Kun nyt kerran vauhtiin päästiin niin tarinoidaan vielä hetki. Viime lauantaina tuli lähdettyä, pienen pakotuksen saattelemana, koko perheen voimin näyttelyyn Turenkiin. Mutta mikä olikaan lopputulos? Ei se perinteinen pienimuotoinen sota vaimon kanssa, lasten kanssa taistelua ja kotiin väsyneenä tyhjin käsin vaan ihan jotain muuta.
Ensinnäkin keli helli meitä mitä hienommalla mahdollisella tavalla: aurinko pilkisteli pienen pilviverhon takaa lämpöään kuitenkaan paahduttamatta ulkonaolijoita.
Toisekseen näyttely oli sopivan pieni, vain viisi kehää ja väkeä melko maltillisesti. Tämä mahdollisti melko helpon jälkikasvun valvonnan eikä tuonut allekirjoittaneelle sitä perinteistä stressiä (tiedättehän, ruokaostoksilla täpötäydessä marketissa kakarat kärryssä huutaen).
Kolmanneksi, näyttelyalue rajoittui lasten leikkipuistoon jossa oli liukumäkeä, keinua ja kiipelytelinettä. Lapset saivat purkaa energiaansa siellä lähes koko näyttelyn ajan, oikeastaan ainoa mihin KNAM:n täytyi osallistua oli vessareissut ja muutama "pelastus" kun maan kamara meinasi kiipeilijää lähestyä vähän turhan nopeasti. Jopa päivän lehden urheilusivut ehdin näyttelyn aikana lukea ja sitä ei ole sen jälkeen tapahtunut kun jälkikasvua meille siunaantui.
Kotiin kun päästiin niin vaimo tuli keittiössä oikein kysymään, että "mikäs sua vaivasi siellä näyttelyssä kun niin halittelit ja pusuttelit, et sää normaalisti ihan sellanen ole".
Niin tai näin, aina sitä KNAM:n käytöstä ihmetellään...
Teidän,
KNAM
tiistai 13. toukokuuta 2008
Koiranpito kallista?
Törmäsin tänään mielenkiintoiseen artikkeliin koirien ylläpidon kalleudesta. Kyseisen artikkelin mukaan koiran elinaikana koiraan kuluisi omistajalta rahaa 33000-110000 euroa rahaa, rodusta riippuen. En usko, että afgaani on niitä edullisimpia rotuja, mutta taitavat luvut olla vähän liioiteltua. Vai miltä seuraava laskelma kuullostaisi:
Jos oletetaan, että afgaani ei maksaisikaan elinaikanaan kuin 50000 euroa, niin sitä voitaisiin pitää hyvänä lähtökohtana. Afgaanin keskimääräistä elinikää en tiedä, mutta kaiketi sen voisi laskea olevan noin 10 vuotta. Vuodessa kun on 12 kuukautta niin 10 vuodessa on luonnollisesti 120 kuukautta. Eli kun tuon 50000 euroa jakaa 60 kuukaudella, niin koiran kuukausittaiset ylläpitokustannukset olisivat siis vajaat 420 euroa!
Kuten moni varmaan tietääkin, niin meillähän asustelee tällä hetkellä yhteensä 6 afgaania eli tuon kun kertoo sitten kuudella saa meidän kuukausittaiset koiramenot jotka olisivat tuon laskelman mukaan jämptin 2500 euroa.
Tuosta varmaan jokainen voi laskea, onko tuon artikkelin mukaiset arviot ihan kohdillaan...
Teidän,
KNAM
Jos oletetaan, että afgaani ei maksaisikaan elinaikanaan kuin 50000 euroa, niin sitä voitaisiin pitää hyvänä lähtökohtana. Afgaanin keskimääräistä elinikää en tiedä, mutta kaiketi sen voisi laskea olevan noin 10 vuotta. Vuodessa kun on 12 kuukautta niin 10 vuodessa on luonnollisesti 120 kuukautta. Eli kun tuon 50000 euroa jakaa 60 kuukaudella, niin koiran kuukausittaiset ylläpitokustannukset olisivat siis vajaat 420 euroa!
Kuten moni varmaan tietääkin, niin meillähän asustelee tällä hetkellä yhteensä 6 afgaania eli tuon kun kertoo sitten kuudella saa meidän kuukausittaiset koiramenot jotka olisivat tuon laskelman mukaan jämptin 2500 euroa.
Tuosta varmaan jokainen voi laskea, onko tuon artikkelin mukaiset arviot ihan kohdillaan...
Teidän,
KNAM
tiistai 6. toukokuuta 2008
Afgaani - älykäs?
Tulipa sitten luettua artikkeli joka käsitteli koirien älykkyyttä. Voittajaksi selviytyi jokin kaikille-vastaantulijoille-häntäänsä-iloisesti-heiluttava koira ja peränpitäjien joukkoon rankaattin - yllätys yllätys - afgaani.
