Onpa ollut mukavat viime päivät! Ensin Molly ja Ludde emäntineen pyörähtivät käymässä kylässä ja sunnuntaina Frank pyörähti meillä muutaman päivän ajan. Kakroistahan on tullut jo ihan affeja!
Hauskinta oli huomata suhtautumisero Mollyn, Ludden ja Frankin välillä. Mollyn kanssa tuli reissattua viime kesänä 10 päivää Ruotsissa ja Frankhän asui meillä vielä joku aika sitten. Luddea sen sijaan on viime kesän jälkeen nähnyt vain muutaman kerran ihan satunnaisesti.
Sekä Molly että Frank tulivat tervehtimään aivan tohkeissaan ja olivat muutenkin ihan innoissaan. Ludde sen sijaan koki ensimmäiseksi velvollisuudekseen vähän haukahdella ja murista pirttiin astuneelle KNAM:lle. No pienen muistelutuokion jälkeen myös Ludde taisi muistaa kuka olen ja oli sitten jo hyvinkin tuttavallinen.
Jännä oli myös vertailla sisarusten eroja. Frank on noista kolmesta isoin, Molly muistuttaa eniten emoaan ja Luddesta on kehkeytymässä todellinen huippu, kunhan vain sille annetaan aikaa tottua piiiiiiitkiin jalkoihinsa :)
Ja mikä tärkeintä, koirista näkee että nauttivat elämistään perheissään ja taitaapa olla myös niin, että omistajat nauttivat kovasti koiristaan.
Kiitos kaikille vierailijoille, saa (ja pitää) käydä useammin! Meidän lähteminen on aina niin kovin vaikeaa, mutta meille saa tulla!
Teidän,
KNAM
keskiviikko 24. syyskuuta 2008
perjantai 15. elokuuta 2008
Hauvakone, näyttelyä sekä elämää
Taas tuli käytettyä työaikaa hyödylliseen (toivottavasti työnantaja ei ole blogiani vielä löytänyt!) kun Iltasanomien verkkosivuilta löytyi Hauvakone. Koneessa pystyy arvottamaan omia arvojaan koirien suhteen ja kone kertoo sitten mikä rotu sopii parhaiten. Afgaani sijoittui listallani sijalle 33, kohtuullisesti kuitenkin. Tosin rotua vähän tuntien väittäisin, että afgaanille annetut oletusarvot eivät kaikin osin ihan täsmänneet, mutta jokainen vetäköön itse johtopäätöksensä. Siinä mielessä vertailuarvot olivat mielenkiintoiset, että afgaani arvostettiin testissä älykkääksi roduksi (pisteitä 4/5), vaikka yleinen harhaluulohan on, että afgaani olisi tyhmä rotu.
Tulevana sunnuntaina on luvassa taas näyttely, pitkästä aikaa. Heinolassa tai Kouvolassa, en nyt muista kummassa. Huomaa kyllä, että on taas edellisestä näyttelyreissusta kulunut aikaa, koska KNAM on erittäin vakavasti harkinnut hyppäävänsä jälkikasvun kanssa kyytiin, vaikka kehät alkavat jo klo 9.00 reilun 100 kilometrin päässä. Tämä tarkoittaa käytännössä herätystä joskus viiden aikaan... Pitäisiköhän taas itselle muistuttaa, mitä tuommoinen näyttelyreissu oikein tarkottaa?
Viime viikkoina meillä onkin ollut vähän hiljaisempaa, kun Frank löysi itselleen uuden kodin. Ja hyvän sellaisen löysikin! Tasaiseen tahtiin olemme kuulleet uutisia Frankin uudesta elämästä ja kovasti tuntuu nuori herra uusissa maisemissa viihtyvän. Tosin vähän ikävä on Frankia ollut jopa allekirjoittaneella...
Frankin muutto sitten palautti siinä mielessä vähän järjestystä meidän elämään, että koirien lenkitys onnistuu taas yhdellä yrittämällä eli enää ei kulu tolkuttomasti aikaa siihen että joutuu tekemään kaksi lenkkiä. Helpostihan viittä affea kerralla vie, varsinkin kun nurkan takaa tulee pupu näkyviin...
