Ja tällä kertaa ei ole kyse koirien syömistä luista eikä sen paremmin koirien luista (olipas hassusti sanottu). Vaan ihan allekirjoittaneen omista luista.
Menin omissa urheiluharrastuksissani sitten murtamaan yhden luun tuolta oikean jalan jalkaterän alueelta. Sesamluu meni osiin, kun kompuroin keskenäni. Lääkärin sanoin "se on näitä ihmisille ihan turhia luita, mutta sattuu ja särkee todella paljon kun menee rikki". Totta puhui.
Viikko toipumista ja kepittelyä on nyt takana, toinen viikko vielä edessä. Sitten pitäisi olla sen verran rustottunut että peruskävelyn pitäisi onnistua. Tammikuun lopulla voi sitten alkaa harkitsemaan enempiä liikkumisia, kuten koirien lenkitystä.
Tulipahan hyvä tekosyy ainakin jäädä sisälle kun ulkona kerran paukkuu noinkin kova pakkanen.
Vaan koira-aitauksen käyttöä on nyt lisätty ja vaimo on sitten joutunut vähän normaalia enemmän juoksemaan ulkona koirusten kera. Ja itsellä alkaa olla vähän samanlainen olo kuin jälkikasvulla sisäpäivän jälkeen; virtaa olisi vaikka mihin mutta kun mitään ei pysty eikä saa tehdä.
Vaan olipahan aikaa sitten tehdä joulua vähän enemmän ja ennenkaikkea ihmetellä noiden pentujen kasvamista. Eivät enää pysy paikoillaan hetkeäkään, vaan meno ja meninki on melko riehakasta.
sunnuntai 27. joulukuuta 2009
perjantai 18. joulukuuta 2009
The Boys of Summer, part 2
Keskelle kylmää talvea ja joulun odotusta lämmin henkäys menneiltä kesiltä. Toivottavasti lämmittää :)
To the middle of the cold winter and Christmas waiting a warm breath from previous summers. I really do hope it warms you - even a bit :)
Teidän/Yours,
KNAM
To the middle of the cold winter and Christmas waiting a warm breath from previous summers. I really do hope it warms you - even a bit :)
Teidän/Yours,
KNAM
lauantai 12. joulukuuta 2009
Ensimmäiset vieraat
Hyvänä isäntänä istun koneella ja bloggaan samaan aikaan kun vieraat ovat ihastelemassa pentuja :)
Eli Mollyn isäntäperhe tuli kyläilemään ja pentuja katsomaan, kun eivät (tai ainakaan perheen KNAM) pystyneet pysymään kotonaan. Uhkaus oli, että jos emme päästä sisälle niin tulevat ikkunan läpi kurkkimaan!
Itse kun saa ja joutuu pentujen kanssa joka päivä olemaan tekemisissä niin ihan hirveän kauaa ei jaksa niitä kerralla ihastella.
Mutta muut jaksavat - veikkaanpa että kameran muistikortti on jo täynnä kuvia :)
Ja hyvä että tulivat, Molly oli aivan tärinöissä kun huomasi ketä ovesta sisään astelee, se ei tiennyt kuinka päin olisi ollut, siksi kiva oli perhettä tavata. Ja ylpeä Molly-mamma vielä heti alkoi esitellä perheelleen jälkikasvua.
Mutta tällä kertaa näin lyhyesti, lienee KNAM:n aika mennä keittämään kahvia.
Teidän,
KNAM
Eli Mollyn isäntäperhe tuli kyläilemään ja pentuja katsomaan, kun eivät (tai ainakaan perheen KNAM) pystyneet pysymään kotonaan. Uhkaus oli, että jos emme päästä sisälle niin tulevat ikkunan läpi kurkkimaan!
Itse kun saa ja joutuu pentujen kanssa joka päivä olemaan tekemisissä niin ihan hirveän kauaa ei jaksa niitä kerralla ihastella.
Mutta muut jaksavat - veikkaanpa että kameran muistikortti on jo täynnä kuvia :)
Ja hyvä että tulivat, Molly oli aivan tärinöissä kun huomasi ketä ovesta sisään astelee, se ei tiennyt kuinka päin olisi ollut, siksi kiva oli perhettä tavata. Ja ylpeä Molly-mamma vielä heti alkoi esitellä perheelleen jälkikasvua.
Mutta tällä kertaa näin lyhyesti, lienee KNAM:n aika mennä keittämään kahvia.
Teidän,
KNAM
tiistai 8. joulukuuta 2009
Jalat alle
Alkaa olla hetket, jolloin KNAM saa kaivaa akkuporakoneen kaapista ja ruuvata pentulaatikon seinämiin korotuspalat kiinni. Kakaralauma kun alkaa nyt nousta jaloilleen ja liikkumaan ihan todenteolla.
Eilenillalla tuli tarkkailtua vähän tarkemmalla silmällä taas pentuja ja heidän touhujaan. Pentujen silmät ovat alkaneet aueta ja katsekontaktiakin tuli otettua muutaman kanssa, saipa KNAM pari lipaisua nenänsä päähän kiitokseksi pikku rapsuttelusta.
Ja koska maailma näyttää seisaalteen kovin erilaiselta ja mielenkiintoiselta, niin pennut ovat nyt sitten alkaneet nousta jaloilleen ja ensimmäisiä, haparoivia askeleita on alettu ottamaan. Tosin usein kävely-yritykset päättyvät kupsahtamiseen kyljelleen, mutta viikonloppuna uskoisin menon olevan jo melko villiä...
Ja kuinka upeita nuo ovatkaan! Mahtavan värisiä, aktiivisia ja innokkaita pentuja, joista tulee olemaan omistajilleen vielä todella paljon iloa!
Teidän,
KNAM
PS. Pahoittelu teille, uskolliset lukijani, mutta vaimo ehti laittamaan uusia kuvia ensin. Jos minä sitten keksisin teidän lepyttämiseksi jotain muuta, pysykää taajuudella!
Eilenillalla tuli tarkkailtua vähän tarkemmalla silmällä taas pentuja ja heidän touhujaan. Pentujen silmät ovat alkaneet aueta ja katsekontaktiakin tuli otettua muutaman kanssa, saipa KNAM pari lipaisua nenänsä päähän kiitokseksi pikku rapsuttelusta.
Ja koska maailma näyttää seisaalteen kovin erilaiselta ja mielenkiintoiselta, niin pennut ovat nyt sitten alkaneet nousta jaloilleen ja ensimmäisiä, haparoivia askeleita on alettu ottamaan. Tosin usein kävely-yritykset päättyvät kupsahtamiseen kyljelleen, mutta viikonloppuna uskoisin menon olevan jo melko villiä...
Ja kuinka upeita nuo ovatkaan! Mahtavan värisiä, aktiivisia ja innokkaita pentuja, joista tulee olemaan omistajilleen vielä todella paljon iloa!
Teidän,
KNAM
PS. Pahoittelu teille, uskolliset lukijani, mutta vaimo ehti laittamaan uusia kuvia ensin. Jos minä sitten keksisin teidän lepyttämiseksi jotain muuta, pysykää taajuudella!
keskiviikko 2. joulukuuta 2009
Ei enää vaaveja
Eilen illalla tuli oikein istahdettua, ensimmäistä kertaa pariin päivään, pentulaatikon ääreen. Täytyy myöntää, että hämmästys oli suuri, kun totesin kakaroiden kasvaneen ihan valtavasti. Korvat ovat alkaneet pennuilla aueta, kuulevat jo ihan selvästi ääniä. Erityisesti jos joku sisaruksista alkaa piipittämään niin muilla alkaa pyöriminen ja hyöriminen lisääntymään.
Värit ovat alkaneet erottumaan entistäkin selvemmin, vaikken paljoa ole afgaaneiden värimaailmaan olekaan perehtyny (mitä eroa on brindlellä ja sinisellä?), mutta nyt pennut on jo helpompi erottaa toisistaan. On vaaleata, tummaa, kirjavaa, harmaata.
Liike on lisääntynyt myös melkoisesti. Kakarat painavat mahallaan, takajaloillaan työnnellen itseään eteenpäin ympäri pentulaatikkoa etsiessään lämpöä sisaruksistaan tai sitten emon turvaa. Voimaa on kuin pienessä kylässä ja taisto ruokapaikoista tuntuu välillä olevan melko kiivasta.
Kovin paljoa en myöskään afgaanin rakenteesta tiedä, mutta näyttää niillä silti olevan melko komeat kulmaukset sekä edessä että takana, todella lupaavan oloisia pentuja, siis.
Myös suoranaista massaa ovat saaneet melkoisesti. Ne ihan pienimmätkin nartut ovat kirineet sisaruksiaan hienosti kiinni ja kokoerot ovat tasoittuneet. Tosin se yksi vaalea uros erottuu edelleen ryhmästä, siksi kookas se on. Siitä tulee varmasti todella upea ja näyttävä valkoinen uros!
Myös Molly-mamma on suoriutunut tehtävästään todella loistavasti, aivan kuin olisi koko elämänsä hoitanut pentuja! Molly nöyrästi imettää, pesee ja kouluttaa pentuja vaikkei selvästi ihan joka hetki mieli tekisikään pentujen kanssa aikaa viettää. Mutta vaistot ohjaavat. Lisäksi Molly on syönyt todella hyvin ja monipuolisesti (lihaa, kanaa, rehuja ym.) ja siksi ruokaa pennuille on riittänyt todella hyvin.
