuu kestämään. Huolehdittavana lapset, koirat, koti ja kaikki mahdolliset miljoonat juoksevat asiat sekä lomamatkan valmistelut samalla kun mies viihdyttää asiakkaita muutaman tuhannen kilometrin päässä.
Mulla on aivan mahtava nainen vaimona. Rakastan sua, kulta!
Työnantaja on mukavasti järjestänyt ajankulua joka on luonnollisesti suoraan heijastunut kotona vietettyyn aikaan. Maaliskuussa tuli reilun viikon sisään pyörähdettyä sekä Suomessa että Ruotsissa ja sunnuntaina olisi nenän näytettävä kohti Dubaita. Dubaista kun pääsee takaisin kotiin Saksaan, niin nenän suuntaa ei kannata paljoa käännellä vaan nokka olisi tarkoitus pitää kohti koto-Suomea.
Tästä johtuen melko iso vastuu pakkaamisista ja muista matkavalmisteluista jää vaimon vastuulle, sillä palaan Arabian niemimaalta torstai-iltana ja perjantai-iltapäivänä pitäisi olla jo autobaanalla kohti Rostockia.
Onneksi sentään vaimokin pääsi kaiken tämän härdellin keskellä nauttimaan vähän omasta ajasta Englannissa koiranäyttelyreissulla, luonnollisesti.
Mutta hattua täytyy juuri nyt vaimolle nostaa, melkoista pesukoneen linkousvaihetta joutuu kestämään. Huolehdittavana lapset, koirat, koti ja kaikki mahdolliset miljoonat juoksevat asiat sekä lomamatkan valmistelut samalla kun mies viihdyttää asiakkaita muutaman tuhannen kilometrin päässä.
Mulla on aivan mahtava nainen vaimona. Rakastan sua, kulta!
tiistai 29. maaliskuuta 2011
Lintukoira
Viime aikoina olemme tehneet muutaman kilometrin mittaisi iltalenkkejä koko perheen voimin aina päivällisen jälkeen. Tietty rytmi on vallannut mielen, kun lenkki pääsääntöisesti starttaa lähikirkon ehtookellojen tahdissa 18.45 ja päättyy kotiovelle suunnilleen tuntia myöhemmin. Muutenkin viime viikolla lenkin rytmikkyys lisääntyi.
Rytmikkyys? No antakaapa kun selitän. Kotimme ympäristössä vilistelee melkoinen määrä rautatiekiskoja ja niiden päällä sitten luonnollisesti matkaa taittaa yhtäläinen määrä junia, lähinnä matkustajajunia. Vaikka lenkkimme ei joka ilta menekään radan yli, niin radan vierellä kylläkin. Ja junien aikataulut alkavat tulla jo melko tutuksi. Tunnelista tulee lähijuna aina kun ollaan sen suuaukon kohdalla, ylityspaikan kohdalla suhahtaa ranskalainen luotijuna TGV kohti Pariisia ja niin edelleen. Kellonsa voisi aikaan laittaa noiden junien mukaan, vähän toista kuin VR:llä vaikka on niitä ongelmia junien kanssa täälläkin.
Mutta koko viime viikon olikin eräs pieni lisä, joka toistui illasta toiseen. Saksan ilmavoimien tukikohta on muutaman kymmenen kilometrin päässä kotoamme ja aina välillä kuuleekin hävittäjien harjoittelevan matalalentoa lähistöllä. Onneksi eivät kovin myöhään illalla harjoittele.
Nyt siis ovat (v)ihastuttaneet iltalenkkiämme ajamalla horneteillaan rinkiä kylämme päällä siten, että kone suhahtaa ohi noin 5 minuutin välein. Tai ei ne varmaan Hornet-hävittäjiä ole, mutta jotain vastaavia kuitenkin.
Koiramme Eros on vahvasti sitä mieltä, että tuo lentokone pitäisi pyydystää ja alkaa valtoimenaan hyppiä konetta kohti aina ylilennon hetkellä. Ei voi kuin ihmetellä koiran ajatuksenkulkua. Kuvitteleeko se tosissaan, että
a) se saisi koneen kiinni
b) ylettyisi siihen
c) saisi siitä oivan saaliin?
Olemme alkaneet epäillä, että Eroksessa täytyy olla jotain lintukoiran geeniä joukossa, sillä myös kaikki mahdolliset lentävät otukset jotka silmään osuvat saavat saman kohtelun. Ei ole väliä onko kyseessä lähipuusta lentoon säikähtävä varpunen vai kilometrin korkeudessa liitelevä haukka. Tai se lentokone. Perään olisi päästävä.
Sunnuntaina kävelimme kauniissa säässä läheiselle järvelle, jossa oli kevättä vastaanottamassa melkoinen määrä lintuja. Löytyi kurkia, sorsia, nokikanoja, kuikkia ja melkoinen valikoima pikkulintuja.