Lopuksi vielä harmittelut siitä, että tuo vieressä oleva lenkkiseuranta ei ole toiminut kuukauteen. Vika ei ole sinussa eikä minussa, jostain syystä vain oma tunnukseni on jotenkin jumissa tuolla palvelussa enkä saa omaa dataa sieltä millään näkyville muutenkuin kirjautumalla palveluun. Koitan laittaa reklamaatiota menemään, jotta tilanne vähän normalisoituisi.
Teidän,
KNAM
Tulevana sunnuntaina on luvassa taas näyttely, pitkästä aikaa. Heinolassa tai Kouvolassa, en nyt muista kummassa. Huomaa kyllä, että on taas edellisestä näyttelyreissusta kulunut aikaa, koska KNAM on erittäin vakavasti harkinnut hyppäävänsä jälkikasvun kanssa kyytiin, vaikka kehät alkavat jo klo 9.00 reilun 100 kilometrin päässä. Tämä tarkoittaa käytännössä herätystä joskus viiden aikaan... Pitäisiköhän taas itselle muistuttaa, mitä tuommoinen näyttelyreissu oikein tarkottaa?
Viime viikkoina meillä onkin ollut vähän hiljaisempaa, kun Frank löysi itselleen uuden kodin. Ja hyvän sellaisen löysikin! Tasaiseen tahtiin olemme kuulleet uutisia Frankin uudesta elämästä ja kovasti tuntuu nuori herra uusissa maisemissa viihtyvän. Tosin vähän ikävä on Frankia ollut jopa allekirjoittaneella...
Frankin muutto sitten palautti siinä mielessä vähän järjestystä meidän elämään, että koirien lenkitys onnistuu taas yhdellä yrittämällä eli enää ei kulu tolkuttomasti aikaa siihen että joutuu tekemään kaksi lenkkiä. Helpostihan viittä affea kerralla vie, varsinkin kun nurkan takaa tulee pupu näkyviin...
Lopuksi vielä harmittelut siitä, että tuo vieressä oleva lenkkiseuranta ei ole toiminut kuukauteen. Vika ei ole sinussa eikä minussa, jostain syystä vain oma tunnukseni on jotenkin jumissa tuolla palvelussa enkä saa omaa dataa sieltä millään näkyville muutenkuin kirjautumalla palveluun. Koitan laittaa reklamaatiota menemään, jotta tilanne vähän normalisoituisi.
Teidän,
KNAM
perjantai 18. heinäkuuta 2008
Lenkkiseurantaa
Oli ihan pakko palata tuohon alla mainitsemaani Sports Tracker ohjelmaan. Nyt tuossa oikeassa reunassa näkyy tuollainen ns. widget, josta pystyy katselemaan minun kuntoiluitani. Käytännössähän tämä tarkoittaa lähinnä koirien ulkoilutuslenkkejä.
Pienenä huomiona sellainen, että noiden karttojen satelliittikuvat ovat melko heikkoja eli kannattaa vaihtaa sieltä oikeasta yläkulmasta karttanäkymään.
Tällä hetkellä tuolta löytyy vain 3 harjoittelulenkkiä (2 Ruotsista ja yksi ihan tästä kotinurkilta ja vaillinaisena sekin), mutta tarkoitus olisi nyt ainakin iltalenkeistä saada kaikki mahdollinen data ylös. Ja hienointa tuossa koko hommassa on se, että tuohon pystyy liittämään esim. kuvia matkan varrelta (kuten yhdessä Ruotsin lenkissä jo onkin). Samoin kuljettu matka ja otetut askeleet rekisteröityvät tuonne.
Eli kun olen kuuden koiran kanssa lenkillä, rokki raikaa puhelimesta korville, pupu tulee nurkan takaa esiin, niin minä kaivan luonnollisesti siinä samalla puhelimen taskusta ja otan kuvan, jotta saadaan lukijoille ikuistettua mahdollisimman tarkasti lenkkien tapahtumat :)
Täytyypä tästä lähteä sitten kohtapuoleen lenkille, jotta saadaan uutta dataa ihmeteltäväksi.
Niin ja jotta tämä olisi oikein hienoa, niin lenkkitiedot päivittyvät reaaliaikaisesti eli periaatteessa sitä mukaa kun minä matkaa taitan niin tuosta oikealta näkee missä liikun!
Teidän,
KNAM
PS. Jos joku muu nyt innostuu tästä, niin kerron mielelläni lisää kuinka moisen saa käyttöön/toimimaan. Palvelu on ihan ilmainen, mutta vaatii sopivan puhelimen (esim. Nokia N95 tai mikä tahansa muu N-sarjalainen kunhan on tarvittaessa erillinen GPS-palikka).