Vaimon kanssa ollaan puhuttu, että voitaisiin koittaa ottaa ensimmäisiä "virallisia" yksittäiskuvia pennuista lähipäivinä, kenties viikonloppuna. Olisi mukavaa jakaa tätä iloa myös muiden kanssa. Eli kannattaa pysyä taajuudella, tämän blogin lukijat kun ovat aina saaneet ensikäden tietoa pennuista ohi virallisen tiedotuskanavan :)
Värit ovat alkaneet erottumaan entistäkin selvemmin, vaikken paljoa ole afgaaneiden värimaailmaan olekaan perehtyny (mitä eroa on brindlellä ja sinisellä?), mutta nyt pennut on jo helpompi erottaa toisistaan. On vaaleata, tummaa, kirjavaa, harmaata.
Liike on lisääntynyt myös melkoisesti. Kakarat painavat mahallaan, takajaloillaan työnnellen itseään eteenpäin ympäri pentulaatikkoa etsiessään lämpöä sisaruksistaan tai sitten emon turvaa. Voimaa on kuin pienessä kylässä ja taisto ruokapaikoista tuntuu välillä olevan melko kiivasta.
Kovin paljoa en myöskään afgaanin rakenteesta tiedä, mutta näyttää niillä silti olevan melko komeat kulmaukset sekä edessä että takana, todella lupaavan oloisia pentuja, siis.
Myös suoranaista massaa ovat saaneet melkoisesti. Ne ihan pienimmätkin nartut ovat kirineet sisaruksiaan hienosti kiinni ja kokoerot ovat tasoittuneet. Tosin se yksi vaalea uros erottuu edelleen ryhmästä, siksi kookas se on. Siitä tulee varmasti todella upea ja näyttävä valkoinen uros!
Myös Molly-mamma on suoriutunut tehtävästään todella loistavasti, aivan kuin olisi koko elämänsä hoitanut pentuja! Molly nöyrästi imettää, pesee ja kouluttaa pentuja vaikkei selvästi ihan joka hetki mieli tekisikään pentujen kanssa aikaa viettää. Mutta vaistot ohjaavat. Lisäksi Molly on syönyt todella hyvin ja monipuolisesti (lihaa, kanaa, rehuja ym.) ja siksi ruokaa pennuille on riittänyt todella hyvin.
Vaimon kanssa ollaan puhuttu, että voitaisiin koittaa ottaa ensimmäisiä "virallisia" yksittäiskuvia pennuista lähipäivinä, kenties viikonloppuna. Olisi mukavaa jakaa tätä iloa myös muiden kanssa. Eli kannattaa pysyä taajuudella, tämän blogin lukijat kun ovat aina saaneet ensikäden tietoa pennuista ohi virallisen tiedotuskanavan :)
lauantai 28. marraskuuta 2009
Päivän järjestelyt
Normaali viikonloppu meidän perheessä taas menossa.
Lauantaina lapset herätti KNAM:n huutamalla nälkäänsä, tästä alakertaan ja herättämään sohvalla (!) nukkuvaa vaimoa joka alkoi tsekkailemaan että meidän kaikilla 16 afgaanilla on asiat hyvin. Itse väänsin aamupalaa perheelle (leipää, muroja, jugurttia, kahvia, pullia). Sitten menin siivoamaan salongin koska vaimolle tuli pari asiakasta, tällä välin vaimo pakkasi lasten tavarat koska lapset menevät yökylään siskolleni. Parhaillaan pidän muutaman minuutin taukoa kunnes alan pakkaamaan omat erotuomaritavarani sillä edessä on iltapäivällä tuomarointihetki maakunnassa.
Tuomarointien jälkeen kotiin ja jos virtaa riittää niin lähdemme sitten vaimon kanssa elokuviin, ensimmäistä kertaa ehkä vuoteen, pariin. Tuomarointini aikana vaimo hoitaa koiralaumaa (ruokkii, ulkoiluttaa, ym.).
Illalla kaadumme luultavasti heti elokuvien jälkeen unten maille, minä sänkyyn ja vaimo sohvalle koska hän ei malta pysyä kaukana pennuista. Jos vaikka tulee joku hätä niille.
Huomenna sitten haetaan lapset takaisin ja siivoillaan, käydään ehkä ulkona (jos ei ihan kaatamalla sada), kirjoitetaan kirjeitä joulupukille ja tehdään pipareita.
Kunnes koittaa maanantai.
Teidän,
KNAM
Lauantaina lapset herätti KNAM:n huutamalla nälkäänsä, tästä alakertaan ja herättämään sohvalla (!) nukkuvaa vaimoa joka alkoi tsekkailemaan että meidän kaikilla 16 afgaanilla on asiat hyvin. Itse väänsin aamupalaa perheelle (leipää, muroja, jugurttia, kahvia, pullia). Sitten menin siivoamaan salongin koska vaimolle tuli pari asiakasta, tällä välin vaimo pakkasi lasten tavarat koska lapset menevät yökylään siskolleni. Parhaillaan pidän muutaman minuutin taukoa kunnes alan pakkaamaan omat erotuomaritavarani sillä edessä on iltapäivällä tuomarointihetki maakunnassa.
Tuomarointien jälkeen kotiin ja jos virtaa riittää niin lähdemme sitten vaimon kanssa elokuviin, ensimmäistä kertaa ehkä vuoteen, pariin. Tuomarointini aikana vaimo hoitaa koiralaumaa (ruokkii, ulkoiluttaa, ym.).
Illalla kaadumme luultavasti heti elokuvien jälkeen unten maille, minä sänkyyn ja vaimo sohvalle koska hän ei malta pysyä kaukana pennuista. Jos vaikka tulee joku hätä niille.
Huomenna sitten haetaan lapset takaisin ja siivoillaan, käydään ehkä ulkona (jos ei ihan kaatamalla sada), kirjoitetaan kirjeitä joulupukille ja tehdään pipareita.
Kunnes koittaa maanantai.
Teidän,
KNAM
perjantai 27. marraskuuta 2009
Lisää asiaa
Kun nyt taas on viime aikoina allekirjoittaneella tuntunut olevan kovasti lukematonta asiaa niin päätin aloittaa toisen blogin ja erottaa nämä koiratarinat urheilutarinoista.
Eli ne joita nuo urheilutarinat kiinnostaa niin siirtykööt lukemaan Sporttia ja urheilua -blogia.
Ensimmäisenä aiheena tuolla kaikkien kiekkoihmisten huulilla oleva Mäntylä/HIFK/Melart -kapina.
Jatkossa siis täällä vain koirajuttuja (sekä ehkä ripauksia muuta elämää).
Teidän,
KNAM
Eli ne joita nuo urheilutarinat kiinnostaa niin siirtykööt lukemaan Sporttia ja urheilua -blogia.
Ensimmäisenä aiheena tuolla kaikkien kiekkoihmisten huulilla oleva Mäntylä/HIFK/Melart -kapina.
Jatkossa siis täällä vain koirajuttuja (sekä ehkä ripauksia muuta elämää).
Teidän,
KNAM
tiistai 24. marraskuuta 2009
Kuva-arvoitus
Tai älykkyystesti. Tai psykologinen koe.
Mitä kuvassa on?
Mitä kuvasta tulee mieleen?
Tai sitten ihan vain, että montako afgaaninpentua kuvasta löydät?
Päivän vinkki: klikkaa tarvittaessa suuremmaksi!
Teidän,
KNAM
PS. Lisäksi kannattaa katsoa huolella ja ajatuksella seuraava video. Vaikka kieli on ruotsi ja alku on ehkä vähän tylsä, niin loppupuolella homma aukeaa ja luvassa on todella merkittäviä asioita!
Mitä kuvassa on?
Mitä kuvasta tulee mieleen?
Tai sitten ihan vain, että montako afgaaninpentua kuvasta löydät?
Päivän vinkki: klikkaa tarvittaessa suuremmaksi!
Teidän,
KNAM
PS. Lisäksi kannattaa katsoa huolella ja ajatuksella seuraava video. Vaikka kieli on ruotsi ja alku on ehkä vähän tylsä, niin loppupuolella homma aukeaa ja luvassa on todella merkittäviä asioita!
maanantai 23. marraskuuta 2009
Olinko eka?
Kun joskus kanavia yömyöhään surffaillessa osuu keskelle yöllistä chattia, niin ne ohjelmat yleensä alkavat viestillä, jossa kysytään oliko kyseinen viestittäjä illan/yön ensimmäinen chattaaja. En oikein ikinä ole ymmärtänyt, mikä tuossa on ideana.
Toinen, mitä ainakin joskus chattien alkuaikoina kyseltiin, oli "paljonko viive?". Tällä tarkoitettiin aikaa, joka viestin lähettämisestä kului siihen kun se sensuurin läpi televisioon saakka saatiin.
Mutta nyt itselläni on vastaus noihin kysymyksiin. Olen eka ja viive on reilun vuorokauden mittainen. Ai mistä on kyse? No b-pentueen ensimmäisestä julkisesta kuvasta, tietenkin.
Olkaapa hyvät, Molly (Scented AllAboutHer) ja osa pesueesta ruokailupuuhissa (klikkaa kuvaa isommaksi).
Lisää tulossa osoitteeseen tänne. Lisäksi tulossa saattaa olla live-webkamera jossain vaiheessa. Kamera on jo pystyssä ja käytössä, mutta ihan vielä emme sitä ainakaan julkiseen jakeluun laita. Seuraile tätä blogia tai vaimon kotisivuja.
Teidän,
KNAM
Toinen, mitä ainakin joskus chattien alkuaikoina kyseltiin, oli "paljonko viive?". Tällä tarkoitettiin aikaa, joka viestin lähettämisestä kului siihen kun se sensuurin läpi televisioon saakka saatiin.
Mutta nyt itselläni on vastaus noihin kysymyksiin. Olen eka ja viive on reilun vuorokauden mittainen. Ai mistä on kyse? No b-pentueen ensimmäisestä julkisesta kuvasta, tietenkin.