Eros sekosi ihan täysin. Se ei enää tiennyt mihinpäin olisi syöksynyt, saalista oli tarjolla niin paljon ja niin lähellä. Pomppimiselle ei meinannut tulla loppua. Lintukoira, selvästi.
Rytmikkyys? No antakaapa kun selitän. Kotimme ympäristössä vilistelee melkoinen määrä rautatiekiskoja ja niiden päällä sitten luonnollisesti matkaa taittaa yhtäläinen määrä junia, lähinnä matkustajajunia. Vaikka lenkkimme ei joka ilta menekään radan yli, niin radan vierellä kylläkin. Ja junien aikataulut alkavat tulla jo melko tutuksi. Tunnelista tulee lähijuna aina kun ollaan sen suuaukon kohdalla, ylityspaikan kohdalla suhahtaa ranskalainen luotijuna TGV kohti Pariisia ja niin edelleen. Kellonsa voisi aikaan laittaa noiden junien mukaan, vähän toista kuin VR:llä vaikka on niitä ongelmia junien kanssa täälläkin.
Mutta koko viime viikon olikin eräs pieni lisä, joka toistui illasta toiseen. Saksan ilmavoimien tukikohta on muutaman kymmenen kilometrin päässä kotoamme ja aina välillä kuuleekin hävittäjien harjoittelevan matalalentoa lähistöllä. Onneksi eivät kovin myöhään illalla harjoittele.
Nyt siis ovat (v)ihastuttaneet iltalenkkiämme ajamalla horneteillaan rinkiä kylämme päällä siten, että kone suhahtaa ohi noin 5 minuutin välein. Tai ei ne varmaan Hornet-hävittäjiä ole, mutta jotain vastaavia kuitenkin.
Koiramme Eros on vahvasti sitä mieltä, että tuo lentokone pitäisi pyydystää ja alkaa valtoimenaan hyppiä konetta kohti aina ylilennon hetkellä. Ei voi kuin ihmetellä koiran ajatuksenkulkua. Kuvitteleeko se tosissaan, että
a) se saisi koneen kiinni
b) ylettyisi siihen
c) saisi siitä oivan saaliin?
Olemme alkaneet epäillä, että Eroksessa täytyy olla jotain lintukoiran geeniä joukossa, sillä myös kaikki mahdolliset lentävät otukset jotka silmään osuvat saavat saman kohtelun. Ei ole väliä onko kyseessä lähipuusta lentoon säikähtävä varpunen vai kilometrin korkeudessa liitelevä haukka. Tai se lentokone. Perään olisi päästävä.
Sunnuntaina kävelimme kauniissa säässä läheiselle järvelle, jossa oli kevättä vastaanottamassa melkoinen määrä lintuja. Löytyi kurkia, sorsia, nokikanoja, kuikkia ja melkoinen valikoima pikkulintuja.
Eros sekosi ihan täysin. Se ei enää tiennyt mihinpäin olisi syöksynyt, saalista oli tarjolla niin paljon ja niin lähellä. Pomppimiselle ei meinannut tulla loppua. Lintukoira, selvästi.
keskiviikko 23. maaliskuuta 2011
"Unohda jatkuva puunaus – näin kotisi säilyy siistinä pitkään"
Otsikon mukainen juttu osui silmään MTV3:n verkkosivuilla tänään.
Jutun alaotsikkona oli
"Vapise villakoira! Pölytön koti ei vaadi jatkuvaa puunausta"
ja itse jutussa listattiin 6 eri asiaa, millä kodin siisteyttä voitaisiin edistää. Nämä asiat olivat:
1. Älä kerää romua ympärillesi
2. Luota laatikoihin
3. Petivaatteet piiloon
4. Hanki huonekasveja
5. Tiivistä ikkunat
6. Valitse kodintekstiilit oikein
Itse olisin päässyt toimittajana paljon vähemmällä. Olisin laittanut alaotsikoksi
"Vapise afgaanikoira! Pölytön koti ei vaadi jatkuvaa puunausta"
ja listani olisi pitänyt sisällään vain ja ainoastaan yhden kohdan.
1. Vähennä kotisi koiramäärää. Mielummin nollaan.
Teidän,
KNAM
Jutun alaotsikkona oli
"Vapise villakoira! Pölytön koti ei vaadi jatkuvaa puunausta"
ja itse jutussa listattiin 6 eri asiaa, millä kodin siisteyttä voitaisiin edistää. Nämä asiat olivat:
1. Älä kerää romua ympärillesi
2. Luota laatikoihin
3. Petivaatteet piiloon
4. Hanki huonekasveja
5. Tiivistä ikkunat
6. Valitse kodintekstiilit oikein
Itse olisin päässyt toimittajana paljon vähemmällä. Olisin laittanut alaotsikoksi
"Vapise afgaanikoira! Pölytön koti ei vaadi jatkuvaa puunausta"
ja listani olisi pitänyt sisällään vain ja ainoastaan yhden kohdan.
1. Vähennä kotisi koiramäärää. Mielummin nollaan.
Teidän,
KNAM
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)