Kyllä taas osu ja uppos.
Kaikki alkoi reilu viikko sitten kun rakas vaimoni sai perusflunssan - nenä vuotaa, vähän yskittää, kurkku kipeänä. No siitä se sitten kehkeytyi poskiontelon tulehdukseksi ennen kuin sain hänet väkipakolla lääkäriin patisteltua.
Samana päivänä kun vaimo lääkärille marssi sain soiton päiväkodista, että nuorimmaisemme on alkanut oksentelemaan. No eipä sitten muuta kuin jälkikasvu tarhasta kotiin.
Koitti perjantai ja vaimo alkoi vuorostaan tehdä tuttavuutta tammisaarelaiseen keramiikkateollisuuteen eli IDO:n vessanpönttöön. Itse aloittelin hyvin(?) ansaittua viikon mittaista joululomaa samana päivänä.
Kunnes, sunnuntai-iltana sitten olikin minun vuoro tehdä tuttavuutta arabialaisittain (meillä on erimerkkiset pöntöt ala- ja yläkerrassa, toim. huom.). Siinä meni su-ma yö sekä ensimmäinen varsinainen lomapäivä leppoisasti kuumeillessa ja pahoinvoidessa.
Maanantaiksi oli myös sovittu jo aiemmin hajonneen auton pakoputken vaihto, mutta koska minusta ei ollut liikenteeseen lähtijäksi tuo siirtyi tiistaille.
Tänään tiistaiaamuna herätys olikin sitten erityisen mukava, kun vettä ei tullut. Meillä on oma pumppu ja kaivo eli kunnasta päin ei paljoa apua tahi sympatiaa meidän vesikriiseihin heru. Ja koitappas metsästää vapaata putkimiestä aatonaattona! Pienin kikkailuin saimme nyt välttävästi veden lorisemaan mutta käytännön kannalta ratkaisu ei ole kovin hyvä eli taitaa olla sitten ensimmäisenä mahdollisena arkipäivänä edessä nöyrä soitto kuntaan...
Ja koska tuon paikallisen vesikriisin selvittämisessä meni koko aamupäivä niin jäi sitten se pakoputkikin vaihtamatta, kiva. Patonki (eli Peugeot eli St. Tropezin ihme) pitää nyt sitten läpi joulun melko miehekästä murinaa. Naapurit tykkää.
Ja kaiken tuon väliin ja kaikesta tuosta huolimatta ollaan vaimon (ja jälkikasvun!) kanssa saatu siivottua talo lattiasta kattoon ja pestyä sekä laitettua kaksi koiraa! Ei paha suoritus...
JOS tänäiltana onnistuu suihkun ottamaan, niin sohvan nurkkaan (lasten ruokkimisen ja nukkumaalaiton sekä koirien ulkoilutuksen ja ruokinnan jälkeen) lysähtää melko väsynyt KNAM. Ja veikkaan että kainaloon asettuu vielä väsyneempi KNAM-vaimo.
Rauhaisat joulut!
Teidän,
KNAM
tiistai 23. joulukuuta 2008
keskiviikko 19. marraskuuta 2008
Yksin kotona
Vaimo ilmoitti ottavansa lapset ja lähtevänsä - päiväksi Tukholmaan. Tämä tapahtui noin pari, kolme viikkoa sitten ja viime sunnuntaina sitten anopin täydentäessä orkesteria lähtö tapahtui ja minä jäin kotiin koirien kanssa. Eipä siinä mitään, kyllähän allekirjoittaneelta sujuu koirien hoito lenkityksineen ja ruokintoineen. "Pienen" haasteen vaan aiheutti nuorimman narttumme, Even, jokin aika sitten alkanut juoksu, joka käytännössä tarkoitti sitä, että ns. "parhaat päivät" osuivat juuri tuohon reissuun. Kiva.