Pienenä huomiona sellainen, että noiden karttojen satelliittikuvat ovat melko heikkoja eli kannattaa vaihtaa sieltä oikeasta yläkulmasta karttanäkymään.
Tällä hetkellä tuolta löytyy vain 3 harjoittelulenkkiä (2 Ruotsista ja yksi ihan tästä kotinurkilta ja vaillinaisena sekin), mutta tarkoitus olisi nyt ainakin iltalenkeistä saada kaikki mahdollinen data ylös. Ja hienointa tuossa koko hommassa on se, että tuohon pystyy liittämään esim. kuvia matkan varrelta (kuten yhdessä Ruotsin lenkissä jo onkin). Samoin kuljettu matka ja otetut askeleet rekisteröityvät tuonne.
Eli kun olen kuuden koiran kanssa lenkillä, rokki raikaa puhelimesta korville, pupu tulee nurkan takaa esiin, niin minä kaivan luonnollisesti siinä samalla puhelimen taskusta ja otan kuvan, jotta saadaan lukijoille ikuistettua mahdollisimman tarkasti lenkkien tapahtumat :)
Täytyypä tästä lähteä sitten kohtapuoleen lenkille, jotta saadaan uutta dataa ihmeteltäväksi.
Niin ja jotta tämä olisi oikein hienoa, niin lenkkitiedot päivittyvät reaaliaikaisesti eli periaatteessa sitä mukaa kun minä matkaa taitan niin tuosta oikealta näkee missä liikun!
Teidän,
KNAM
PS. Jos joku muu nyt innostuu tästä, niin kerron mielelläni lisää kuinka moisen saa käyttöön/toimimaan. Palvelu on ihan ilmainen, mutta vaatii sopivan puhelimen (esim. Nokia N95 tai mikä tahansa muu N-sarjalainen kunhan on tarvittaessa erillinen GPS-palikka).
torstai 17. heinäkuuta 2008
Ruotsi Tour 2008 - KNAM:n versio
Paljon olisi kerrottavaa, mutta elämä on lyhyt. Rakas vaimoni onkin jo kertonut oman versionsa reissustaan ainakin omalla forumilla, mutta jotain jäi kertomatta. Siispä täydentämään.
Reissuun lähdimme siis perjantaina 4.7.2008 iltapäivästä. Illalla laivaan ja nenä kohti Ruotsin mukavaa pääkaupunkia, Tukholmaa. Kello herätti lauantaiaamuna paikallista aikaa viideltä, tunnin verran tavaroiden raahausta hytistä autoon ja Pedon (siis Puegeot) keulamaski osoittamaan Tukolman messukeskusta. Messukeskuksen pihalla vallitsi melkoinen kaaos, sillä pysäköinnin ohjauksesta ei oltu otettu mallia edes pienimmistä maalaisnäyttelyistä - järjestäjät luottivat messukeskuksen opasteisiin, mutta vähän se vikaan meni. Saimme kuitenkin auton purettua ihan oven edessä jonka jälkeen parkkeeraus ja miehet lasten kanssa jalkapatikassa kohti juna-asemaa.
Siitä se siis alkoi, KNAM:n 10 päivän logistiikkapäällikkö/lastenvahtivuoro.
Tuurillahan ne laivatkin seilaa, samoin miehet lapsineen Tukholman ytimessä. Julkisen liikenteen lakko oli loppunut juuri edellisenä päivänä, joten junalla keskustaan aamiaiselle. Seuraavaksi tunnelbanalla (eli metrolla eli maanalaisella) Slussenille ja lautalla Djurgårdenille. Tunnin sisällä siis kolmella eri kulkuvälineellä ja tytöillä oli ihmettelemistä.
Laiturilta parinsadanmetrin kävely vierähti nopsasti ja tulimme Skansenin eläintarhan portille.
Tytöt valmiina eläintarhan ihmeisiin - vielä vaunuissa.
Skansenin jälkeen lounaalle, takaisin lautalle, kävely vanhankaupungin läpi, kahvit kylällä, junalla messukeskukseen, auton pakkaus (sis. vaimo ja tavarat), naama osoittamaan E20-tietä ja navigaattoriin suunnaksi Hotelli Skantzen Surahammarissa.