Olkaapa hyvät, Molly (Scented AllAboutHer) ja osa pesueesta ruokailupuuhissa (klikkaa kuvaa isommaksi).
Lisää tulossa osoitteeseen tänne. Lisäksi tulossa saattaa olla live-webkamera jossain vaiheessa. Kamera on jo pystyssä ja käytössä, mutta ihan vielä emme sitä ainakaan julkiseen jakeluun laita. Seuraile tätä blogia tai vaimon kotisivuja.
Teidän,
KNAM
keskiviikko 18. marraskuuta 2009
Maranellon kassa
Vielä vähän urheilusta.
Räikkösen Kimi, se pieni takatukkainen ja lippispäinen herra, joutui työttömäksi. Työkaverin kanssa tuossa kahvitunnilla mietittiin, että mitä mahtavat tuumata Espoon työvoimatoimistossa kun Kimi tulee luukulle töitä kyselemään. Takataskussa opintoja jossain ammattikoulussa ja jonkin verran kokemusta autonajamisesta. Vai meneekö Kimi sittenkin Sveitsin työkkäriin, tiedä häntä.
Ja sitten kun Kimi siitä työkkäriltä matkaa jatkaa niin seuraavana osoitteena olisi luonnollisesti tietty sossun luukku. Sossun tädin patistaessa myymään omaisuutta Kimi voi kylmän viileästi todeta, että kämppä on ollut jo myynnissä jokun aikaa mutta kun ei mene näin lama-aikana oikein kaupaksi ja rahaa tarttis saada.
No, onneks Kimi ei ole näin huonossa jamassa. Hän kun saa seuraavan vuoden ajan ansiosidonnaista Maranellon kassasta. 11 miljoonaa euroa. Kai sillä tonnikalaa saa ostettua?
Räikkösen Kimi, se pieni takatukkainen ja lippispäinen herra, joutui työttömäksi. Työkaverin kanssa tuossa kahvitunnilla mietittiin, että mitä mahtavat tuumata Espoon työvoimatoimistossa kun Kimi tulee luukulle töitä kyselemään. Takataskussa opintoja jossain ammattikoulussa ja jonkin verran kokemusta autonajamisesta. Vai meneekö Kimi sittenkin Sveitsin työkkäriin, tiedä häntä.
Ja sitten kun Kimi siitä työkkäriltä matkaa jatkaa niin seuraavana osoitteena olisi luonnollisesti tietty sossun luukku. Sossun tädin patistaessa myymään omaisuutta Kimi voi kylmän viileästi todeta, että kämppä on ollut jo myynnissä jokun aikaa mutta kun ei mene näin lama-aikana oikein kaupaksi ja rahaa tarttis saada.
No, onneks Kimi ei ole näin huonossa jamassa. Hän kun saa seuraavan vuoden ajan ansiosidonnaista Maranellon kassasta. 11 miljoonaa euroa. Kai sillä tonnikalaa saa ostettua?
tiistai 17. marraskuuta 2009
Osana yhteiskuntaa
Vaikka elämä pyöriikin paljon perheen ja vaimon koiraharrastuksen parissa, niin vapaa-aikaa tulee vietettyä melko paljon myös urheilun parissa. Sekä tuomarointi pitkin salibandykenttiä että jääkiekon seuraaminen eri medioiden avulla koukuttavat ihan mukavasti. Viikossa kuuntelen tuntitolkulla jääkiekkoa (lenkillä koirien kanssa on mukava kuunnella) ja netistä tulee seurattua lukuisia kiekkoblogeja, niin kotimaasta kuin Pohjois-Amerikastakin.
Tuomarina salibandykentillä pyrin noudattamaan legendaarisen salibandytuomarin Jukka "Dädi" Innasen totuutta "ole rehellinen itsellesi". Vuosituhannen alussa aloittelevana tuomarina tuo totuus ei ihan kolahtanut, mutta jäi silti sloganina takaraivoon pyörimään. Jokunen vuosi sitten asia jostain syystä kolahti, ymmärsin mitä Jukka tuolla tarkoitti. Tuomiot ja päätökset, niin kentillä kuin elämässä yleensäkin, tulee tehdä siten että niiden kanssa pystyy elämään. Omantunnon tulee olla puhdas ja virheet tulee pystyä myöntämään, sekä itselle että kanssaeläjille. Olivat he sitten pelaajia tai perheenjäseniä.
Tuon oivalluksen jälkeen olen pyrkinyt siihen, että teen päätökseni perustuen parhaaseen tietooni ja käsitykseen perustuen. Sekä tietty kentillä tasan, vain ja ainoastaan siihen, mitä varmasti näin. Jos luulen nähneeni, en reagoi. Ja tämän myös sanon rehellisesti sille kapteenille, joka tulee kysymään että miksei tuosta ja tuosta tullut rangasitusta. "Olen pahoillani, mutta en nähnyt löikö kaveri mailaan vai palloon. Koitan olla tarkempana jatkossa."
Uskomatonta (?), mutta yleensä jopa siltä kärsineeltä taholta löytyy ymmärrystä. Tietty jos tämän joutuu sanomaan pelissä useita kertoja niin perinteiset puusilmä-kommentit alkavat jo olemaan oikeutettuja. Onneksi näitä tilanteita on kokemuksen myötä tullut vuosi vuodelta vähemmän ja vähemmän.
Sen sijaan kummastusta herättää viime viikonlopun jäääkiekon SM-liigan kurinpitäjän, Jarmo Muukkosen, kurinpitopäätökset. Kurinpitäjä, varsinkin jääkiekon SM-liigassa, on lähtökohtaisesti melko onnellisessa tilanteessa verrattuna kentillä heiluviin tuomareihin. Kurinpitäjällä on minimissäänkin päivän verran aikaa tutkia tilannetta ja miettiä tarkoituksenmukaista rangaistusta perustuen eri osapuolten kirjallisiin (tai suullisiin) näkemyksiin sekä ennen kaikkea useista kuvakulmista otettuihin videoihin. Ja silti, Muukkonen sai kahteen kolmesta viikonlopun aikana tulleesta päätöksestä karmaisevia virheitä jotka olisi ollut tarkistettavissa ihan perusdokumentaatiosta, ottelupöytäkirjasta! Molemmissa virheellisissä päätöksissä Muukkonen kertoi tuomareiden antaneen isot rangaistukset käsittelyssä olleista tilanteista, vaikkei kummassakaan tapauksessa tuomarit olleet näitä antaneet. Lisäksi jokaisessa asioita käsitelleessä mediassa muistettiin tämä seikka mainita.
Silti Muukkonen nämä virheet, joista tätä kirjoitettaessa jo toinen on korjattu, päätöksiinsä jätti. Jos kurinpitäjä tekee tämänkaltaisia virheitä vuorokauden, parin mietintäajan turvin, niin ei voi kuin hattua nostaa nille raitapaidoille siellä liigakaukaloissa, jotka illasta toiseen tekevät sadoittain oikeita ratkaisuita sekunnin murto-osissa.
Ja jotta tarina vastaisi edes vähän otsikkoa, niin voidaan miettiä vertausta tosielämään. Poliisi pysäyttää autoilijan ylinopeudesta ja kirjoittaa peruspäiväsakot. Tämän jälkeen käräjäoikeus muuttaakin tuomion ehdolliseksi koska "poliisikin oli sitä mieltä että katua oli ylittämässä koululaisia ja autoilija ajoi ainakin 150 km/h pihakadulla".
Oikeudenjakamisen pitää olla perusteltua myös urheilussa, ei vain arkielämässä.
Teidän,
KNAM
PS. Jotta tästä nyt ei tulisi ihan kiekko- tai urheilublogi, niin seuraavaksi käsittelyn alle otettakoon viikon, parin sisään syntyvät koiranpennut. Paljon on jo askareita saanut KNAM suorittaa, ihan näin valmistelumielessä :)
Tuomarina salibandykentillä pyrin noudattamaan legendaarisen salibandytuomarin Jukka "Dädi" Innasen totuutta "ole rehellinen itsellesi". Vuosituhannen alussa aloittelevana tuomarina tuo totuus ei ihan kolahtanut, mutta jäi silti sloganina takaraivoon pyörimään. Jokunen vuosi sitten asia jostain syystä kolahti, ymmärsin mitä Jukka tuolla tarkoitti. Tuomiot ja päätökset, niin kentillä kuin elämässä yleensäkin, tulee tehdä siten että niiden kanssa pystyy elämään. Omantunnon tulee olla puhdas ja virheet tulee pystyä myöntämään, sekä itselle että kanssaeläjille. Olivat he sitten pelaajia tai perheenjäseniä.
Tuon oivalluksen jälkeen olen pyrkinyt siihen, että teen päätökseni perustuen parhaaseen tietooni ja käsitykseen perustuen. Sekä tietty kentillä tasan, vain ja ainoastaan siihen, mitä varmasti näin. Jos luulen nähneeni, en reagoi. Ja tämän myös sanon rehellisesti sille kapteenille, joka tulee kysymään että miksei tuosta ja tuosta tullut rangasitusta. "Olen pahoillani, mutta en nähnyt löikö kaveri mailaan vai palloon. Koitan olla tarkempana jatkossa."
Uskomatonta (?), mutta yleensä jopa siltä kärsineeltä taholta löytyy ymmärrystä. Tietty jos tämän joutuu sanomaan pelissä useita kertoja niin perinteiset puusilmä-kommentit alkavat jo olemaan oikeutettuja. Onneksi näitä tilanteita on kokemuksen myötä tullut vuosi vuodelta vähemmän ja vähemmän.