Tämänhetkiset uroksemme, Japp ja Eros, olivat siis aivan tärinöissään ja jopa Eve itse oli kovinkin innostunut tilanteesta. Tiedä sitten oliko Even innostus vain sitä että ei päässyt kavereiden kanssa leikkimään vai oliko innostus sitten ihan luonnon aiheuttamaa. Hyvä esimerkki tästä oli sunnuntain episodi, kun urokset olivat keskikerroksessa ylimääräisessä huoneessa n. 160cm korkean portin takana ja Eve muiden narttujen (Roosa ja Chica) kanssa vapaana samassa kerroksessa. Istuskelin keittiön pöydän ääressä kun eteisestä alkoi kuulua vikinää, piipitystä ja portin raavintaa. Totesin parhaaksi siirtyä eteisen puolelle tilannetta tarkistamaan. Näky oli melkoinen. Pieni narttu seisoo portin takana jähmettyneenä, kaikki lihakset jännityksessä. Ja kuin salaman iskusta ponnistaa seisovilta jaloilta itsensä ilmaan. Pää meinaa osua Evellä oven karmiin (korkeus noin 210cm!) ja jalat ovat portin yläreunan korkeudella. Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt tuohon hetkeen. Uskomaton näky kuinka pieni koira voi ponnistaa noin korkealle! No koska vauhtia ei ollut niin yli ei päästy mutta tuon näyn jälkeen ei enää ole tarvinnut ihmetellä sitä miten Eve on kellarista päässyt vastaavan korkuisen portin yli muutaman kerran tulemaan.
Johtopäätöksenä tästä Eve kellariin jonka porttiin olin jo aiemmin viikolla rakentanut ovenkarmin yläreunaan saakka ulottuvan jatkopalan - sieltä ei ainakaan pääse pois ilman ihmisen apua.
Loppuaika menikin sitten koiralauman ulinaa, haukuntaa ja piipitystä kuunnellessa - yötä myöten. Mutta urakasta selvisin eikä minun vahtivuorolla ainakaaan päässyt vahinkoja tapahtumaan.
Ai että mitä sitten tein muun ajan kun perhe oli poissa? Laitoin kipsilevyt keittiön ja olohuoneen väliseen aukkoon, imuroin, moppasin ja vahasin keskikerroksen lattiat, pesin 4-5 koneellista pyykkiä, ulkoilutin ja ruokin koiria ja nukuin muutaman tunnin.
Teidän,
KNAM
Tämänhetkiset uroksemme, Japp ja Eros, olivat siis aivan tärinöissään ja jopa Eve itse oli kovinkin innostunut tilanteesta. Tiedä sitten oliko Even innostus vain sitä että ei päässyt kavereiden kanssa leikkimään vai oliko innostus sitten ihan luonnon aiheuttamaa. Hyvä esimerkki tästä oli sunnuntain episodi, kun urokset olivat keskikerroksessa ylimääräisessä huoneessa n. 160cm korkean portin takana ja Eve muiden narttujen (Roosa ja Chica) kanssa vapaana samassa kerroksessa. Istuskelin keittiön pöydän ääressä kun eteisestä alkoi kuulua vikinää, piipitystä ja portin raavintaa. Totesin parhaaksi siirtyä eteisen puolelle tilannetta tarkistamaan. Näky oli melkoinen. Pieni narttu seisoo portin takana jähmettyneenä, kaikki lihakset jännityksessä. Ja kuin salaman iskusta ponnistaa seisovilta jaloilta itsensä ilmaan. Pää meinaa osua Evellä oven karmiin (korkeus noin 210cm!) ja jalat ovat portin yläreunan korkeudella. Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt tuohon hetkeen. Uskomaton näky kuinka pieni koira voi ponnistaa noin korkealle! No koska vauhtia ei ollut niin yli ei päästy mutta tuon näyn jälkeen ei enää ole tarvinnut ihmetellä sitä miten Eve on kellarista päässyt vastaavan korkuisen portin yli muutaman kerran tulemaan.
Johtopäätöksenä tästä Eve kellariin jonka porttiin olin jo aiemmin viikolla rakentanut ovenkarmin yläreunaan saakka ulottuvan jatkopalan - sieltä ei ainakaan pääse pois ilman ihmisen apua.
Loppuaika menikin sitten koiralauman ulinaa, haukuntaa ja piipitystä kuunnellessa - yötä myöten. Mutta urakasta selvisin eikä minun vahtivuorolla ainakaaan päässyt vahinkoja tapahtumaan.