Kokonaisuudessaan päivän aikana KNAM otti 15659 askelta joka vastaa matkassa yli 13 kilmoteriä! Kaloreita tuo kävely poltti lähemmäs 1000 joten illalla nautitut pitsa ja olut olivat vähintäänkin ansaittuja.
Sunnuntaina sitten suunnattiin päämääränpäähän eli vuokratulle mökille Rörbo Gårdiin. Ensimmäinen ongelma tuli siitä, ettei navigaattori tuntenut moista paikkaa ollenkaan. Ja koska uusavuttomia olemme, ei mitään paperista karttaa tietenkään ollut käsillä. Onneksi sentään tulostettu sähköposti jossa oli ajo-ohjeet löytyi vaimon korvaamattomasta dokumenttinipusta (tästä krediitit vaimolle, jokainen matkan aikana tarvittava paperi oli mukana, niin laivaliput kuin hotellivaraukset sekä ajo-ohjeita).
Mökki paljastui todelliseksi helmeksi, vain ranta puuttui. Auto purettiin, matkalla kaupasta haettua ruokaa alettiin laittamaan ja sehän maistui. Kun tytöt oli saatu unten maille oli vielä iltalenkin aika.
Sunnuntai meni yleisesti ottaen melkolailla elpyessä sekä allekirjoittaneelta että vaimolta. Vähän ihmeteltiin isäntien eläimiä (hevosia, lehmiä, lampaita, kissoja), käyskenneltiin lähimaastossa ja kerättiin voimia.
Maanantaina suunnattiin Västeråsiin noin 40 kilometrin päähän. Vaimolla alkoi kaksipäiväinen afgaaniseminaari joten tiedossa oli lasten ja koirien kaitsemista. Sateisena päivänä turisteilla ei ole paljoa muuta tehtävää kuin shoppailla joten KNAM kulutti myös 7 minuuttia päivästä (sis. sovituksen) kaksien housujen ostamiseen - halvalla kun sai.
Illalla vaimon hakuun, ruuanlaittoon sekä iltalenkkiin. Lomalla kun oltiin, niin oli hieman aikaa tutustua tuon mainion puhelimeni (Nokia N95) ominaisuuksiin ja ohjelmistoihin. Askelmittarimahdollisuuden (!) siitä olinkin jo aiemmin keksinyt ja ladannut netistä tarvittavan ohjelmiston. Mutta todellinen helmi olikin sitten samalla lataamani SportsTracker-sovellus jolla aloin tuolla leikkimään. Ohjelmalla pystyy "nauhoittamaan" omia urheilusuorituksia. Se käyttää puhelimessa olevaa GPS-toimintoa ja tallentaa kävellyn/juostun/pyöräillyn reitin muistiin ja sen voi sitten sieltä tuoda vaikka Googlen karttapalveluun jossa sen saa näkymään ihan oikealla kartalla. Samoin tallennetaan nopeus- sekä korkeustiedot. Alla esimerkki muistaakseni keskiviikon lenkistä.
View Larger Map
Reissuun lähdimme siis perjantaina 4.7.2008 iltapäivästä. Illalla laivaan ja nenä kohti Ruotsin mukavaa pääkaupunkia, Tukholmaa. Kello herätti lauantaiaamuna paikallista aikaa viideltä, tunnin verran tavaroiden raahausta hytistä autoon ja Pedon (siis Puegeot) keulamaski osoittamaan Tukolman messukeskusta. Messukeskuksen pihalla vallitsi melkoinen kaaos, sillä pysäköinnin ohjauksesta ei oltu otettu mallia edes pienimmistä maalaisnäyttelyistä - järjestäjät luottivat messukeskuksen opasteisiin, mutta vähän se vikaan meni. Saimme kuitenkin auton purettua ihan oven edessä jonka jälkeen parkkeeraus ja miehet lasten kanssa jalkapatikassa kohti juna-asemaa.
Siitä se siis alkoi, KNAM:n 10 päivän logistiikkapäällikkö/lastenvahtivuoro.
Tuurillahan ne laivatkin seilaa, samoin miehet lapsineen Tukholman ytimessä. Julkisen liikenteen lakko oli loppunut juuri edellisenä päivänä, joten junalla keskustaan aamiaiselle. Seuraavaksi tunnelbanalla (eli metrolla eli maanalaisella) Slussenille ja lautalla Djurgårdenille. Tunnin sisällä siis kolmella eri kulkuvälineellä ja tytöillä oli ihmettelemistä.
