Paljon on päiviä vierinyt sitten viime merkinnän - tosin tämä alkusyksy on ollut melko seesteistä aikaa koirarintamalla. Ja KNAM:n normaalit tehtävät nyt eivät yleisesti ottaen ole kovin kattavan reportoinnin arvoisia.
Merkillepantavaa on kuitenkin ollut kuluneen syksyn afgaaniystävällisyys. Sadepäiviä on ollut verrattain vähän ja yöpakkaset auttavat kummasti kuran kulkeutumisen estämisessä, kunhan vain lenkit ajoittaa sopivasti lämpömittaria tarkkaillen. Meillähän lämpömittarin anturi ei ole oikeaoppisesti 1-1,5 metriä maanpinnasta vaan mahdollisimman lähellä maanpintaa. Tämä tietysti siksi, että KNAM:ia kiinnostaa vain se hetki koska maa jäätyy tai sulaa jotta kuran määrä saadaan minimoitua.
Mutta se tosiasia että maa on väärällään puiden pudottamia lehtiä ja tuulten repimiä oksia, ei poistu lämpömittaria tarkkailemalla. Siihen ei auta mikään muu kuin lumi ja sitä saataneen vielä odotella viikkokaupalla - ainakin sitä "pysyvää" lunta. Mainittakoon sivuhuomautuksena, että välillä naurattaa aina tuo termi "pysyvä lumi". Meillä se on ainakin sulanut joka kevät - eräs ystävänikin on luvannut pitää tupaantulijaiset heti kun pysyvä lumi tulee. Vielä ei ole tupareita ollut ja ystävä on jo muuttanutkin kahdesti tuon lupauksen jälkeen.
Takaisin syksyyn. Todellakin noiden karvakasojen helmoissa on roikkunut mitä ihmeellisimpiä asioita viime päivinä, suurimpana ehkä Jappin jaloissa sisään kantautunut n. 30cm pitkä ja halkaisijaltaan 3 senttinen karahka. Sillähän jo melkein lämmittäisi saunan! Muutenkin olemme ajatelleet vähän laittaa vauhtia takan ja/tai puuhellan hankintaan, sillä koirat pitäisivät varsin mallikkaasti huolta sytykkeiden kantamisesta sisälle. Kuinka kätevää olisikaan kerätä lattioilta risut pois ja sytyttää tunnelmallinen, lämmittävä takkatuli niillä - kolme kärpästä yhdellä iskulla: siivous, tunnelma ja lämpö sekä kasvihuoneilmiön hidastaminen (lämmitysöljyn käyttö vähenee).
Eikä muuta kuin ilmastoa parantamaan...
Teidän,
KNAM
perjantai 16. lokakuuta 2009
sunnuntai 30. elokuuta 2009
KNAV
Kello on vähän turhan paljon kovin kattavalle tekstille, mutta pakko sentään vähän raapustaa. Pää on pikku kirjoitustauon jäljiltä täynnä tarinoita joita pitäisi tänne purkaa, mutta mennään nyt asia kerrallaan ja laitetaan muutama tämän päivän aikana mieleen kirvonnut sana.
Johtuen tämän päivän tapahtumista, lienee aika lanseerata uusi termi, KNAV. Tämä koiranäyttelyissä, erityisesti afgaanikehän laitamilla, hääräävä naispuolinen hahmo kuuluu erittäin selvään vähemmistöön verrattuna lajitoveriin KNAM:een (tai KEPO:on). Eli kuten vikkelimmät jo arvasivat, niin kyse on KoiraNäyttelyAvioVaimosta.
KNAV:n tehtäviin kuuluu edellisenä iltana koiran laittaminen (pesut, föönaukset) ja näyttelypäivänä koirasta huolehtiminen sekä ylläpito. Plussaksi lasketaan, että osaa huolehtia koiraa esittävän miehensä huollosta (ruuat, juomat, hieronnat, huolenpito). KNAV:n vaatimuksiin kuuluu myös jatkuva harjan kantaminen (24/7 valmius koiran turkin harjaamiselle), edestakaisin singahtelu (turhien?) asioiden perässä, jännittäminen sekä huolehtiminen siitä että esittäjä-mies menee kehään oikeaan aikaan. Tänään tässä sattui meidän KNAV:lle töppi kun hän lähti teltalta pois juuri kun oli tulossa meidän vuoro mennä kehään. Ja koska tarkkaa hetkeä ei mies tiennyt niin oli jo vauhdilla menossa kehään liian aikaisin.
