Olipa hämmentävää. Aamulla jätettiin koirat kotiin ja vietiin lapset KNAM:n vanhemmille hoitoon ja käännettiin auton nokka kohti kolmostietä, Helsinkiä ja Kaapelitehdasta. Siellä järjestettiin pentunäyttely johon osallistui vaimon kasvatteja kaksin kappalein eli Molly ja Chocobo.
Ensimmäinen hieno juttu oli se, että vaikka lapsistaan kuinka pitää niin välillä on mukava saada hetken hengähdystauko, vaikka sitten koiranäyttelyn muodossa.
Toinen hieno juttu oli se, että kantamuksena oli vain pieni olkalaukku. Ei sitä normaalia tavaravuorta häkkeineen.
Kolmas hieno juttu oli se, että oikeasti pystyi keskittymään vain koiranäyttelyyn eli katselemaan koiria.
Ja neljäs hieno juttu oli tietty "omien" koirien menestys: Molly oli RP ja Choco voitti luokkansa! Onnea voittajille kovasti! Ja erityismainita vielä Jannen loistavasta handler-työskentelystä!
Olipa erityisen liikuttavaa nähdä kuinka ne viime kesänä meidän nurkkiin ilmestyneet pikkurääpäleet ovat hyvässä hoidossa ja huolenpidossa kasvaneet jo isoiksi affeiksi ja vielä saivat menestystä ensimmäisessä näyttelyssään! Harmillista oli, ettei Ludde voinut silmätulehduksen takia osallistua, mutta kenties jo lähiviikkoina näemme Luddenkin näyttelyavauksen!
Oikein paljon kiitoksia kaikille eilen mukana touhussa olleille ja toivottavasti nähdään tulevan kesän aikana uudestaan ainakin näyttelyiden merkeissä!
Teidän,
KNAM
maanantai 3. maaliskuuta 2008
tiistai 19. helmikuuta 2008
Extra attacker
Pelailen netissä muutamia virtuaalisia managerointipelejä, lähinnä jääkiekkosidonnaisia (Liigapörssi, Fantasy Hockey). Näissä ideana on valita itselleen kentällinen pelaajia sekä maalivahti. Pelaajien pelisuoritusten mukaan saa sitten pisteitä ja parhaat palkitaan kauden/jakson päätteeksi. Tuossa amerikkalaisessa versiossa (Fantasy Hockey) valitaan em. lisäksi myös ylimääräinen pelaaja. Tästä saadaankin mukavasti aasinsilta sitten kotielämään.
Eli siihen tahtiin on koiruksia meille viime aikona lisää tullut, ettei edes vaimon sivut ole pysyneet vauhdissa. Tällä hetkellä niitä on 6 kappaletta - ja toivottavasti ihan heti ei ole lisää tulossa.
Uusin tulokkaamme, Eve, on lähes päivälleen Hipin ikäinen veitikka. En ole vielä uskaltanut ottaa Eveä mukaan pitemmille lenkeille vaan lenkitys on jäänyt vaimon vastuulle ja koostunut lähinnä korttelin ympäri kiertämisestä sekä hihnaan totuttamisesta.
Mutta aika alkaa olemaan kypsä sille, että pääsen lenkittämään kuutta koiraa. En oikein osaa vielä suhtautua ajatukseen, että narujen jatkeessa olisi yhteensä 6 pupuja haistelevaa afgaania - jotenkin ajatus kahdesta lenkistä viehättää...
Silti uskon, että tuokin on vielä edessä eli nappasen eteisen naulakosta 6 hihnaa, avaan ulko-oven, lennän naamalleni portaikossa, selvittelen verissäpäin hihnoja pihalla, kompuroimme porukalla ulos portista, etenemme 100 metriä, selvittelemme hihnoja vartin ja jatkamme onnellisina taas matkaa.
Ja vielä kun nuo nuorukaiset oppisivat sisäsiisteiksi...
Teidän,
KNAM
Eli siihen tahtiin on koiruksia meille viime aikona lisää tullut, ettei edes vaimon sivut ole pysyneet vauhdissa. Tällä hetkellä niitä on 6 kappaletta - ja toivottavasti ihan heti ei ole lisää tulossa.
Uusin tulokkaamme, Eve, on lähes päivälleen Hipin ikäinen veitikka. En ole vielä uskaltanut ottaa Eveä mukaan pitemmille lenkeille vaan lenkitys on jäänyt vaimon vastuulle ja koostunut lähinnä korttelin ympäri kiertämisestä sekä hihnaan totuttamisesta.