Noin pintapuolisestihan tämä pitää täysin paikkaansa. Jos afgaanille koittaa jotakin "turhanpäivästä", kuten kierimistä tai paikkaa, opettaa, niin lopputuloksena on hölmösti kouluttajaansa vilkaiseva karvakasa joka lontii samoilta jaloilta kohti sohvaa. Pientä eloa voi afgaaniin saada, mikäli kädessä on jokin herkkupala (kuten kilo juustoa tms.).
Silti uskallan väittää, ettei afgaani ole tyhmä - päinvastoin! Afgaani keksii kyllä keinot avata ovet, kiertää esteet, totella jopa ihmistä mikäli palkinto on hyvä. Tästä olisi lukuisia esimerkkejä, mutta siitä sitten joku toinen kerta.
Mutta se, mitä jaksan joka kerta hämmästellä on afgaanin ja agilityn yhdistelmä. Tästä mallia näyttää Bella&Molly Ludden blogissa, josta löytyy todisteaineistoa siitä, että afgaanikin tekee temppuja! Mutta kärsivällisyyttä se vaatii, ainakin kouluttajalta.
Josta päästäänkin siihen, että kumpi siellä agilityradalla onkaan viisaampi, kouluttaja vai koulutettava?
Maud, Kati & Janne: Ja tämä ei ollut ilkeyttä, vinoilua vain ;) Olen oikeasti oikein ylpeä teistä, että jaksatte tuollaistakin rakkaille koirillenne opettaa! Itsellä ei taitaisi hermo kestää...
Teidän,
KNAM
Noin pintapuolisestihan tämä pitää täysin paikkaansa. Jos afgaanille koittaa jotakin "turhanpäivästä", kuten kierimistä tai paikkaa, opettaa, niin lopputuloksena on hölmösti kouluttajaansa vilkaiseva karvakasa joka lontii samoilta jaloilta kohti sohvaa. Pientä eloa voi afgaaniin saada, mikäli kädessä on jokin herkkupala (kuten kilo juustoa tms.).
Silti uskallan väittää, ettei afgaani ole tyhmä - päinvastoin! Afgaani keksii kyllä keinot avata ovet, kiertää esteet, totella jopa ihmistä mikäli palkinto on hyvä. Tästä olisi lukuisia esimerkkejä, mutta siitä sitten joku toinen kerta.
Mutta se, mitä jaksan joka kerta hämmästellä on afgaanin ja agilityn yhdistelmä. Tästä mallia näyttää Bella&Molly Ludden blogissa, josta löytyy todisteaineistoa siitä, että afgaanikin tekee temppuja! Mutta kärsivällisyyttä se vaatii, ainakin kouluttajalta.
Josta päästäänkin siihen, että kumpi siellä agilityradalla onkaan viisaampi, kouluttaja vai koulutettava?
Maud, Kati & Janne: Ja tämä ei ollut ilkeyttä, vinoilua vain ;) Olen oikeasti oikein ylpeä teistä, että jaksatte tuollaistakin rakkaille koirillenne opettaa! Itsellä ei taitaisi hermo kestää...
Teidän,
KNAM
maanantai 3. maaliskuuta 2008
Erilainen näyttelyreissu
Olipa hämmentävää. Aamulla jätettiin koirat kotiin ja vietiin lapset KNAM:n vanhemmille hoitoon ja käännettiin auton nokka kohti kolmostietä, Helsinkiä ja Kaapelitehdasta. Siellä järjestettiin pentunäyttely johon osallistui vaimon kasvatteja kaksin kappalein eli Molly ja Chocobo.
Ensimmäinen hieno juttu oli se, että vaikka lapsistaan kuinka pitää niin välillä on mukava saada hetken hengähdystauko, vaikka sitten koiranäyttelyn muodossa.
Toinen hieno juttu oli se, että kantamuksena oli vain pieni olkalaukku. Ei sitä normaalia tavaravuorta häkkeineen.
Kolmas hieno juttu oli se, että oikeasti pystyi keskittymään vain koiranäyttelyyn eli katselemaan koiria.
Ja neljäs hieno juttu oli tietty "omien" koirien menestys: Molly oli RP ja Choco voitti luokkansa! Onnea voittajille kovasti! Ja erityismainita vielä Jannen loistavasta handler-työskentelystä!
Olipa erityisen liikuttavaa nähdä kuinka ne viime kesänä meidän nurkkiin ilmestyneet pikkurääpäleet ovat hyvässä hoidossa ja huolenpidossa kasvaneet jo isoiksi affeiksi ja vielä saivat menestystä ensimmäisessä näyttelyssään! Harmillista oli, ettei Ludde voinut silmätulehduksen takia osallistua, mutta kenties jo lähiviikkoina näemme Luddenkin näyttelyavauksen!
Oikein paljon kiitoksia kaikille eilen mukana touhussa olleille ja toivottavasti nähdään tulevan kesän aikana uudestaan ainakin näyttelyiden merkeissä!