Ai että mitä sitten tein muun ajan kun perhe oli poissa? Laitoin kipsilevyt keittiön ja olohuoneen väliseen aukkoon, imuroin, moppasin ja vahasin keskikerroksen lattiat, pesin 4-5 koneellista pyykkiä, ulkoilutin ja ruokin koiria ja nukuin muutaman tunnin.
Teidän,
KNAM
keskiviikko 24. syyskuuta 2008
Ei ne mitään kakaroita enää ole!
Onpa ollut mukavat viime päivät! Ensin Molly ja Ludde emäntineen pyörähtivät käymässä kylässä ja sunnuntaina Frank pyörähti meillä muutaman päivän ajan. Kakroistahan on tullut jo ihan affeja!
Hauskinta oli huomata suhtautumisero Mollyn, Ludden ja Frankin välillä. Mollyn kanssa tuli reissattua viime kesänä 10 päivää Ruotsissa ja Frankhän asui meillä vielä joku aika sitten. Luddea sen sijaan on viime kesän jälkeen nähnyt vain muutaman kerran ihan satunnaisesti.
Sekä Molly että Frank tulivat tervehtimään aivan tohkeissaan ja olivat muutenkin ihan innoissaan. Ludde sen sijaan koki ensimmäiseksi velvollisuudekseen vähän haukahdella ja murista pirttiin astuneelle KNAM:lle. No pienen muistelutuokion jälkeen myös Ludde taisi muistaa kuka olen ja oli sitten jo hyvinkin tuttavallinen.
Jännä oli myös vertailla sisarusten eroja. Frank on noista kolmesta isoin, Molly muistuttaa eniten emoaan ja Luddesta on kehkeytymässä todellinen huippu, kunhan vain sille annetaan aikaa tottua piiiiiiitkiin jalkoihinsa :)
Ja mikä tärkeintä, koirista näkee että nauttivat elämistään perheissään ja taitaapa olla myös niin, että omistajat nauttivat kovasti koiristaan.
Kiitos kaikille vierailijoille, saa (ja pitää) käydä useammin! Meidän lähteminen on aina niin kovin vaikeaa, mutta meille saa tulla!
Teidän,
KNAM
Hauskinta oli huomata suhtautumisero Mollyn, Ludden ja Frankin välillä. Mollyn kanssa tuli reissattua viime kesänä 10 päivää Ruotsissa ja Frankhän asui meillä vielä joku aika sitten. Luddea sen sijaan on viime kesän jälkeen nähnyt vain muutaman kerran ihan satunnaisesti.
Sekä Molly että Frank tulivat tervehtimään aivan tohkeissaan ja olivat muutenkin ihan innoissaan. Ludde sen sijaan koki ensimmäiseksi velvollisuudekseen vähän haukahdella ja murista pirttiin astuneelle KNAM:lle. No pienen muistelutuokion jälkeen myös Ludde taisi muistaa kuka olen ja oli sitten jo hyvinkin tuttavallinen.
Jännä oli myös vertailla sisarusten eroja. Frank on noista kolmesta isoin, Molly muistuttaa eniten emoaan ja Luddesta on kehkeytymässä todellinen huippu, kunhan vain sille annetaan aikaa tottua piiiiiiitkiin jalkoihinsa :)
Ja mikä tärkeintä, koirista näkee että nauttivat elämistään perheissään ja taitaapa olla myös niin, että omistajat nauttivat kovasti koiristaan.
Kiitos kaikille vierailijoille, saa (ja pitää) käydä useammin! Meidän lähteminen on aina niin kovin vaikeaa, mutta meille saa tulla!
Teidän,
KNAM
perjantai 15. elokuuta 2008
Hauvakone, näyttelyä sekä elämää
Taas tuli käytettyä työaikaa hyödylliseen (toivottavasti työnantaja ei ole blogiani vielä löytänyt!) kun Iltasanomien verkkosivuilta löytyi Hauvakone. Koneessa pystyy arvottamaan omia arvojaan koirien suhteen ja kone kertoo sitten mikä rotu sopii parhaiten. Afgaani sijoittui listallani sijalle 33, kohtuullisesti kuitenkin. Tosin rotua vähän tuntien väittäisin, että afgaanille annetut oletusarvot eivät kaikin osin ihan täsmänneet, mutta jokainen vetäköön itse johtopäätöksensä. Siinä mielessä vertailuarvot olivat mielenkiintoiset, että afgaani arvostettiin testissä älykkääksi roduksi (pisteitä 4/5), vaikka yleinen harhaluulohan on, että afgaani olisi tyhmä rotu.