Eduksi virkaan katsotaan kyky tehdä hyviä eväitä, tarjoilukokemus sekä hieronnan perustutkinto. Liika jännittäminen ja hosuminen esittäjä-miehen ympärillä ei ole suotavaa.
Tänään KNAV suoriutui tehtävästään hyvin. Pientä hiomista tuossa tarjoilupuolessa vielä on, sillä loppupäivästä esittäjällä alkoi jo vatsa kurnimaan, mutta onneksi sivulliset tämän huomasivat ja paikkasivat tilanteen.
Ei vaites, tänään siis meni enemmän kuin hyvin ja ensimmäisessä oikeassa kokonaisessa näyttelypyörähdyksessä onnistuin saamaan meidän loistavan Eroksen menestymään. Kiitos, rakas-kulta-vaimoni, luottamuksesta sekä kannustuksesta! Mutta silti, suutari pysyköön lestissään ja ainakin hetkeksi saa taas allekirjoittanut ottaa sen tutun ja turvallisen roolinsa siellä teltan sisällä kahvikupin ja päivän lehden parissa.
Teidän,
KNAM
PS. Hyvää syntymäpäivää, kulta! Montako kertaa naiset yleensä täyttää sen 22 vuotta?
Johtuen tämän päivän tapahtumista, lienee aika lanseerata uusi termi, KNAV. Tämä koiranäyttelyissä, erityisesti afgaanikehän laitamilla, hääräävä naispuolinen hahmo kuuluu erittäin selvään vähemmistöön verrattuna lajitoveriin KNAM:een (tai KEPO:on). Eli kuten vikkelimmät jo arvasivat, niin kyse on KoiraNäyttelyAvioVaimosta.
KNAV:n tehtäviin kuuluu edellisenä iltana koiran laittaminen (pesut, föönaukset) ja näyttelypäivänä koirasta huolehtiminen sekä ylläpito. Plussaksi lasketaan, että osaa huolehtia koiraa esittävän miehensä huollosta (ruuat, juomat, hieronnat, huolenpito). KNAV:n vaatimuksiin kuuluu myös jatkuva harjan kantaminen (24/7 valmius koiran turkin harjaamiselle), edestakaisin singahtelu (turhien?) asioiden perässä, jännittäminen sekä huolehtiminen siitä että esittäjä-mies menee kehään oikeaan aikaan. Tänään tässä sattui meidän KNAV:lle töppi kun hän lähti teltalta pois juuri kun oli tulossa meidän vuoro mennä kehään. Ja koska tarkkaa hetkeä ei mies tiennyt niin oli jo vauhdilla menossa kehään liian aikaisin.
Eduksi virkaan katsotaan kyky tehdä hyviä eväitä, tarjoilukokemus sekä hieronnan perustutkinto. Liika jännittäminen ja hosuminen esittäjä-miehen ympärillä ei ole suotavaa.
Tänään KNAV suoriutui tehtävästään hyvin. Pientä hiomista tuossa tarjoilupuolessa vielä on, sillä loppupäivästä esittäjällä alkoi jo vatsa kurnimaan, mutta onneksi sivulliset tämän huomasivat ja paikkasivat tilanteen.
Ei vaites, tänään siis meni enemmän kuin hyvin ja ensimmäisessä oikeassa kokonaisessa näyttelypyörähdyksessä onnistuin saamaan meidän loistavan Eroksen menestymään. Kiitos, rakas-kulta-vaimoni, luottamuksesta sekä kannustuksesta! Mutta silti, suutari pysyköön lestissään ja ainakin hetkeksi saa taas allekirjoittanut ottaa sen tutun ja turvallisen roolinsa siellä teltan sisällä kahvikupin ja päivän lehden parissa.