Teidän,
KNAM
Ensimmäinen hieno juttu oli se, että vaikka lapsistaan kuinka pitää niin välillä on mukava saada hetken hengähdystauko, vaikka sitten koiranäyttelyn muodossa.
Toinen hieno juttu oli se, että kantamuksena oli vain pieni olkalaukku. Ei sitä normaalia tavaravuorta häkkeineen.
Kolmas hieno juttu oli se, että oikeasti pystyi keskittymään vain koiranäyttelyyn eli katselemaan koiria.
Ja neljäs hieno juttu oli tietty "omien" koirien menestys: Molly oli RP ja Choco voitti luokkansa! Onnea voittajille kovasti! Ja erityismainita vielä Jannen loistavasta handler-työskentelystä!
Olipa erityisen liikuttavaa nähdä kuinka ne viime kesänä meidän nurkkiin ilmestyneet pikkurääpäleet ovat hyvässä hoidossa ja huolenpidossa kasvaneet jo isoiksi affeiksi ja vielä saivat menestystä ensimmäisessä näyttelyssään! Harmillista oli, ettei Ludde voinut silmätulehduksen takia osallistua, mutta kenties jo lähiviikkoina näemme Luddenkin näyttelyavauksen!
Oikein paljon kiitoksia kaikille eilen mukana touhussa olleille ja toivottavasti nähdään tulevan kesän aikana uudestaan ainakin näyttelyiden merkeissä!
Teidän,
KNAM
tiistai 19. helmikuuta 2008
Extra attacker
Pelailen netissä muutamia virtuaalisia managerointipelejä, lähinnä jääkiekkosidonnaisia (Liigapörssi, Fantasy Hockey). Näissä ideana on valita itselleen kentällinen pelaajia sekä maalivahti. Pelaajien pelisuoritusten mukaan saa sitten pisteitä ja parhaat palkitaan kauden/jakson päätteeksi. Tuossa amerikkalaisessa versiossa (Fantasy Hockey) valitaan em. lisäksi myös ylimääräinen pelaaja. Tästä saadaankin mukavasti aasinsilta sitten kotielämään.
Eli siihen tahtiin on koiruksia meille viime aikona lisää tullut, ettei edes vaimon sivut ole pysyneet vauhdissa. Tällä hetkellä niitä on 6 kappaletta - ja toivottavasti ihan heti ei ole lisää tulossa.
Uusin tulokkaamme, Eve, on lähes päivälleen Hipin ikäinen veitikka. En ole vielä uskaltanut ottaa Eveä mukaan pitemmille lenkeille vaan lenkitys on jäänyt vaimon vastuulle ja koostunut lähinnä korttelin ympäri kiertämisestä sekä hihnaan totuttamisesta.
Mutta aika alkaa olemaan kypsä sille, että pääsen lenkittämään kuutta koiraa. En oikein osaa vielä suhtautua ajatukseen, että narujen jatkeessa olisi yhteensä 6 pupuja haistelevaa afgaania - jotenkin ajatus kahdesta lenkistä viehättää...
Silti uskon, että tuokin on vielä edessä eli nappasen eteisen naulakosta 6 hihnaa, avaan ulko-oven, lennän naamalleni portaikossa, selvittelen verissäpäin hihnoja pihalla, kompuroimme porukalla ulos portista, etenemme 100 metriä, selvittelemme hihnoja vartin ja jatkamme onnellisina taas matkaa.
Ja vielä kun nuo nuorukaiset oppisivat sisäsiisteiksi...
Teidän,
KNAM
Eli siihen tahtiin on koiruksia meille viime aikona lisää tullut, ettei edes vaimon sivut ole pysyneet vauhdissa. Tällä hetkellä niitä on 6 kappaletta - ja toivottavasti ihan heti ei ole lisää tulossa.
Uusin tulokkaamme, Eve, on lähes päivälleen Hipin ikäinen veitikka. En ole vielä uskaltanut ottaa Eveä mukaan pitemmille lenkeille vaan lenkitys on jäänyt vaimon vastuulle ja koostunut lähinnä korttelin ympäri kiertämisestä sekä hihnaan totuttamisesta.
Mutta aika alkaa olemaan kypsä sille, että pääsen lenkittämään kuutta koiraa. En oikein osaa vielä suhtautua ajatukseen, että narujen jatkeessa olisi yhteensä 6 pupuja haistelevaa afgaania - jotenkin ajatus kahdesta lenkistä viehättää...
Silti uskon, että tuokin on vielä edessä eli nappasen eteisen naulakosta 6 hihnaa, avaan ulko-oven, lennän naamalleni portaikossa, selvittelen verissäpäin hihnoja pihalla, kompuroimme porukalla ulos portista, etenemme 100 metriä, selvittelemme hihnoja vartin ja jatkamme onnellisina taas matkaa.
Ja vielä kun nuo nuorukaiset oppisivat sisäsiisteiksi...
Teidän,
KNAM
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)