Mutta aika alkaa olemaan kypsä sille, että pääsen lenkittämään kuutta koiraa. En oikein osaa vielä suhtautua ajatukseen, että narujen jatkeessa olisi yhteensä 6 pupuja haistelevaa afgaania - jotenkin ajatus kahdesta lenkistä viehättää...
Silti uskon, että tuokin on vielä edessä eli nappasen eteisen naulakosta 6 hihnaa, avaan ulko-oven, lennän naamalleni portaikossa, selvittelen verissäpäin hihnoja pihalla, kompuroimme porukalla ulos portista, etenemme 100 metriä, selvittelemme hihnoja vartin ja jatkamme onnellisina taas matkaa.
Ja vielä kun nuo nuorukaiset oppisivat sisäsiisteiksi...
Teidän,
KNAM
perjantai 11. tammikuuta 2008
Viiden suora
Eilisiltainen lenkki nosti taas päähän muutamia ajatuksia ja niitä olikin sitten hyvä tulla purkamaan taas tänne blogiin.
Yksi vaimon omista kasvateista on meillä kyläilemässä muutaman viikon ajan ja koska omasta takaa koiria löytyy jo neljä, niin tästä saadaan lopputulokseksi melko helpon laskutoimituksen jälkeen viisi afgaania.
Kun Furaku meille tuli viikko sitten kyläilemään, niin ensimmäisinä iltoina lenkitin koirat kahdessa osassa. Muutaman illan jälkeen totesin, että jos kerran normaalisti onnistuu neljän koiran lenkitys kerralla ja joskus on viidenkin kanssa menty, niin miksei nytkin. Siispä pieni ruuhka verannalle, 5 koiraa hihnoihin ja menoksi.
Ensimmäinen haaste tulee heti kotiportailla. Meilläpäin pyörivät jänikset ovat viime aikoina majailleet melko ahkerasti meidän pihamaalla, ilmeisesti omenapuiden perässä, joten oven avaamisen jälkeen saa olla melko tarkkana, sillä usein päällä on välitön viisveto. Tai 20-veto, miten vaan.
Tuosta selvittyämme suunnistamme kohti porttia, josta kaikkien pitäisi mahtua ulos. Tämän jälkeen tien yli ja hihnojen selvitys ensimmäisen kerran.
Sitten se normaali alkuinnostus jolloin varsinkin nuoriso-osasto tahtoo sinkoilla sinne sun tänne ja hätäisimmät vääntävät tarpeitaan ojien pohjille. No koska haluamme pysyä naapureiden kanssa väleissä keräämme tietty jätökset pois ja tämän ensimmäisen 100-200 metrin jälkeen onkin vuorossa hihnasirkus osa 2.
Sitten ollaankin urheilukentän kohdalla, jossa puput varsinkin syksyisin pitävät usein ilta-aikaan majaansa eli siinä varsinkin Chica tahtoo käydä kovilla kierroksilla. Tästä eteenpäin lenkki kuitenkin alkaa sujumaan jo vähän rauhallisemmissa ja tasaisemmissa merkeissä.
Loppulenkin aikana hihnat täytyy selvitellä vielä muutaman kerran ja aikaa kuluu kokonaisuutena käytännössä yhtä paljon 5 koiran kanssa kuin tekemällä 2 lenkkiä pienemmällä koiramäärällä.
Mutta miksi sitten teen yhden lenkin viiden koiran kanssa? No ne ilmeet vastaantulevilla ihmisillä ja ohiajavissa autoissa ovat todellakin sen vaivan arvoisia!
Teidän,
KNAM
Yksi vaimon omista kasvateista on meillä kyläilemässä muutaman viikon ajan ja koska omasta takaa koiria löytyy jo neljä, niin tästä saadaan lopputulokseksi melko helpon laskutoimituksen jälkeen viisi afgaania.
Kun Furaku meille tuli viikko sitten kyläilemään, niin ensimmäisinä iltoina lenkitin koirat kahdessa osassa. Muutaman illan jälkeen totesin, että jos kerran normaalisti onnistuu neljän koiran lenkitys kerralla ja joskus on viidenkin kanssa menty, niin miksei nytkin. Siispä pieni ruuhka verannalle, 5 koiraa hihnoihin ja menoksi.