Sen sijaan kummastusta herättää viime viikonlopun jäääkiekon SM-liigan kurinpitäjän, Jarmo Muukkosen, kurinpitopäätökset. Kurinpitäjä, varsinkin jääkiekon SM-liigassa, on lähtökohtaisesti melko onnellisessa tilanteessa verrattuna kentillä heiluviin tuomareihin. Kurinpitäjällä on minimissäänkin päivän verran aikaa tutkia tilannetta ja miettiä tarkoituksenmukaista rangaistusta perustuen eri osapuolten kirjallisiin (tai suullisiin) näkemyksiin sekä ennen kaikkea useista kuvakulmista otettuihin videoihin. Ja silti, Muukkonen sai kahteen kolmesta viikonlopun aikana tulleesta päätöksestä karmaisevia virheitä jotka olisi ollut tarkistettavissa ihan perusdokumentaatiosta, ottelupöytäkirjasta! Molemmissa virheellisissä päätöksissä Muukkonen kertoi tuomareiden antaneen isot rangaistukset käsittelyssä olleista tilanteista, vaikkei kummassakaan tapauksessa tuomarit olleet näitä antaneet. Lisäksi jokaisessa asioita käsitelleessä mediassa muistettiin tämä seikka mainita.
Silti Muukkonen nämä virheet, joista tätä kirjoitettaessa jo toinen on korjattu, päätöksiinsä jätti. Jos kurinpitäjä tekee tämänkaltaisia virheitä vuorokauden, parin mietintäajan turvin, niin ei voi kuin hattua nostaa nille raitapaidoille siellä liigakaukaloissa, jotka illasta toiseen tekevät sadoittain oikeita ratkaisuita sekunnin murto-osissa.
Ja jotta tarina vastaisi edes vähän otsikkoa, niin voidaan miettiä vertausta tosielämään. Poliisi pysäyttää autoilijan ylinopeudesta ja kirjoittaa peruspäiväsakot. Tämän jälkeen käräjäoikeus muuttaakin tuomion ehdolliseksi koska "poliisikin oli sitä mieltä että katua oli ylittämässä koululaisia ja autoilija ajoi ainakin 150 km/h pihakadulla".
Oikeudenjakamisen pitää olla perusteltua myös urheilussa, ei vain arkielämässä.
Teidän,
KNAM
PS. Jotta tästä nyt ei tulisi ihan kiekko- tai urheilublogi, niin seuraavaksi käsittelyn alle otettakoon viikon, parin sisään syntyvät koiranpennut. Paljon on jo askareita saanut KNAM suorittaa, ihan näin valmistelumielessä :)
perjantai 16. lokakuuta 2009
Tuulen tuiverrusta
Paljon on päiviä vierinyt sitten viime merkinnän - tosin tämä alkusyksy on ollut melko seesteistä aikaa koirarintamalla. Ja KNAM:n normaalit tehtävät nyt eivät yleisesti ottaen ole kovin kattavan reportoinnin arvoisia.
Merkillepantavaa on kuitenkin ollut kuluneen syksyn afgaaniystävällisyys. Sadepäiviä on ollut verrattain vähän ja yöpakkaset auttavat kummasti kuran kulkeutumisen estämisessä, kunhan vain lenkit ajoittaa sopivasti lämpömittaria tarkkaillen. Meillähän lämpömittarin anturi ei ole oikeaoppisesti 1-1,5 metriä maanpinnasta vaan mahdollisimman lähellä maanpintaa. Tämä tietysti siksi, että KNAM:ia kiinnostaa vain se hetki koska maa jäätyy tai sulaa jotta kuran määrä saadaan minimoitua.
Mutta se tosiasia että maa on väärällään puiden pudottamia lehtiä ja tuulten repimiä oksia, ei poistu lämpömittaria tarkkailemalla. Siihen ei auta mikään muu kuin lumi ja sitä saataneen vielä odotella viikkokaupalla - ainakin sitä "pysyvää" lunta. Mainittakoon sivuhuomautuksena, että välillä naurattaa aina tuo termi "pysyvä lumi". Meillä se on ainakin sulanut joka kevät - eräs ystävänikin on luvannut pitää tupaantulijaiset heti kun pysyvä lumi tulee. Vielä ei ole tupareita ollut ja ystävä on jo muuttanutkin kahdesti tuon lupauksen jälkeen.
Takaisin syksyyn. Todellakin noiden karvakasojen helmoissa on roikkunut mitä ihmeellisimpiä asioita viime päivinä, suurimpana ehkä Jappin jaloissa sisään kantautunut n. 30cm pitkä ja halkaisijaltaan 3 senttinen karahka. Sillähän jo melkein lämmittäisi saunan! Muutenkin olemme ajatelleet vähän laittaa vauhtia takan ja/tai puuhellan hankintaan, sillä koirat pitäisivät varsin mallikkaasti huolta sytykkeiden kantamisesta sisälle. Kuinka kätevää olisikaan kerätä lattioilta risut pois ja sytyttää tunnelmallinen, lämmittävä takkatuli niillä - kolme kärpästä yhdellä iskulla: siivous, tunnelma ja lämpö sekä kasvihuoneilmiön hidastaminen (lämmitysöljyn käyttö vähenee).
Eikä muuta kuin ilmastoa parantamaan...
Teidän,
KNAM
Merkillepantavaa on kuitenkin ollut kuluneen syksyn afgaaniystävällisyys. Sadepäiviä on ollut verrattain vähän ja yöpakkaset auttavat kummasti kuran kulkeutumisen estämisessä, kunhan vain lenkit ajoittaa sopivasti lämpömittaria tarkkaillen. Meillähän lämpömittarin anturi ei ole oikeaoppisesti 1-1,5 metriä maanpinnasta vaan mahdollisimman lähellä maanpintaa. Tämä tietysti siksi, että KNAM:ia kiinnostaa vain se hetki koska maa jäätyy tai sulaa jotta kuran määrä saadaan minimoitua.
Mutta se tosiasia että maa on väärällään puiden pudottamia lehtiä ja tuulten repimiä oksia, ei poistu lämpömittaria tarkkailemalla. Siihen ei auta mikään muu kuin lumi ja sitä saataneen vielä odotella viikkokaupalla - ainakin sitä "pysyvää" lunta. Mainittakoon sivuhuomautuksena, että välillä naurattaa aina tuo termi "pysyvä lumi". Meillä se on ainakin sulanut joka kevät - eräs ystävänikin on luvannut pitää tupaantulijaiset heti kun pysyvä lumi tulee. Vielä ei ole tupareita ollut ja ystävä on jo muuttanutkin kahdesti tuon lupauksen jälkeen.
Takaisin syksyyn. Todellakin noiden karvakasojen helmoissa on roikkunut mitä ihmeellisimpiä asioita viime päivinä, suurimpana ehkä Jappin jaloissa sisään kantautunut n. 30cm pitkä ja halkaisijaltaan 3 senttinen karahka. Sillähän jo melkein lämmittäisi saunan! Muutenkin olemme ajatelleet vähän laittaa vauhtia takan ja/tai puuhellan hankintaan, sillä koirat pitäisivät varsin mallikkaasti huolta sytykkeiden kantamisesta sisälle. Kuinka kätevää olisikaan kerätä lattioilta risut pois ja sytyttää tunnelmallinen, lämmittävä takkatuli niillä - kolme kärpästä yhdellä iskulla: siivous, tunnelma ja lämpö sekä kasvihuoneilmiön hidastaminen (lämmitysöljyn käyttö vähenee).
Eikä muuta kuin ilmastoa parantamaan...
Teidän,
KNAM
sunnuntai 30. elokuuta 2009
KNAV
Kello on vähän turhan paljon kovin kattavalle tekstille, mutta pakko sentään vähän raapustaa. Pää on pikku kirjoitustauon jäljiltä täynnä tarinoita joita pitäisi tänne purkaa, mutta mennään nyt asia kerrallaan ja laitetaan muutama tämän päivän aikana mieleen kirvonnut sana.
Johtuen tämän päivän tapahtumista, lienee aika lanseerata uusi termi, KNAV. Tämä koiranäyttelyissä, erityisesti afgaanikehän laitamilla, hääräävä naispuolinen hahmo kuuluu erittäin selvään vähemmistöön verrattuna lajitoveriin KNAM:een (tai KEPO:on). Eli kuten vikkelimmät jo arvasivat, niin kyse on KoiraNäyttelyAvioVaimosta.
KNAV:n tehtäviin kuuluu edellisenä iltana koiran laittaminen (pesut, föönaukset) ja näyttelypäivänä koirasta huolehtiminen sekä ylläpito. Plussaksi lasketaan, että osaa huolehtia koiraa esittävän miehensä huollosta (ruuat, juomat, hieronnat, huolenpito). KNAV:n vaatimuksiin kuuluu myös jatkuva harjan kantaminen (24/7 valmius koiran turkin harjaamiselle), edestakaisin singahtelu (turhien?) asioiden perässä, jännittäminen sekä huolehtiminen siitä että esittäjä-mies menee kehään oikeaan aikaan. Tänään tässä sattui meidän KNAV:lle töppi kun hän lähti teltalta pois juuri kun oli tulossa meidän vuoro mennä kehään. Ja koska tarkkaa hetkeä ei mies tiennyt niin oli jo vauhdilla menossa kehään liian aikaisin.
Eduksi virkaan katsotaan kyky tehdä hyviä eväitä, tarjoilukokemus sekä hieronnan perustutkinto. Liika jännittäminen ja hosuminen esittäjä-miehen ympärillä ei ole suotavaa.
Tänään KNAV suoriutui tehtävästään hyvin. Pientä hiomista tuossa tarjoilupuolessa vielä on, sillä loppupäivästä esittäjällä alkoi jo vatsa kurnimaan, mutta onneksi sivulliset tämän huomasivat ja paikkasivat tilanteen.