Tulevana sunnuntaina on luvassa taas näyttely, pitkästä aikaa. Heinolassa tai Kouvolassa, en nyt muista kummassa. Huomaa kyllä, että on taas edellisestä näyttelyreissusta kulunut aikaa, koska KNAM on erittäin vakavasti harkinnut hyppäävänsä jälkikasvun kanssa kyytiin, vaikka kehät alkavat jo klo 9.00 reilun 100 kilometrin päässä. Tämä tarkoittaa käytännössä herätystä joskus viiden aikaan... Pitäisiköhän taas itselle muistuttaa, mitä tuommoinen näyttelyreissu oikein tarkottaa?
Viime viikkoina meillä onkin ollut vähän hiljaisempaa, kun Frank löysi itselleen uuden kodin. Ja hyvän sellaisen löysikin! Tasaiseen tahtiin olemme kuulleet uutisia Frankin uudesta elämästä ja kovasti tuntuu nuori herra uusissa maisemissa viihtyvän. Tosin vähän ikävä on Frankia ollut jopa allekirjoittaneella...
Frankin muutto sitten palautti siinä mielessä vähän järjestystä meidän elämään, että koirien lenkitys onnistuu taas yhdellä yrittämällä eli enää ei kulu tolkuttomasti aikaa siihen että joutuu tekemään kaksi lenkkiä. Helpostihan viittä affea kerralla vie, varsinkin kun nurkan takaa tulee pupu näkyviin...
Lopuksi vielä harmittelut siitä, että tuo vieressä oleva lenkkiseuranta ei ole toiminut kuukauteen. Vika ei ole sinussa eikä minussa, jostain syystä vain oma tunnukseni on jotenkin jumissa tuolla palvelussa enkä saa omaa dataa sieltä millään näkyville muutenkuin kirjautumalla palveluun. Koitan laittaa reklamaatiota menemään, jotta tilanne vähän normalisoituisi.
Teidän,
KNAM
Tulevana sunnuntaina on luvassa taas näyttely, pitkästä aikaa. Heinolassa tai Kouvolassa, en nyt muista kummassa. Huomaa kyllä, että on taas edellisestä näyttelyreissusta kulunut aikaa, koska KNAM on erittäin vakavasti harkinnut hyppäävänsä jälkikasvun kanssa kyytiin, vaikka kehät alkavat jo klo 9.00 reilun 100 kilometrin päässä. Tämä tarkoittaa käytännössä herätystä joskus viiden aikaan... Pitäisiköhän taas itselle muistuttaa, mitä tuommoinen näyttelyreissu oikein tarkottaa?
Viime viikkoina meillä onkin ollut vähän hiljaisempaa, kun Frank löysi itselleen uuden kodin. Ja hyvän sellaisen löysikin! Tasaiseen tahtiin olemme kuulleet uutisia Frankin uudesta elämästä ja kovasti tuntuu nuori herra uusissa maisemissa viihtyvän. Tosin vähän ikävä on Frankia ollut jopa allekirjoittaneella...
Frankin muutto sitten palautti siinä mielessä vähän järjestystä meidän elämään, että koirien lenkitys onnistuu taas yhdellä yrittämällä eli enää ei kulu tolkuttomasti aikaa siihen että joutuu tekemään kaksi lenkkiä. Helpostihan viittä affea kerralla vie, varsinkin kun nurkan takaa tulee pupu näkyviin...
Lopuksi vielä harmittelut siitä, että tuo vieressä oleva lenkkiseuranta ei ole toiminut kuukauteen. Vika ei ole sinussa eikä minussa, jostain syystä vain oma tunnukseni on jotenkin jumissa tuolla palvelussa enkä saa omaa dataa sieltä millään näkyville muutenkuin kirjautumalla palveluun. Koitan laittaa reklamaatiota menemään, jotta tilanne vähän normalisoituisi.