Laiturilta parinsadanmetrin kävely vierähti nopsasti ja tulimme Skansenin eläintarhan portille.
Tytöt valmiina eläintarhan ihmeisiin - vielä vaunuissa.Skansenin jälkeen lounaalle, takaisin lautalle, kävely vanhankaupungin läpi, kahvit kylällä, junalla messukeskukseen, auton pakkaus (sis. vaimo ja tavarat), naama osoittamaan E20-tietä ja navigaattoriin suunnaksi Hotelli Skantzen Surahammarissa.
Kokonaisuudessaan päivän aikana KNAM otti 15659 askelta joka vastaa matkassa yli 13 kilmoteriä! Kaloreita tuo kävely poltti lähemmäs 1000 joten illalla nautitut pitsa ja olut olivat vähintäänkin ansaittuja.
Sunnuntaina sitten suunnattiin päämääränpäähän eli vuokratulle mökille Rörbo Gårdiin. Ensimmäinen ongelma tuli siitä, ettei navigaattori tuntenut moista paikkaa ollenkaan. Ja koska uusavuttomia olemme, ei mitään paperista karttaa tietenkään ollut käsillä. Onneksi sentään tulostettu sähköposti jossa oli ajo-ohjeet löytyi vaimon korvaamattomasta dokumenttinipusta (tästä krediitit vaimolle, jokainen matkan aikana tarvittava paperi oli mukana, niin laivaliput kuin hotellivaraukset sekä ajo-ohjeita).
Mökki paljastui todelliseksi helmeksi, vain ranta puuttui. Auto purettiin, matkalla kaupasta haettua ruokaa alettiin laittamaan ja sehän maistui. Kun tytöt oli saatu unten maille oli vielä iltalenkin aika.
Sunnuntai meni yleisesti ottaen melkolailla elpyessä sekä allekirjoittaneelta että vaimolta. Vähän ihmeteltiin isäntien eläimiä (hevosia, lehmiä, lampaita, kissoja), käyskenneltiin lähimaastossa ja kerättiin voimia.
Maanantaina suunnattiin Västeråsiin noin 40 kilometrin päähän. Vaimolla alkoi kaksipäiväinen afgaaniseminaari joten tiedossa oli lasten ja koirien kaitsemista. Sateisena päivänä turisteilla ei ole paljoa muuta tehtävää kuin shoppailla joten KNAM kulutti myös 7 minuuttia päivästä (sis. sovituksen) kaksien housujen ostamiseen - halvalla kun sai.
Illalla vaimon hakuun, ruuanlaittoon sekä iltalenkkiin. Lomalla kun oltiin, niin oli hieman aikaa tutustua tuon mainion puhelimeni (Nokia N95) ominaisuuksiin ja ohjelmistoihin. Askelmittarimahdollisuuden (!) siitä olinkin jo aiemmin keksinyt ja ladannut netistä tarvittavan ohjelmiston. Mutta todellinen helmi olikin sitten samalla lataamani SportsTracker-sovellus jolla aloin tuolla leikkimään. Ohjelmalla pystyy "nauhoittamaan" omia urheilusuorituksia. Se käyttää puhelimessa olevaa GPS-toimintoa ja tallentaa kävellyn/juostun/pyöräillyn reitin muistiin ja sen voi sitten sieltä tuoda vaikka Googlen karttapalveluun jossa sen saa näkymään ihan oikealla kartalla. Samoin tallennetaan nopeus- sekä korkeustiedot. Alla esimerkki muistaakseni keskiviikon lenkistä.
View Larger Map
Tiistaina oli mökkipäivä eli totaalinen rentoutuminen. Vaimo lähti varhain aamulla seminaariin joten autoa ei ollut käytettävissä mutta eipä sitä paljoa kaivattukaan. Tytöt keinuivat, kiipeilivät omenapuissa, ihmettelivät eläimiä ja päiväunet kruunasivat päivän.
Illalla sitten Japp järjesti ennenkaikkea vaimolle ohjelmaa välipesun muodossa, kun päätti ryhtyä paimenkoiraksi ja kierähtää siinä paimentamisen ohessa vähän siinä itsessään.
Japp väyneenä mutta onnellisena - ja vähän likaisena...