Ei vaites, tänään siis meni enemmän kuin hyvin ja ensimmäisessä oikeassa kokonaisessa näyttelypyörähdyksessä onnistuin saamaan meidän loistavan Eroksen menestymään. Kiitos, rakas-kulta-vaimoni, luottamuksesta sekä kannustuksesta! Mutta silti, suutari pysyköön lestissään ja ainakin hetkeksi saa taas allekirjoittanut ottaa sen tutun ja turvallisen roolinsa siellä teltan sisällä kahvikupin ja päivän lehden parissa.
Teidän,
KNAM
PS. Hyvää syntymäpäivää, kulta! Montako kertaa naiset yleensä täyttää sen 22 vuotta?
Johtuen tämän päivän tapahtumista, lienee aika lanseerata uusi termi, KNAV. Tämä koiranäyttelyissä, erityisesti afgaanikehän laitamilla, hääräävä naispuolinen hahmo kuuluu erittäin selvään vähemmistöön verrattuna lajitoveriin KNAM:een (tai KEPO:on). Eli kuten vikkelimmät jo arvasivat, niin kyse on KoiraNäyttelyAvioVaimosta.
KNAV:n tehtäviin kuuluu edellisenä iltana koiran laittaminen (pesut, föönaukset) ja näyttelypäivänä koirasta huolehtiminen sekä ylläpito. Plussaksi lasketaan, että osaa huolehtia koiraa esittävän miehensä huollosta (ruuat, juomat, hieronnat, huolenpito). KNAV:n vaatimuksiin kuuluu myös jatkuva harjan kantaminen (24/7 valmius koiran turkin harjaamiselle), edestakaisin singahtelu (turhien?) asioiden perässä, jännittäminen sekä huolehtiminen siitä että esittäjä-mies menee kehään oikeaan aikaan. Tänään tässä sattui meidän KNAV:lle töppi kun hän lähti teltalta pois juuri kun oli tulossa meidän vuoro mennä kehään. Ja koska tarkkaa hetkeä ei mies tiennyt niin oli jo vauhdilla menossa kehään liian aikaisin.
Eduksi virkaan katsotaan kyky tehdä hyviä eväitä, tarjoilukokemus sekä hieronnan perustutkinto. Liika jännittäminen ja hosuminen esittäjä-miehen ympärillä ei ole suotavaa.
Tänään KNAV suoriutui tehtävästään hyvin. Pientä hiomista tuossa tarjoilupuolessa vielä on, sillä loppupäivästä esittäjällä alkoi jo vatsa kurnimaan, mutta onneksi sivulliset tämän huomasivat ja paikkasivat tilanteen.
Ei vaites, tänään siis meni enemmän kuin hyvin ja ensimmäisessä oikeassa kokonaisessa näyttelypyörähdyksessä onnistuin saamaan meidän loistavan Eroksen menestymään. Kiitos, rakas-kulta-vaimoni, luottamuksesta sekä kannustuksesta! Mutta silti, suutari pysyköön lestissään ja ainakin hetkeksi saa taas allekirjoittanut ottaa sen tutun ja turvallisen roolinsa siellä teltan sisällä kahvikupin ja päivän lehden parissa.
Teidän,
KNAM
PS. Hyvää syntymäpäivää, kulta! Montako kertaa naiset yleensä täyttää sen 22 vuotta?
perjantai 17. heinäkuuta 2009
Tour de Baltic 2009
Huh, olipas kierros. Vajaan 6 vuorokauden aikana kilometrejä tuli Petoon noin 1000 kappaletta ja auto tuli pakattua/purettua yhteensä 4 tai 5 kertaa, laskutavasta riippuen. Ja voi kertoa, että tuo operaatio ei ole mikään muovikassit peräluukkuun Prisman pihassa, vaan todellinen pakkauksen taidonnäyte. Onnekseni olen tehnyt jopa graduni tuosta aiheesta, joten apua on ihan teoreettiseltakin pohjalta. Lisäksi vuosien kokemus auttaa kummasti :) Mutta saa tulla koittamaan, onnistuuko itseltä. Autona siis Pösö 406 farkku suksiboksilla varustettuna ja mukaan pitäisi laittaa seuraavat tavarat:
- 2 aikuista
- 2 lasta
- 2 afgaanivinttikoiraa
- 2 näyttelyhäkkiä
- imurifööni
- pari vilttiä
- 3 näyttelytuolia
- kärryt
- koiranäyttelytarvikelaukku
- näyttelyteltta
- näyttelykassi
- päivänvarjo
- 2 vaatekassia aikuisille
- lasten vaatekassi
- päivärepullinen tavaraa (lasten vaihtovaatteet, miniläppäri, ym.)
- ruokaa & juomaa sekä ihmisille että koirille
- koirien kassit (sadevarusteet ym.)
- 4 laatikollista olutta/siideriä (paluumatka)
- 5 muovikassillista muita "tuliaisia" (paluumatka)
Täyttä siis oli. Vielä kun heti menomatkalla auton pyöränlaakeri alkoi pitämään vähän ulinaa, niin saatiin mukaan myös oma jännitysmomentti...
Kuitenkin muutamia kommelluksia lukuunottamatta reissu meni oikein hyvin. Ensimmäistä kertaa elämässäni käytin oikeasti venäjän kieltä jonka siis luin kouluaikoina pitkänä kielenä ja kirjoitin jopa B:n siitä yo-kirjoituksissa. Ongelmat ensimmäisen hotellin vedensaannissa saatiin hoidettua tällä venäjän taidolla kuntoon, kohtuullinen suoritus.
Vaimo oli miettinyt pesevänsä koirat näyttelyä edeltävänä iltana hotellilla, mutta pesi ne silti varmuuden vuoksi edellisenä iltana lopulta myös kotona. Tämä osoittautui lopulta hyväksi ratkaisuksi, sillä vettä ei juurikaan hotellihuoneen suihkusta tippunut ja sekin vähä mikä sieltä lorisi oli jääkylmää. Siinä ei oltaisi kyllä afgaaaneita pesty.
KNAM:n matkan kohokohta oli sunnuntain näyttelyssä, jossa ROP:sta taistelivat keskenään Molly ja Eros. Tätä skenariota oltiin vaimon kanssa menomatkalla lähinnä naureskeltu, mutta yht'äkkiä se olikin totista totta. Eikä siinä auttanut mikään muu kuin KNAM:n heittää sandaalit telttaan ja juosta paljain jaloin kehään Eroksen kanssa. Ja kuten tavallista, KNAM poistui kehästä ROP-koiran kanssa (kts. edellinen blogimerkintä).
Isoista kehistä johtuen päivä venähti todella pitkäksi ja pääsimme lähtemään näyttelypaikalta vasta puoli seitsemän aikaan. Siitä paikalliseen sitimarkettiin ja kohti Latvian rannikkoa etsimään varattua mökkiä, käytännössä ilman minkäänlaisia ajo-ohjeita. Rannikolle saavuimme yhdeksän aikaan emmekä mökkiä sitten todellakaan löytäneet. Sen sijaan erästä rannikkoa myötäilevää mökkitietä (ihan oikeasti, tie oli todellakin suomalaista mökkitietä vastaava ajoura) tuli mutkan takaa esiin, keskeltä ei-mitään, aivan uusi hotelli! Auton nokka pihaan ja huonetta kyselemään. Huone saatiin ja ehkä reissun makoisimmat unet tuli nukuttua siellä muhkeiden peittojen keskellä!
Seuraavana aamuna löytyi sitten mökkikin ja saimme asettua merenrantamökkiimme aloillemme. Mökin ovelta oli hiekkarannalle noin 15 metriä matkaa ja rantaa todellakin hyödynsi koko meidän porukka, kuten alla olevasta videosta näkyy.
Paluumatkaan varasimme aikaa 6,5 tuntia, jossa ajassa laskimme ehtivämme hyvinkin ajamaan 230 kilmoterin matkan Tallinnaan. Sisältäen ostospysähdyksen Pärnun Rimissä.
Jostain syystä emme huomanneet ajan kulumista kunnes havahduin puhelimen pirinään Rimin kassalla ja huomasin laivan lähtöön olevan enää tasan 3 tuntia aikaa. Pärnusta ajaa ilman tietöitä tai ruuhkia tasan 2 tuntia satamaan. Eli kiire tuli. Mutta ehdimme juuri ja juuri sekä saimme vielä Hesburger-eväätkin syödyksi automatkan aikana.
Alla vielä tuo tekemäni rantsuvideo reissulta, vaikka se tuon vaimon Facebook-tohinan kautta lienee saanut jo melko kattavan näkyvyyden.
Teidän,
KNAM
- 2 aikuista
- 2 lasta
- 2 afgaanivinttikoiraa
- 2 näyttelyhäkkiä
- imurifööni
- pari vilttiä
- 3 näyttelytuolia
- kärryt
- koiranäyttelytarvikelaukku
- näyttelyteltta
- näyttelykassi
- päivänvarjo
- 2 vaatekassia aikuisille
- lasten vaatekassi
- päivärepullinen tavaraa (lasten vaihtovaatteet, miniläppäri, ym.)
- ruokaa & juomaa sekä ihmisille että koirille
- koirien kassit (sadevarusteet ym.)
- 4 laatikollista olutta/siideriä (paluumatka)
- 5 muovikassillista muita "tuliaisia" (paluumatka)
Täyttä siis oli. Vielä kun heti menomatkalla auton pyöränlaakeri alkoi pitämään vähän ulinaa, niin saatiin mukaan myös oma jännitysmomentti...