Teidän,
KNAM
PS. Hyvää syntymäpäivää, kulta! Montako kertaa naiset yleensä täyttää sen 22 vuotta?
perjantai 17. heinäkuuta 2009
Tour de Baltic 2009
Huh, olipas kierros. Vajaan 6 vuorokauden aikana kilometrejä tuli Petoon noin 1000 kappaletta ja auto tuli pakattua/purettua yhteensä 4 tai 5 kertaa, laskutavasta riippuen. Ja voi kertoa, että tuo operaatio ei ole mikään muovikassit peräluukkuun Prisman pihassa, vaan todellinen pakkauksen taidonnäyte. Onnekseni olen tehnyt jopa graduni tuosta aiheesta, joten apua on ihan teoreettiseltakin pohjalta. Lisäksi vuosien kokemus auttaa kummasti :) Mutta saa tulla koittamaan, onnistuuko itseltä. Autona siis Pösö 406 farkku suksiboksilla varustettuna ja mukaan pitäisi laittaa seuraavat tavarat:
- 2 aikuista
- 2 lasta
- 2 afgaanivinttikoiraa
- 2 näyttelyhäkkiä
- imurifööni
- pari vilttiä
- 3 näyttelytuolia
- kärryt
- koiranäyttelytarvikelaukku
- näyttelyteltta
- näyttelykassi
- päivänvarjo
- 2 vaatekassia aikuisille
- lasten vaatekassi
- päivärepullinen tavaraa (lasten vaihtovaatteet, miniläppäri, ym.)
- ruokaa & juomaa sekä ihmisille että koirille
- koirien kassit (sadevarusteet ym.)
- 4 laatikollista olutta/siideriä (paluumatka)
- 5 muovikassillista muita "tuliaisia" (paluumatka)
Täyttä siis oli. Vielä kun heti menomatkalla auton pyöränlaakeri alkoi pitämään vähän ulinaa, niin saatiin mukaan myös oma jännitysmomentti...
Kuitenkin muutamia kommelluksia lukuunottamatta reissu meni oikein hyvin. Ensimmäistä kertaa elämässäni käytin oikeasti venäjän kieltä jonka siis luin kouluaikoina pitkänä kielenä ja kirjoitin jopa B:n siitä yo-kirjoituksissa. Ongelmat ensimmäisen hotellin vedensaannissa saatiin hoidettua tällä venäjän taidolla kuntoon, kohtuullinen suoritus.
Vaimo oli miettinyt pesevänsä koirat näyttelyä edeltävänä iltana hotellilla, mutta pesi ne silti varmuuden vuoksi edellisenä iltana lopulta myös kotona. Tämä osoittautui lopulta hyväksi ratkaisuksi, sillä vettä ei juurikaan hotellihuoneen suihkusta tippunut ja sekin vähä mikä sieltä lorisi oli jääkylmää. Siinä ei oltaisi kyllä afgaaaneita pesty.
KNAM:n matkan kohokohta oli sunnuntain näyttelyssä, jossa ROP:sta taistelivat keskenään Molly ja Eros. Tätä skenariota oltiin vaimon kanssa menomatkalla lähinnä naureskeltu, mutta yht'äkkiä se olikin totista totta. Eikä siinä auttanut mikään muu kuin KNAM:n heittää sandaalit telttaan ja juosta paljain jaloin kehään Eroksen kanssa. Ja kuten tavallista, KNAM poistui kehästä ROP-koiran kanssa (kts. edellinen blogimerkintä).
Isoista kehistä johtuen päivä venähti todella pitkäksi ja pääsimme lähtemään näyttelypaikalta vasta puoli seitsemän aikaan. Siitä paikalliseen sitimarkettiin ja kohti Latvian rannikkoa etsimään varattua mökkiä, käytännössä ilman minkäänlaisia ajo-ohjeita. Rannikolle saavuimme yhdeksän aikaan emmekä mökkiä sitten todellakaan löytäneet. Sen sijaan erästä rannikkoa myötäilevää mökkitietä (ihan oikeasti, tie oli todellakin suomalaista mökkitietä vastaava ajoura) tuli mutkan takaa esiin, keskeltä ei-mitään, aivan uusi hotelli! Auton nokka pihaan ja huonetta kyselemään. Huone saatiin ja ehkä reissun makoisimmat unet tuli nukuttua siellä muhkeiden peittojen keskellä!