Keskiviikko ja torstai sitten lomaltiin - ihan oikeasti. Keskiviikkona käytiin Sala-nimisessä pikkukaupungissa ostoksilla ja syömässä ja torstaina päästiin uimaan oikein mukavalle rannalle reilut 10 kilometriä mökistä. Jopa vaimo ja KNAM uskaltautuivat noin 20-asteiseen veteen.
Perjantaina alkoi sitten koirienpesu-urakka vaimolla, joten KNAM sai palata ruotuun lastenvahdiksi.
Lauantaina oli aikainen herätys kun rouvasväkeä piti lähteä kelkkomaan Västeråsiin 40 kilometrin päähän. Paluumatkalla, noin 5 kilmoteriä mökiltä, soi puhelin. Vaimohan siellä totesi välinesalkun jääneen autoon joten eipä muuta kuin Peto ympäri ja takaisin näyttelypaikalle.
Lopulta mökille päästyämme söimme nopean aamupalan ja siivosimme mökin. Edessä oli jälleen ajomatka Skantzen-hotelliin josta jatkoimme lähes välittömästi näyttelypaikalle rouvia noutamaan. Illalla taas pitsat ja oluet meidän "kantapaikassa" ja kopsahtaen sänkyyn.
Sunnuntaina taas aamuajelu näyttelypaikalle, sitten takaisin hotellille aamiaiselle. Aamiaisen jälkeen tavarat kasaan ja autolla näyttelypaikalle. Tovin verran siinä ehti KNAM:kin katselemaan koiria kunnes oli aika tehdä viimeinen autonpakkaus ja suunnata vankkurit kohti laivaa.
Seuraavana aamuna oli edessä vielä automatka turusta Tampereelle, mutta tamperelaiselle se matka on aina mukava - pääsee pois turusta ja määräänpäänä on Tampere!
Raskasta - mutta ihan mukavaa. Kuitenkin jos miettii, että samalla rahalla olisi voinut viettää viikon esim. Kreikan saaristossa ilman vesisateita niin voipi olla että ensi kesänä suuntaamme jonnekin muualle. Ja ehkä jopa ilman koiria. Tai sitten vaimo aloittaa perinteisen helmipuhelun (helmikuussa aloitettava keskustelu siitä mihin näyttelyihin tulevana kesänä osallistutaan ja kuinka niistä reissuista saa yhdistettyä samalla mukavan lomamatkan) tulevan kesän näyttelyistä...
Teidän,
KNAM
Illalla sitten Japp järjesti ennenkaikkea vaimolle ohjelmaa välipesun muodossa, kun päätti ryhtyä paimenkoiraksi ja kierähtää siinä paimentamisen ohessa vähän siinä itsessään.
Japp väyneenä mutta onnellisena - ja vähän likaisena...Keskiviikko ja torstai sitten lomaltiin - ihan oikeasti. Keskiviikkona käytiin Sala-nimisessä pikkukaupungissa ostoksilla ja syömässä ja torstaina päästiin uimaan oikein mukavalle rannalle reilut 10 kilometriä mökistä. Jopa vaimo ja KNAM uskaltautuivat noin 20-asteiseen veteen.
Perjantaina alkoi sitten koirienpesu-urakka vaimolla, joten KNAM sai palata ruotuun lastenvahdiksi.
Lauantaina oli aikainen herätys kun rouvasväkeä piti lähteä kelkkomaan Västeråsiin 40 kilometrin päähän. Paluumatkalla, noin 5 kilmoteriä mökiltä, soi puhelin. Vaimohan siellä totesi välinesalkun jääneen autoon joten eipä muuta kuin Peto ympäri ja takaisin näyttelypaikalle.
Lopulta mökille päästyämme söimme nopean aamupalan ja siivosimme mökin. Edessä oli jälleen ajomatka Skantzen-hotelliin josta jatkoimme lähes välittömästi näyttelypaikalle rouvia noutamaan. Illalla taas pitsat ja oluet meidän "kantapaikassa" ja kopsahtaen sänkyyn.
Sunnuntaina taas aamuajelu näyttelypaikalle, sitten takaisin hotellille aamiaiselle. Aamiaisen jälkeen tavarat kasaan ja autolla näyttelypaikalle. Tovin verran siinä ehti KNAM:kin katselemaan koiria kunnes oli aika tehdä viimeinen autonpakkaus ja suunnata vankkurit kohti laivaa.