Kuitenkin muutamia kommelluksia lukuunottamatta reissu meni oikein hyvin. Ensimmäistä kertaa elämässäni käytin oikeasti venäjän kieltä jonka siis luin kouluaikoina pitkänä kielenä ja kirjoitin jopa B:n siitä yo-kirjoituksissa. Ongelmat ensimmäisen hotellin vedensaannissa saatiin hoidettua tällä venäjän taidolla kuntoon, kohtuullinen suoritus.
Vaimo oli miettinyt pesevänsä koirat näyttelyä edeltävänä iltana hotellilla, mutta pesi ne silti varmuuden vuoksi edellisenä iltana lopulta myös kotona. Tämä osoittautui lopulta hyväksi ratkaisuksi, sillä vettä ei juurikaan hotellihuoneen suihkusta tippunut ja sekin vähä mikä sieltä lorisi oli jääkylmää. Siinä ei oltaisi kyllä afgaaaneita pesty.
KNAM:n matkan kohokohta oli sunnuntain näyttelyssä, jossa ROP:sta taistelivat keskenään Molly ja Eros. Tätä skenariota oltiin vaimon kanssa menomatkalla lähinnä naureskeltu, mutta yht'äkkiä se olikin totista totta. Eikä siinä auttanut mikään muu kuin KNAM:n heittää sandaalit telttaan ja juosta paljain jaloin kehään Eroksen kanssa. Ja kuten tavallista, KNAM poistui kehästä ROP-koiran kanssa (kts. edellinen blogimerkintä).
Isoista kehistä johtuen päivä venähti todella pitkäksi ja pääsimme lähtemään näyttelypaikalta vasta puoli seitsemän aikaan. Siitä paikalliseen sitimarkettiin ja kohti Latvian rannikkoa etsimään varattua mökkiä, käytännössä ilman minkäänlaisia ajo-ohjeita. Rannikolle saavuimme yhdeksän aikaan emmekä mökkiä sitten todellakaan löytäneet. Sen sijaan erästä rannikkoa myötäilevää mökkitietä (ihan oikeasti, tie oli todellakin suomalaista mökkitietä vastaava ajoura) tuli mutkan takaa esiin, keskeltä ei-mitään, aivan uusi hotelli! Auton nokka pihaan ja huonetta kyselemään. Huone saatiin ja ehkä reissun makoisimmat unet tuli nukuttua siellä muhkeiden peittojen keskellä!
Seuraavana aamuna löytyi sitten mökkikin ja saimme asettua merenrantamökkiimme aloillemme. Mökin ovelta oli hiekkarannalle noin 15 metriä matkaa ja rantaa todellakin hyödynsi koko meidän porukka, kuten alla olevasta videosta näkyy.
Paluumatkaan varasimme aikaa 6,5 tuntia, jossa ajassa laskimme ehtivämme hyvinkin ajamaan 230 kilmoterin matkan Tallinnaan. Sisältäen ostospysähdyksen Pärnun Rimissä.
Jostain syystä emme huomanneet ajan kulumista kunnes havahduin puhelimen pirinään Rimin kassalla ja huomasin laivan lähtöön olevan enää tasan 3 tuntia aikaa. Pärnusta ajaa ilman tietöitä tai ruuhkia tasan 2 tuntia satamaan. Eli kiire tuli. Mutta ehdimme juuri ja juuri sekä saimme vielä Hesburger-eväätkin syödyksi automatkan aikana.
Alla vielä tuo tekemäni rantsuvideo reissulta, vaikka se tuon vaimon Facebook-tohinan kautta lienee saanut jo melko kattavan näkyvyyden.
Teidän,
KNAM
maanantai 6. heinäkuuta 2009
Navakkaa koillisenpuoleista
Pakko vielä kirjoittaa toinen teksti samaan päivään.
Aina joskus sitä kysyy hiljaa ja rauhallisesti itseltään, että miksi sitä tuleekaan suostuttua vaimon mieliksi lähtemään kerta toisensa jälkeen näyttelyyn mukaan.
Sunnuntaina oli vuorossa Kokkola ja noin 700km ajoa sekä herätys klo 3.30. Kiva alku kesälomalle.
Perille päästiin kerrankin ajoissa ilman suurempia kommelluksia, tätä urakkaa helpotti luonnollisesti se, että lapset olivat anoppilassa hoidossa. Toisaalta, se siitä "aikuisten viikonlopusta".
Auto parkkiin lähes kehän viereen ja teltta pystyyn ennätysnopeasti sekä häkit ja muut tavarat paikoilleen. Kuppi kahvia, sämpylä ja päivän lehti. Elämä oli ihan mukavaa.
Kunnes alkujumpasta kummunnut hiki alkoi laskea ja navakka koillisenpuoleinen tuuli yhdistettynä pilviseen säähän alkoivat kalvaa luita ja ytimiä. Vuorossa oli siis parin tunnin palelusessio. Eräs rakas afgaaniystävä ehdotti jo tuolla naamakirjan puolella, että "kehään juoksemaan". No kuten kaikki KNAM:n hyvin tuntevat tietävät, KNAM on uransa handlerina jo tehnyt ja lopettanut huipulla.
Sekin afgaanikehä päättyi aikanaan, tavarat pakattiin ja patongin (Peugeotin) nokka suunnattiin kohti kotia. Sunnuntain paluuruuhkassa oli matkanteko ajoittain vähän liiankin leppoisaa joten tilanne vaati sitten muutaman ohituksen. Viimeisin ohitus tuli tehtyä jossakin Hämeenkyrössä ja vauhdikas kotiinpaluu päättyi kertaheitolla ajettuani moottoripyöräpoliisin tutkaan. Pysäyttäjät olivat sitten vastassa muutaman sadan metrin päässä.
Yllätys sen sijaan oli suuri, kun tikkaripoliisi ei pysäyttänytkään KNAM:ia vaan matka sai jatkua. Vauhtia kuitenkin oli sen mp-poliisin kohdalla n. 120-130km/h ja rajoitus oli 100km/h. Päivä paistoi siis sittenkin...
Edessä tulevana viikonloppuna onkin sitten kesän kohokohta, Tour de Baltia. 2 näyttelyä ja perään muutama päivä lomaa Itämeren rannalta vuokratussa mökissä. Olen varma, että tuo reissu onkin jo paljon mukavampi.
Teidän,
KNAM
Aina joskus sitä kysyy hiljaa ja rauhallisesti itseltään, että miksi sitä tuleekaan suostuttua vaimon mieliksi lähtemään kerta toisensa jälkeen näyttelyyn mukaan.
Sunnuntaina oli vuorossa Kokkola ja noin 700km ajoa sekä herätys klo 3.30. Kiva alku kesälomalle.
Perille päästiin kerrankin ajoissa ilman suurempia kommelluksia, tätä urakkaa helpotti luonnollisesti se, että lapset olivat anoppilassa hoidossa. Toisaalta, se siitä "aikuisten viikonlopusta".
Auto parkkiin lähes kehän viereen ja teltta pystyyn ennätysnopeasti sekä häkit ja muut tavarat paikoilleen. Kuppi kahvia, sämpylä ja päivän lehti. Elämä oli ihan mukavaa.
Kunnes alkujumpasta kummunnut hiki alkoi laskea ja navakka koillisenpuoleinen tuuli yhdistettynä pilviseen säähän alkoivat kalvaa luita ja ytimiä. Vuorossa oli siis parin tunnin palelusessio. Eräs rakas afgaaniystävä ehdotti jo tuolla naamakirjan puolella, että "kehään juoksemaan". No kuten kaikki KNAM:n hyvin tuntevat tietävät, KNAM on uransa handlerina jo tehnyt ja lopettanut huipulla.
Sekin afgaanikehä päättyi aikanaan, tavarat pakattiin ja patongin (Peugeotin) nokka suunnattiin kohti kotia. Sunnuntain paluuruuhkassa oli matkanteko ajoittain vähän liiankin leppoisaa joten tilanne vaati sitten muutaman ohituksen. Viimeisin ohitus tuli tehtyä jossakin Hämeenkyrössä ja vauhdikas kotiinpaluu päättyi kertaheitolla ajettuani moottoripyöräpoliisin tutkaan. Pysäyttäjät olivat sitten vastassa muutaman sadan metrin päässä.
Yllätys sen sijaan oli suuri, kun tikkaripoliisi ei pysäyttänytkään KNAM:ia vaan matka sai jatkua. Vauhtia kuitenkin oli sen mp-poliisin kohdalla n. 120-130km/h ja rajoitus oli 100km/h. Päivä paistoi siis sittenkin...
Edessä tulevana viikonloppuna onkin sitten kesän kohokohta, Tour de Baltia. 2 näyttelyä ja perään muutama päivä lomaa Itämeren rannalta vuokratussa mökissä. Olen varma, että tuo reissu onkin jo paljon mukavampi.
Teidän,
KNAM
Kolme afgaania karkasi naapurista
Otsikon mukainen tapahtuma sattui viime viikonloppuna. Ainakin Aamulehti uutisoi asiasta ja tarttuipa tuo pikkuotsikko KNAM:kin silmiin. Kauhuissani jo mietin sitä koiranomistajarukkaa, jolta nuo karkuun olivat päässeet. Heti aloin myös pyörittelemään päässäni, että keneltä tutulta nuo ovat karkuun päässeet.
Kunnes luin tarinaa eteenpäin.
Teidän,
KNAM
Kunnes luin tarinaa eteenpäin.
Teidän,
KNAM
torstai 18. kesäkuuta 2009
maanantai 15. kesäkuuta 2009
Ketterät menetelmät
Olin eilen illalla suihkussa kun sain ahaa-elämyksen. Oliko se lopulta negatiivnen vai positiivinen, jääköön se sitten lukijan vastuulle.
Jotta tarina saisi vähän enemmän ymmärrettävyyttä se täytyy aloittaa oikeastaan jo parin vuoden takaa.