Seuraavana aamuna löytyi sitten mökkikin ja saimme asettua merenrantamökkiimme aloillemme. Mökin ovelta oli hiekkarannalle noin 15 metriä matkaa ja rantaa todellakin hyödynsi koko meidän porukka, kuten alla olevasta videosta näkyy.
Paluumatkaan varasimme aikaa 6,5 tuntia, jossa ajassa laskimme ehtivämme hyvinkin ajamaan 230 kilmoterin matkan Tallinnaan. Sisältäen ostospysähdyksen Pärnun Rimissä.
Jostain syystä emme huomanneet ajan kulumista kunnes havahduin puhelimen pirinään Rimin kassalla ja huomasin laivan lähtöön olevan enää tasan 3 tuntia aikaa. Pärnusta ajaa ilman tietöitä tai ruuhkia tasan 2 tuntia satamaan. Eli kiire tuli. Mutta ehdimme juuri ja juuri sekä saimme vielä Hesburger-eväätkin syödyksi automatkan aikana.
Alla vielä tuo tekemäni rantsuvideo reissulta, vaikka se tuon vaimon Facebook-tohinan kautta lienee saanut jo melko kattavan näkyvyyden.
Teidän,
KNAM
- 2 aikuista
- 2 lasta
- 2 afgaanivinttikoiraa
- 2 näyttelyhäkkiä
- imurifööni
- pari vilttiä
- 3 näyttelytuolia
- kärryt
- koiranäyttelytarvikelaukku
- näyttelyteltta
- näyttelykassi
- päivänvarjo
- 2 vaatekassia aikuisille
- lasten vaatekassi
- päivärepullinen tavaraa (lasten vaihtovaatteet, miniläppäri, ym.)
- ruokaa & juomaa sekä ihmisille että koirille
- koirien kassit (sadevarusteet ym.)
- 4 laatikollista olutta/siideriä (paluumatka)
- 5 muovikassillista muita "tuliaisia" (paluumatka)
Täyttä siis oli. Vielä kun heti menomatkalla auton pyöränlaakeri alkoi pitämään vähän ulinaa, niin saatiin mukaan myös oma jännitysmomentti...
Kuitenkin muutamia kommelluksia lukuunottamatta reissu meni oikein hyvin. Ensimmäistä kertaa elämässäni käytin oikeasti venäjän kieltä jonka siis luin kouluaikoina pitkänä kielenä ja kirjoitin jopa B:n siitä yo-kirjoituksissa. Ongelmat ensimmäisen hotellin vedensaannissa saatiin hoidettua tällä venäjän taidolla kuntoon, kohtuullinen suoritus.
Vaimo oli miettinyt pesevänsä koirat näyttelyä edeltävänä iltana hotellilla, mutta pesi ne silti varmuuden vuoksi edellisenä iltana lopulta myös kotona. Tämä osoittautui lopulta hyväksi ratkaisuksi, sillä vettä ei juurikaan hotellihuoneen suihkusta tippunut ja sekin vähä mikä sieltä lorisi oli jääkylmää. Siinä ei oltaisi kyllä afgaaaneita pesty.
KNAM:n matkan kohokohta oli sunnuntain näyttelyssä, jossa ROP:sta taistelivat keskenään Molly ja Eros. Tätä skenariota oltiin vaimon kanssa menomatkalla lähinnä naureskeltu, mutta yht'äkkiä se olikin totista totta. Eikä siinä auttanut mikään muu kuin KNAM:n heittää sandaalit telttaan ja juosta paljain jaloin kehään Eroksen kanssa. Ja kuten tavallista, KNAM poistui kehästä ROP-koiran kanssa (kts. edellinen blogimerkintä).