Teidän,
KNAM
perjantai 18. heinäkuuta 2008
Lenkkiseurantaa
Oli ihan pakko palata tuohon alla mainitsemaani Sports Tracker ohjelmaan. Nyt tuossa oikeassa reunassa näkyy tuollainen ns. widget, josta pystyy katselemaan minun kuntoiluitani. Käytännössähän tämä tarkoittaa lähinnä koirien ulkoilutuslenkkejä.
Pienenä huomiona sellainen, että noiden karttojen satelliittikuvat ovat melko heikkoja eli kannattaa vaihtaa sieltä oikeasta yläkulmasta karttanäkymään.
Tällä hetkellä tuolta löytyy vain 3 harjoittelulenkkiä (2 Ruotsista ja yksi ihan tästä kotinurkilta ja vaillinaisena sekin), mutta tarkoitus olisi nyt ainakin iltalenkeistä saada kaikki mahdollinen data ylös. Ja hienointa tuossa koko hommassa on se, että tuohon pystyy liittämään esim. kuvia matkan varrelta (kuten yhdessä Ruotsin lenkissä jo onkin). Samoin kuljettu matka ja otetut askeleet rekisteröityvät tuonne.
Eli kun olen kuuden koiran kanssa lenkillä, rokki raikaa puhelimesta korville, pupu tulee nurkan takaa esiin, niin minä kaivan luonnollisesti siinä samalla puhelimen taskusta ja otan kuvan, jotta saadaan lukijoille ikuistettua mahdollisimman tarkasti lenkkien tapahtumat :)
Täytyypä tästä lähteä sitten kohtapuoleen lenkille, jotta saadaan uutta dataa ihmeteltäväksi.
Niin ja jotta tämä olisi oikein hienoa, niin lenkkitiedot päivittyvät reaaliaikaisesti eli periaatteessa sitä mukaa kun minä matkaa taitan niin tuosta oikealta näkee missä liikun!
Teidän,
KNAM
PS. Jos joku muu nyt innostuu tästä, niin kerron mielelläni lisää kuinka moisen saa käyttöön/toimimaan. Palvelu on ihan ilmainen, mutta vaatii sopivan puhelimen (esim. Nokia N95 tai mikä tahansa muu N-sarjalainen kunhan on tarvittaessa erillinen GPS-palikka).
Pienenä huomiona sellainen, että noiden karttojen satelliittikuvat ovat melko heikkoja eli kannattaa vaihtaa sieltä oikeasta yläkulmasta karttanäkymään.
Tällä hetkellä tuolta löytyy vain 3 harjoittelulenkkiä (2 Ruotsista ja yksi ihan tästä kotinurkilta ja vaillinaisena sekin), mutta tarkoitus olisi nyt ainakin iltalenkeistä saada kaikki mahdollinen data ylös. Ja hienointa tuossa koko hommassa on se, että tuohon pystyy liittämään esim. kuvia matkan varrelta (kuten yhdessä Ruotsin lenkissä jo onkin). Samoin kuljettu matka ja otetut askeleet rekisteröityvät tuonne.
Eli kun olen kuuden koiran kanssa lenkillä, rokki raikaa puhelimesta korville, pupu tulee nurkan takaa esiin, niin minä kaivan luonnollisesti siinä samalla puhelimen taskusta ja otan kuvan, jotta saadaan lukijoille ikuistettua mahdollisimman tarkasti lenkkien tapahtumat :)
Täytyypä tästä lähteä sitten kohtapuoleen lenkille, jotta saadaan uutta dataa ihmeteltäväksi.
Niin ja jotta tämä olisi oikein hienoa, niin lenkkitiedot päivittyvät reaaliaikaisesti eli periaatteessa sitä mukaa kun minä matkaa taitan niin tuosta oikealta näkee missä liikun!
Teidän,
KNAM
PS. Jos joku muu nyt innostuu tästä, niin kerron mielelläni lisää kuinka moisen saa käyttöön/toimimaan. Palvelu on ihan ilmainen, mutta vaatii sopivan puhelimen (esim. Nokia N95 tai mikä tahansa muu N-sarjalainen kunhan on tarvittaessa erillinen GPS-palikka).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)