Ensimmäinen haaste tulee heti kotiportailla. Meilläpäin pyörivät jänikset ovat viime aikoina majailleet melko ahkerasti meidän pihamaalla, ilmeisesti omenapuiden perässä, joten oven avaamisen jälkeen saa olla melko tarkkana, sillä usein päällä on välitön viisveto. Tai 20-veto, miten vaan.
Tuosta selvittyämme suunnistamme kohti porttia, josta kaikkien pitäisi mahtua ulos. Tämän jälkeen tien yli ja hihnojen selvitys ensimmäisen kerran.
Sitten se normaali alkuinnostus jolloin varsinkin nuoriso-osasto tahtoo sinkoilla sinne sun tänne ja hätäisimmät vääntävät tarpeitaan ojien pohjille. No koska haluamme pysyä naapureiden kanssa väleissä keräämme tietty jätökset pois ja tämän ensimmäisen 100-200 metrin jälkeen onkin vuorossa hihnasirkus osa 2.
Sitten ollaankin urheilukentän kohdalla, jossa puput varsinkin syksyisin pitävät usein ilta-aikaan majaansa eli siinä varsinkin Chica tahtoo käydä kovilla kierroksilla. Tästä eteenpäin lenkki kuitenkin alkaa sujumaan jo vähän rauhallisemmissa ja tasaisemmissa merkeissä.
Loppulenkin aikana hihnat täytyy selvitellä vielä muutaman kerran ja aikaa kuluu kokonaisuutena käytännössä yhtä paljon 5 koiran kanssa kuin tekemällä 2 lenkkiä pienemmällä koiramäärällä.
Mutta miksi sitten teen yhden lenkin viiden koiran kanssa? No ne ilmeet vastaantulevilla ihmisillä ja ohiajavissa autoissa ovat todellakin sen vaivan arvoisia!
Teidän,
KNAM
torstai 13. joulukuuta 2007
Det är min valp!
Sitä mukaa kun pentumme Hippie on kasvanut, on vanhemman tyttäremme intoa kutsua sitä "mun pennuksi" laantunut. Tämä ei tosin tarkoita sitä, etteikö se edelleen olisi hänen pentunsa. Yhä vieläkin Hippie saa erityiskohtelua ja ensimmäisenä tarhasta kotiuduttuaan tyttäremme menee Hippietä moikkaamaan, halaamaan ja pussaamaan.
Eikä Hippie sitä pahakseen pistä, päinvastoin!
Joskus sitä miettii että mistä johtuu se, että toisiin koiriin muodostuu välittömästi semmoinen molemminpuolinen lämmin suhde ja taas toiset koirat jäävät vähän etäisimmiksi. Ja tämä pätee sekä omiin että vieraisiin koiriin enkä tarkoita tällä sitä etteivätkö kaikki omat koirat olisi tärkeitä ja rakkaita. Esimerkiksi KNAM:lla ja Chica-koirallamme on ollut alusta lähtien varsin erityinen suhde joka alkoi oikeastaan heti kun Chica pentuna noudettiin kasvattajalta. Ja edelleenkin Chica on se jonka viimeisenä heitän (jos heitän) pois sängystä ennen nukkumaan menoa.
Toinen hyvä esimerkki oli meillä viime viikonloppuna kyläillyt afgaani, josta tuli ihan välittömästi KNAM:n kaveri. Viikonloppu meni kivasti telmiessä ja ilo sekä riemu oli molemminpuolista.
Muuten, nyt alkoi taas KNAM:n juhlapäivät kun elämä on taas askeleen verran helpompaa. Tiistai-iltana imuroin ja moppasin koko pirtin kun sääennuste lupasi tuleville päiville pakkasta. No nyt on sitten pikkupakkaset eikä koirien mukana tule enää kuraa eli pirttikin pysyy vähän puhtaampana vähän pitempään. Kyllä KNAM:n nyt kelpaa rentoutua illalla sohvan ääressä...
Ai että miten niin hassua, että kodin siivous pitää ajastaa sääennusteen mukaan?
Teidän,
KNAM
tiistai 20. marraskuuta 2007
Sohvan valtausta
Olen joskus kuullut talousuutisissa puhuttavan nurkanvaltauksesta ja noin yleisellä tasolla jopa ymmärrän mitä sillä tarkoitetaan. Meidän perheessä tutummaksi sen sijaan on tullut sohvan tai sängyn valtaus.