Isoista kehistä johtuen päivä venähti todella pitkäksi ja pääsimme lähtemään näyttelypaikalta vasta puoli seitsemän aikaan. Siitä paikalliseen sitimarkettiin ja kohti Latvian rannikkoa etsimään varattua mökkiä, käytännössä ilman minkäänlaisia ajo-ohjeita. Rannikolle saavuimme yhdeksän aikaan emmekä mökkiä sitten todellakaan löytäneet. Sen sijaan erästä rannikkoa myötäilevää mökkitietä (ihan oikeasti, tie oli todellakin suomalaista mökkitietä vastaava ajoura) tuli mutkan takaa esiin, keskeltä ei-mitään, aivan uusi hotelli! Auton nokka pihaan ja huonetta kyselemään. Huone saatiin ja ehkä reissun makoisimmat unet tuli nukuttua siellä muhkeiden peittojen keskellä!
Seuraavana aamuna löytyi sitten mökkikin ja saimme asettua merenrantamökkiimme aloillemme. Mökin ovelta oli hiekkarannalle noin 15 metriä matkaa ja rantaa todellakin hyödynsi koko meidän porukka, kuten alla olevasta videosta näkyy.
Paluumatkaan varasimme aikaa 6,5 tuntia, jossa ajassa laskimme ehtivämme hyvinkin ajamaan 230 kilmoterin matkan Tallinnaan. Sisältäen ostospysähdyksen Pärnun Rimissä.
Jostain syystä emme huomanneet ajan kulumista kunnes havahduin puhelimen pirinään Rimin kassalla ja huomasin laivan lähtöön olevan enää tasan 3 tuntia aikaa. Pärnusta ajaa ilman tietöitä tai ruuhkia tasan 2 tuntia satamaan. Eli kiire tuli. Mutta ehdimme juuri ja juuri sekä saimme vielä Hesburger-eväätkin syödyksi automatkan aikana.
Alla vielä tuo tekemäni rantsuvideo reissulta, vaikka se tuon vaimon Facebook-tohinan kautta lienee saanut jo melko kattavan näkyvyyden.
Teidän,
KNAM
maanantai 6. heinäkuuta 2009
Navakkaa koillisenpuoleista
Pakko vielä kirjoittaa toinen teksti samaan päivään.
Aina joskus sitä kysyy hiljaa ja rauhallisesti itseltään, että miksi sitä tuleekaan suostuttua vaimon mieliksi lähtemään kerta toisensa jälkeen näyttelyyn mukaan.
Sunnuntaina oli vuorossa Kokkola ja noin 700km ajoa sekä herätys klo 3.30. Kiva alku kesälomalle.
Perille päästiin kerrankin ajoissa ilman suurempia kommelluksia, tätä urakkaa helpotti luonnollisesti se, että lapset olivat anoppilassa hoidossa. Toisaalta, se siitä "aikuisten viikonlopusta".
Auto parkkiin lähes kehän viereen ja teltta pystyyn ennätysnopeasti sekä häkit ja muut tavarat paikoilleen. Kuppi kahvia, sämpylä ja päivän lehti. Elämä oli ihan mukavaa.
Kunnes alkujumpasta kummunnut hiki alkoi laskea ja navakka koillisenpuoleinen tuuli yhdistettynä pilviseen säähän alkoivat kalvaa luita ja ytimiä. Vuorossa oli siis parin tunnin palelusessio. Eräs rakas afgaaniystävä ehdotti jo tuolla naamakirjan puolella, että "kehään juoksemaan". No kuten kaikki KNAM:n hyvin tuntevat tietävät, KNAM on uransa handlerina jo tehnyt ja lopettanut huipulla.
Sekin afgaanikehä päättyi aikanaan, tavarat pakattiin ja patongin (Peugeotin) nokka suunnattiin kohti kotia. Sunnuntain paluuruuhkassa oli matkanteko ajoittain vähän liiankin leppoisaa joten tilanne vaati sitten muutaman ohituksen. Viimeisin ohitus tuli tehtyä jossakin Hämeenkyrössä ja vauhdikas kotiinpaluu päättyi kertaheitolla ajettuani moottoripyöräpoliisin tutkaan. Pysäyttäjät olivat sitten vastassa muutaman sadan metrin päässä.