Olemme asuneet nykyisessä talossamme noin 2,5 vuotta eli kaksi kesää. Kahtena aikaisempana kesänä olen menetellyt siten, että olen keväällä laatinut noin kilometrin mittaisen listan kesätöistä jotka on pitänyt saada tehtyä kesän aikana ja näille tehtäville tiukat ja tarkat etukäteisaikataulut. En nyt juuri muista sainko yhtään suunniteltua hommaa valmiiksi.
Tänä kesänä tein radikaalin muutoksen eli edelleen löytyy se sama lista tehtävistä, mutta nyt niille ei ole mitään aikataulua. Jos näyttää siltä, että on sopiva hetki tehdä jotain, niin päätän sitten suorittaa jonkun tehtävistä ja tehdä sen loppuun saakka. Eli valittuun tehtävään vaikuttaa käytettävissä oleva aika. Jos aikaa on 2 tuntia, leikkaan luultavasti nurmikon. Jos aikaa on koko päivä, voin tehdä vaikka uudet tuet vadelmapensaille kuten eilen tein.
Tämän alkukesän saavutuksiin kuuluukin jo siis tukien tekeminen vadelmapuskalle, uuden kehikon tekeminen villiviinille, pensaiden ylöskaivamista, orapihlaja-aidan karsimista, risukasan raivaus nurmikolta ja kaatopaikalle vienti, puiden tekoa ja niin edelleen. Siis aivan törkeän paljon enemmän hommia kuin kahtena edellisenä kesänä yhteensä! Ja on vasta kesäkuun puoliväli!
No mikä tässä nyt oli sitten niin ihmeellistä? No se, että olen alkanut soveltamaan työni periaatteita siviilielämääni - ja vielä täysin tiedostamattani! Eli kun aiemmin pihaprojektia vein eteenpäin vesiputousmallilla niin nyt homma eteneekin ketteriä menetelmiä (engl. agile) hyväksikäyttäen! Siis siten, että tehtävä valitaan tehtävälistasta käytettävissä olevan ajan ja tehtävälistan prioriteettien mukaisesti ja kokonaisprojektin aikataulu sekä loppumispäivämäärä sitten venyvät tilanteen mukaisesti.
Huolestuttavaa, että työasiat ovat iskostuneet alitajuntaan jo niin vahvasti, että niitä alkaa huomaamattaan hyödyntämään kotielämässä...
Teidän,
KNAM
Jotta tarina saisi vähän enemmän ymmärrettävyyttä se täytyy aloittaa oikeastaan jo parin vuoden takaa.
Olemme asuneet nykyisessä talossamme noin 2,5 vuotta eli kaksi kesää. Kahtena aikaisempana kesänä olen menetellyt siten, että olen keväällä laatinut noin kilometrin mittaisen listan kesätöistä jotka on pitänyt saada tehtyä kesän aikana ja näille tehtäville tiukat ja tarkat etukäteisaikataulut. En nyt juuri muista sainko yhtään suunniteltua hommaa valmiiksi.
Tänä kesänä tein radikaalin muutoksen eli edelleen löytyy se sama lista tehtävistä, mutta nyt niille ei ole mitään aikataulua. Jos näyttää siltä, että on sopiva hetki tehdä jotain, niin päätän sitten suorittaa jonkun tehtävistä ja tehdä sen loppuun saakka. Eli valittuun tehtävään vaikuttaa käytettävissä oleva aika. Jos aikaa on 2 tuntia, leikkaan luultavasti nurmikon. Jos aikaa on koko päivä, voin tehdä vaikka uudet tuet vadelmapensaille kuten eilen tein.
Tämän alkukesän saavutuksiin kuuluukin jo siis tukien tekeminen vadelmapuskalle, uuden kehikon tekeminen villiviinille, pensaiden ylöskaivamista, orapihlaja-aidan karsimista, risukasan raivaus nurmikolta ja kaatopaikalle vienti, puiden tekoa ja niin edelleen. Siis aivan törkeän paljon enemmän hommia kuin kahtena edellisenä kesänä yhteensä! Ja on vasta kesäkuun puoliväli!
No mikä tässä nyt oli sitten niin ihmeellistä? No se, että olen alkanut soveltamaan työni periaatteita siviilielämääni - ja vielä täysin tiedostamattani! Eli kun aiemmin pihaprojektia vein eteenpäin vesiputousmallilla niin nyt homma eteneekin ketteriä menetelmiä (engl. agile) hyväksikäyttäen! Siis siten, että tehtävä valitaan tehtävälistasta käytettävissä olevan ajan ja tehtävälistan prioriteettien mukaisesti ja kokonaisprojektin aikataulu sekä loppumispäivämäärä sitten venyvät tilanteen mukaisesti.
Huolestuttavaa, että työasiat ovat iskostuneet alitajuntaan jo niin vahvasti, että niitä alkaa huomaamattaan hyödyntämään kotielämässä...
Teidän,
KNAM
perjantai 29. toukokuuta 2009
They eat dogs in China!
Tulipa käytyä Kiinassa, Pekingissä. En syönyt koiraa, mutta siellä sitä kuitenkin voisi syödä (kts. Madventures - Osa 7/10 Keskustan valtakunta).
Otsikon mukainen elokuvakin (I Kina spiser de hunde) on Tanskassa joskus muinoin tehty ja olen sen jopa nähnytkin, mutta mielestäni siinä ei otsikon mukaista aihetta juurikaan käsitelty.
Peking oli veikeä 15 miljoonan asukkaan kylä. Autoja, pyöriä, mopoja, ihmisiä joka paikka täynnä ja savusumu kylän yllä sen mukainen - näkyvyys oli pahimmillaan vain noin 300 metriä!
Pienen kylän poika KNAM tunsi kieltämättä itsensä melko maalaiseksi tuolla. Bisnesalueen keskellä seisoessa oli melko hämmentävää katsella ympärilleen kohti toinen toistaan korkeampia rakennuksia. Tai ihmetellä rakennusta, jonka yhdessä osassa lattiana on lasia ja alla pelkkää ilmaa noin 100 metriä!
Ja mitä koiriin tulee, niin Pekingissä on sääntö jonka mukaan talouteen saa kuulua vain yksi koira ja senkin tulee olla kokoluokkaa pieni. Katukuvassa näkyi siis sutheessa ihmismäärään todella vähän koiria ja ne mitä näkyi oli spanieleita tai vastaavia. Afgaaneita ei näkynyt.
Sillä välin koto-Suomessa KNAM:n perheen pää pyöritti sirkusta yksin. Hommaa oli siinäkin taas kotitarpeiksi ja yllättävää kyllä KNAM sai lämpivän vastaanoton palattuaan kotiin. Tämä varmaankin johtui kyllä siitä että perheen pää sai nyt sitten käsiä tekemään niitä kotihommia...
Teidän,
KNAM
PS. Kyllä, se on allekirjoitteen sormi joka tuon jälkimmäisen kuvan alalaidassa esiintyy :)
Otsikon mukainen elokuvakin (I Kina spiser de hunde) on Tanskassa joskus muinoin tehty ja olen sen jopa nähnytkin, mutta mielestäni siinä ei otsikon mukaista aihetta juurikaan käsitelty.
Peking oli veikeä 15 miljoonan asukkaan kylä. Autoja, pyöriä, mopoja, ihmisiä joka paikka täynnä ja savusumu kylän yllä sen mukainen - näkyvyys oli pahimmillaan vain noin 300 metriä!
Pienen kylän poika KNAM tunsi kieltämättä itsensä melko maalaiseksi tuolla. Bisnesalueen keskellä seisoessa oli melko hämmentävää katsella ympärilleen kohti toinen toistaan korkeampia rakennuksia. Tai ihmetellä rakennusta, jonka yhdessä osassa lattiana on lasia ja alla pelkkää ilmaa noin 100 metriä!
Ja mitä koiriin tulee, niin Pekingissä on sääntö jonka mukaan talouteen saa kuulua vain yksi koira ja senkin tulee olla kokoluokkaa pieni. Katukuvassa näkyi siis sutheessa ihmismäärään todella vähän koiria ja ne mitä näkyi oli spanieleita tai vastaavia. Afgaaneita ei näkynyt.
Sillä välin koto-Suomessa KNAM:n perheen pää pyöritti sirkusta yksin. Hommaa oli siinäkin taas kotitarpeiksi ja yllättävää kyllä KNAM sai lämpivän vastaanoton palattuaan kotiin. Tämä varmaankin johtui kyllä siitä että perheen pää sai nyt sitten käsiä tekemään niitä kotihommia...
Teidän,
KNAM
PS. Kyllä, se on allekirjoitteen sormi joka tuon jälkimmäisen kuvan alalaidassa esiintyy :)
tiistai 19. toukokuuta 2009
Pihan kunnostusta
Viikonloppu meinasi mennä ihan kokonaan jos nyt ei työnteon merkeissä niin lähestulkoon ainakin. Lauantaina "käväisimme" koko perheen voimin Ideaparkissa ja reissulle tuli pituutta reilut 6 tuntia. Rahan kulumisesta en viitsi edes kirjoittaa (nettipankkia en ole uskaltanut vilkaista) mutta jotain kokonaisuudesta kertoo se, että askelia kertyi 9700 kappaletta joka matkana vastasi noin 8500 metriä. Siis 8,5 kilometriä ostoksia!