Seuraavana aamuna oli edessä vielä automatka turusta Tampereelle, mutta tamperelaiselle se matka on aina mukava - pääsee pois turusta ja määräänpäänä on Tampere!
Raskasta - mutta ihan mukavaa. Kuitenkin jos miettii, että samalla rahalla olisi voinut viettää viikon esim. Kreikan saaristossa ilman vesisateita niin voipi olla että ensi kesänä suuntaamme jonnekin muualle. Ja ehkä jopa ilman koiria. Tai sitten vaimo aloittaa perinteisen helmipuhelun (helmikuussa aloitettava keskustelu siitä mihin näyttelyihin tulevana kesänä osallistutaan ja kuinka niistä reissuista saa yhdistettyä samalla mukavan lomamatkan) tulevan kesän näyttelyistä...
Teidän,
KNAM
tiistai 13. toukokuuta 2008
Näyttelykivaa
Kun nyt kerran vauhtiin päästiin niin tarinoidaan vielä hetki. Viime lauantaina tuli lähdettyä, pienen pakotuksen saattelemana, koko perheen voimin näyttelyyn Turenkiin. Mutta mikä olikaan lopputulos? Ei se perinteinen pienimuotoinen sota vaimon kanssa, lasten kanssa taistelua ja kotiin väsyneenä tyhjin käsin vaan ihan jotain muuta.
Ensinnäkin keli helli meitä mitä hienommalla mahdollisella tavalla: aurinko pilkisteli pienen pilviverhon takaa lämpöään kuitenkaan paahduttamatta ulkonaolijoita.
Toisekseen näyttely oli sopivan pieni, vain viisi kehää ja väkeä melko maltillisesti. Tämä mahdollisti melko helpon jälkikasvun valvonnan eikä tuonut allekirjoittaneelle sitä perinteistä stressiä (tiedättehän, ruokaostoksilla täpötäydessä marketissa kakarat kärryssä huutaen).
Kolmanneksi, näyttelyalue rajoittui lasten leikkipuistoon jossa oli liukumäkeä, keinua ja kiipelytelinettä. Lapset saivat purkaa energiaansa siellä lähes koko näyttelyn ajan, oikeastaan ainoa mihin KNAM:n täytyi osallistua oli vessareissut ja muutama "pelastus" kun maan kamara meinasi kiipeilijää lähestyä vähän turhan nopeasti. Jopa päivän lehden urheilusivut ehdin näyttelyn aikana lukea ja sitä ei ole sen jälkeen tapahtunut kun jälkikasvua meille siunaantui.
Kotiin kun päästiin niin vaimo tuli keittiössä oikein kysymään, että "mikäs sua vaivasi siellä näyttelyssä kun niin halittelit ja pusuttelit, et sää normaalisti ihan sellanen ole".
Niin tai näin, aina sitä KNAM:n käytöstä ihmetellään...
Teidän,
KNAM
Ensinnäkin keli helli meitä mitä hienommalla mahdollisella tavalla: aurinko pilkisteli pienen pilviverhon takaa lämpöään kuitenkaan paahduttamatta ulkonaolijoita.
Toisekseen näyttely oli sopivan pieni, vain viisi kehää ja väkeä melko maltillisesti. Tämä mahdollisti melko helpon jälkikasvun valvonnan eikä tuonut allekirjoittaneelle sitä perinteistä stressiä (tiedättehän, ruokaostoksilla täpötäydessä marketissa kakarat kärryssä huutaen).
Kolmanneksi, näyttelyalue rajoittui lasten leikkipuistoon jossa oli liukumäkeä, keinua ja kiipelytelinettä. Lapset saivat purkaa energiaansa siellä lähes koko näyttelyn ajan, oikeastaan ainoa mihin KNAM:n täytyi osallistua oli vessareissut ja muutama "pelastus" kun maan kamara meinasi kiipeilijää lähestyä vähän turhan nopeasti. Jopa päivän lehden urheilusivut ehdin näyttelyn aikana lukea ja sitä ei ole sen jälkeen tapahtunut kun jälkikasvua meille siunaantui.
Kotiin kun päästiin niin vaimo tuli keittiössä oikein kysymään, että "mikäs sua vaivasi siellä näyttelyssä kun niin halittelit ja pusuttelit, et sää normaalisti ihan sellanen ole".
Niin tai näin, aina sitä KNAM:n käytöstä ihmetellään...
Teidän,
KNAM
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)