Yllätys sen sijaan oli suuri, kun tikkaripoliisi ei pysäyttänytkään KNAM:ia vaan matka sai jatkua. Vauhtia kuitenkin oli sen mp-poliisin kohdalla n. 120-130km/h ja rajoitus oli 100km/h. Päivä paistoi siis sittenkin...
Edessä tulevana viikonloppuna onkin sitten kesän kohokohta, Tour de Baltia. 2 näyttelyä ja perään muutama päivä lomaa Itämeren rannalta vuokratussa mökissä. Olen varma, että tuo reissu onkin jo paljon mukavampi.
Teidän,
KNAM
Aina joskus sitä kysyy hiljaa ja rauhallisesti itseltään, että miksi sitä tuleekaan suostuttua vaimon mieliksi lähtemään kerta toisensa jälkeen näyttelyyn mukaan.
Sunnuntaina oli vuorossa Kokkola ja noin 700km ajoa sekä herätys klo 3.30. Kiva alku kesälomalle.
Perille päästiin kerrankin ajoissa ilman suurempia kommelluksia, tätä urakkaa helpotti luonnollisesti se, että lapset olivat anoppilassa hoidossa. Toisaalta, se siitä "aikuisten viikonlopusta".
Auto parkkiin lähes kehän viereen ja teltta pystyyn ennätysnopeasti sekä häkit ja muut tavarat paikoilleen. Kuppi kahvia, sämpylä ja päivän lehti. Elämä oli ihan mukavaa.
Kunnes alkujumpasta kummunnut hiki alkoi laskea ja navakka koillisenpuoleinen tuuli yhdistettynä pilviseen säähän alkoivat kalvaa luita ja ytimiä. Vuorossa oli siis parin tunnin palelusessio. Eräs rakas afgaaniystävä ehdotti jo tuolla naamakirjan puolella, että "kehään juoksemaan". No kuten kaikki KNAM:n hyvin tuntevat tietävät, KNAM on uransa handlerina jo tehnyt ja lopettanut huipulla.
Sekin afgaanikehä päättyi aikanaan, tavarat pakattiin ja patongin (Peugeotin) nokka suunnattiin kohti kotia. Sunnuntain paluuruuhkassa oli matkanteko ajoittain vähän liiankin leppoisaa joten tilanne vaati sitten muutaman ohituksen. Viimeisin ohitus tuli tehtyä jossakin Hämeenkyrössä ja vauhdikas kotiinpaluu päättyi kertaheitolla ajettuani moottoripyöräpoliisin tutkaan. Pysäyttäjät olivat sitten vastassa muutaman sadan metrin päässä.
Yllätys sen sijaan oli suuri, kun tikkaripoliisi ei pysäyttänytkään KNAM:ia vaan matka sai jatkua. Vauhtia kuitenkin oli sen mp-poliisin kohdalla n. 120-130km/h ja rajoitus oli 100km/h. Päivä paistoi siis sittenkin...
Edessä tulevana viikonloppuna onkin sitten kesän kohokohta, Tour de Baltia. 2 näyttelyä ja perään muutama päivä lomaa Itämeren rannalta vuokratussa mökissä. Olen varma, että tuo reissu onkin jo paljon mukavampi.
Teidän,
KNAM
Kolme afgaania karkasi naapurista
Otsikon mukainen tapahtuma sattui viime viikonloppuna. Ainakin Aamulehti uutisoi asiasta ja tarttuipa tuo pikkuotsikko KNAM:kin silmiin. Kauhuissani jo mietin sitä koiranomistajarukkaa, jolta nuo karkuun olivat päässeet. Heti aloin myös pyörittelemään päässäni, että keneltä tutulta nuo ovat karkuun päässeet.
Kunnes luin tarinaa eteenpäin.
Teidän,
KNAM
Kunnes luin tarinaa eteenpäin.
Teidän,
KNAM
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)