Uusi tulokkaamme, Hippie, on melko tehokkaasti jo alkanut tuota tekemään. Afgaanille tyypilliseen tapaansa. Meillä on melko kookas kulmasohva jonka lisäksi olohuoneesta löytyy vielä jättikokoinen nojatuoli. Kun KNAM saa päivän askareensa (ulkoilutettua koirat, laitettua ruuan, ruokittua koirat, siivottua ja vähän remonttia edistettyä) tehtyä ja saapuu olohuoneeseen, on näky yleensä seuraavanlainen: vaimo lepuuttaa sohvan kulmassa kyljessään Japp. Rouvan jalkopäässä makaa Chica, lapset istuvat sohvan toisessa päässä vierekkäin ja Roosa venyttelee nojatuolissa. Yleensä KNAM on parkkeerannut itsensä siihen sohvan käsinojan ja lasten väliin juuri ja juuri mahtuen siihen koloon. No, nythän tietty Hippie on vallannut tuon kolon, koska esikoisemme haluaa olla jatkuvasti Hipipen lähellä ("Se on mun pentu" / "Det är min valp").
KNAM onkin siis löytänyt itsensä useasti lattialta istumasta tai makaamasta ja lukemasta aamun lehteä (kyllä, aamun lehteä illalla koska aiemmin ei ole ehtinyt).
Toisaalta, eipä tuolla ole sinällään paljoa väliä kun jo muutaman hetken kuluttua on aika laittaa lapsille iltapalaa ja pistää ne nukkumaan.
Koittaa yö ja KNAM kömpii sänkyyn rakkaan rouvan viereen. Tosin ensin täytyy häätää 1-4 koiraa pois sängystä. Umpiväsyneenä KNAM lähtee sitten morjenstamaan nukkumattia ja aikansa masan kanssa tarinoituaan KNAM herää yleensä sikiöasennosta niska jäykkänä. Ai miksi? No koska Japp on tullut nukkumaan KNAM:n ja rouvan väliin pää tyynyllä (!) ja Chica makaa sängyn jalkopäässä. KNAM:lle jää siis tilaksi sängyn nurkasta juuri ja juuri semmoinen kolo jossa sikiöasennossa mahtuu nukkumaan.
Täytyy varata aikaa hierojalle...
Teidän,
KNAM
Uusi tulokkaamme, Hippie, on melko tehokkaasti jo alkanut tuota tekemään. Afgaanille tyypilliseen tapaansa. Meillä on melko kookas kulmasohva jonka lisäksi olohuoneesta löytyy vielä jättikokoinen nojatuoli. Kun KNAM saa päivän askareensa (ulkoilutettua koirat, laitettua ruuan, ruokittua koirat, siivottua ja vähän remonttia edistettyä) tehtyä ja saapuu olohuoneeseen, on näky yleensä seuraavanlainen: vaimo lepuuttaa sohvan kulmassa kyljessään Japp. Rouvan jalkopäässä makaa Chica, lapset istuvat sohvan toisessa päässä vierekkäin ja Roosa venyttelee nojatuolissa. Yleensä KNAM on parkkeerannut itsensä siihen sohvan käsinojan ja lasten väliin juuri ja juuri mahtuen siihen koloon. No, nythän tietty Hippie on vallannut tuon kolon, koska esikoisemme haluaa olla jatkuvasti Hipipen lähellä ("Se on mun pentu" / "Det är min valp").
KNAM onkin siis löytänyt itsensä useasti lattialta istumasta tai makaamasta ja lukemasta aamun lehteä (kyllä, aamun lehteä illalla koska aiemmin ei ole ehtinyt).
Toisaalta, eipä tuolla ole sinällään paljoa väliä kun jo muutaman hetken kuluttua on aika laittaa lapsille iltapalaa ja pistää ne nukkumaan.
Koittaa yö ja KNAM kömpii sänkyyn rakkaan rouvan viereen. Tosin ensin täytyy häätää 1-4 koiraa pois sängystä. Umpiväsyneenä KNAM lähtee sitten morjenstamaan nukkumattia ja aikansa masan kanssa tarinoituaan KNAM herää yleensä sikiöasennosta niska jäykkänä. Ai miksi? No koska Japp on tullut nukkumaan KNAM:n ja rouvan väliin pää tyynyllä (!) ja Chica makaa sängyn jalkopäässä. KNAM:lle jää siis tilaksi sängyn nurkasta juuri ja juuri semmoinen kolo jossa sikiöasennossa mahtuu nukkumaan.
Täytyy varata aikaa hierojalle...
Teidän,
KNAM
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)