Sunnuntaina pääsin vähän kuin koira veräjästä lasten kuskaamisesta synttärijuhliin sekä koiran silmätarkastusreissusta. Sen sijaan sain haravoida ojasta talven aikana kertyneet hiekoitussepelit sekä raivata viimeisen 10-15 vuoden aikana rehoittamaan päässeen vadelmapuskan. Niitä vadelmanalkuja on muuten melko kaukana siitä varsinaisesta vadelmapenkistä... Enää pitäisi ostaa vähän puutavaraa ja rakentaa uudet tuet sille vattupenkille jotta se pysyisi vähän paremmin aisoissa ja jotta sen ympäristön pystyisi pitämään jatkossakin siistinä. On muuten käsivarret melko naarmuilla kun t-paidassa tuota hommaa tein.
Viikonlopun tärkein työ oli kuitenkin koira-aitauksen pikahuolto. Pomppukone-Eve kun on viime aikoina tykännyt hypätä koira-aitauksen aidan yli (120cm) haistelemaan nurkkia, koska aita on takanurkastaan päässyt vähän lyhistymään. Varsinainen, viime keväänä tehty aitaus kyllä pitää koirat oikealla alueella, mutta tuo talon taakse menevä jatko-osa on päässyt talven aikana vähän rappiolle. No, vartin verran siitä aitaverkon oikaisua, rautatankojen uudelleen asettelua ja aitaverkon ryhdistämistä noin yleisesti ja valmista tuli. Ei ainakaan enää ihan yhtä helpolla yli mennä!
Jatkotoimenpiteenä aiomme naapurin sedän kanssa rakentaa ihan oikeasti jo tänä kesänä ainakin muutaman metrin lauta-aitaa tonttiemme väliin. Tosin tätä on meinattu tehdä jo 2 edellistäkin kesää...
Teidän,
KNAM
Sunnuntaina pääsin vähän kuin koira veräjästä lasten kuskaamisesta synttärijuhliin sekä koiran silmätarkastusreissusta. Sen sijaan sain haravoida ojasta talven aikana kertyneet hiekoitussepelit sekä raivata viimeisen 10-15 vuoden aikana rehoittamaan päässeen vadelmapuskan. Niitä vadelmanalkuja on muuten melko kaukana siitä varsinaisesta vadelmapenkistä... Enää pitäisi ostaa vähän puutavaraa ja rakentaa uudet tuet sille vattupenkille jotta se pysyisi vähän paremmin aisoissa ja jotta sen ympäristön pystyisi pitämään jatkossakin siistinä. On muuten käsivarret melko naarmuilla kun t-paidassa tuota hommaa tein.
Viikonlopun tärkein työ oli kuitenkin koira-aitauksen pikahuolto. Pomppukone-Eve kun on viime aikoina tykännyt hypätä koira-aitauksen aidan yli (120cm) haistelemaan nurkkia, koska aita on takanurkastaan päässyt vähän lyhistymään. Varsinainen, viime keväänä tehty aitaus kyllä pitää koirat oikealla alueella, mutta tuo talon taakse menevä jatko-osa on päässyt talven aikana vähän rappiolle. No, vartin verran siitä aitaverkon oikaisua, rautatankojen uudelleen asettelua ja aitaverkon ryhdistämistä noin yleisesti ja valmista tuli. Ei ainakaan enää ihan yhtä helpolla yli mennä!
Jatkotoimenpiteenä aiomme naapurin sedän kanssa rakentaa ihan oikeasti jo tänä kesänä ainakin muutaman metrin lauta-aitaa tonttiemme väliin. Tosin tätä on meinattu tehdä jo 2 edellistäkin kesää...
Teidän,
KNAM
lauantai 25. huhtikuuta 2009
Kesän merkkejä
Toiset tarkkailevat kevään tulemista muuttolinnuista, toiset luonnon heräämisestä ja jotkut kalenterista. KNAM tietää kevään tulleen, kun vaimo kertoo meidän perheen tulevan kesän suunnitelman joka pohjautuu suoraan kennelliiton näyttelykalenteriin.
Tätä tarinaa kirjoittelen Lahden Messuhallista, jossa aivan hetken kuluttua alkaa kansainvälinen koiranäyttely. Vaikka periaatteessa tämä näyttely voidaan laskea talvinäyttelyksi sisätiloissa kun ollaan, on kesä silti aina alkanut meidän perheessä laskettu alkavaksi Lahden näyttelystä.
Reissu ainakin alkoi mukavasti kun vaimo ajoi ja allekirjoittanut sai keskittyä aamun lehteen ja perille päästyämme saimme parkkipaikan oven edestä. Lisäksi on ollut oikein kiva taas nähdä meidän narttumme pentuja pitkästä aikaa.
Jos vain KNAM-tehtäviltäni ehdin, niin myöhemmin lisää...
Lahden Messuhallista, teidän,
KNAM
Tätä tarinaa kirjoittelen Lahden Messuhallista, jossa aivan hetken kuluttua alkaa kansainvälinen koiranäyttely. Vaikka periaatteessa tämä näyttely voidaan laskea talvinäyttelyksi sisätiloissa kun ollaan, on kesä silti aina alkanut meidän perheessä laskettu alkavaksi Lahden näyttelystä.
Reissu ainakin alkoi mukavasti kun vaimo ajoi ja allekirjoittanut sai keskittyä aamun lehteen ja perille päästyämme saimme parkkipaikan oven edestä. Lisäksi on ollut oikein kiva taas nähdä meidän narttumme pentuja pitkästä aikaa.
Jos vain KNAM-tehtäviltäni ehdin, niin myöhemmin lisää...
Lahden Messuhallista, teidän,
KNAM
tiistai 10. maaliskuuta 2009
Iskän lelut
Vielä jokin aika sitten isät ostivat pojilleen (tai miksei tytöilleenkin) autoradan. Ja leikkivät sillä itse tyyliin "annappas isä nyt näyttää kuinka tällä ajetaan".
Itse olen pyrkinyt tuota välttämään, vaikka kieltämättä muutaman kerran kiusaus onkin lähellä ollut. Olenkin tyytynyt viime aikoina vain yhteen leluun, ihan omaani sellaiseen. Puhelimeeni.
Kuten jo aikoja sitten kirjoittelin, käytän puhelintani askelten laskemiseen (uusi päiväennätys muuten syntyi viime lauantaina kun kävelin yli 20000 askelta joka vastaa noin 19 kilometrin kävelyä ja kulutti reilut 1500kCal!) sekä kävely- ja pyörälenkkien seurantaan (Sports Tracker). Tämän lisäksi luurilla onnistuu luonnollisesti myös web-surffailu (tärkeimpänä kiekkotulokset) sekä erilaiset pelit.
Nyt sitten päästiin seuraavalle asteelle eli tavoitettavuus nousi uuden löytämäni sovelluksen ansiosta ihan eri tasolle.
Asensin puhelimeeni fring-sovelluksen, joka yhdistää Skypen, Messengerin, GMailin, Twitterin sekä Facebookin. Näistä viime aikoina vähemmälle käytölle on jäänyt Messenger, mutta tulipahan sekin nyt herätettyä henkiin, sieltähän löytyi jopa muutaman vanhan kaverin kontaktit!
Uusimpana tulokkaana on viime aikoina kovin hypetetty Twitter. Itse en nyt kyllä ihan ole päässyt juoneen tuon kanssa, mitä ihmeellistä tuossa nyt on? Ihan totta? Tekstiviestillä kerrotaan mitä tehdään ja sitten muiden puhelimessa piippaa viesti että "Jussi syö makaronilaatikkoa". Ja kaikkia kiinnosti? Ja entä tuo teknologia? Tekstiviestejä on lähetelty nyt jo sitten ainakin sen 10 vuotta ja ryhmäviestilähetyskin on ollut mahdollista jo lähes yhtäpitkän ajan. Muutenkin tuon Twitterin kokonaiskuvasta huomaa, että se on selvästi suunnattu amerikkalaiseen käyttöön. Sen verran täytyy toki huomauttaa, että esimerkiksi jollekin tietylle yhteisölle tuo voisi toimia melko hyvinkin kun saa kätevästi kaikki omien viestien seuraajat tavoitettua kerralla. No, ehkä en sitä nyt tyrmää vielä ihan kokonaan, mutta jotenkin tuntuu hankalalta ajatukselta, että estän joltakin henkilöltä tulevat tilapäivitykset kirjoittamalla jonkin kryptisen tekstiviestin (tyyliin -d username NOMORE) ja lähetän sen (omaan laskuun) vielä jonnekin ulkomaille! Ihan totta?!?
Tästä tulee vielä seuraavat iltapäivälehtien lööpit, kun teinit innostuvat tuota käyttämään ja lähettävät muutaman sata tekstiviestiä Briteissä sijaitsevaan Twitterin numeroon.
Järkevintä Twitter-käyttöä lieneekin sen käyttäminen puhelimen selaimen kautta kiinteän datapaketin kanssa... Hirveää hypeä tyhjä(hkö)stä, sanoo KNAM.
Teidän,
KNAM
Itse olen pyrkinyt tuota välttämään, vaikka kieltämättä muutaman kerran kiusaus onkin lähellä ollut. Olenkin tyytynyt viime aikoina vain yhteen leluun, ihan omaani sellaiseen. Puhelimeeni.
Kuten jo aikoja sitten kirjoittelin, käytän puhelintani askelten laskemiseen (uusi päiväennätys muuten syntyi viime lauantaina kun kävelin yli 20000 askelta joka vastaa noin 19 kilometrin kävelyä ja kulutti reilut 1500kCal!) sekä kävely- ja pyörälenkkien seurantaan (Sports Tracker). Tämän lisäksi luurilla onnistuu luonnollisesti myös web-surffailu (tärkeimpänä kiekkotulokset) sekä erilaiset pelit.
Nyt sitten päästiin seuraavalle asteelle eli tavoitettavuus nousi uuden löytämäni sovelluksen ansiosta ihan eri tasolle.
Asensin puhelimeeni fring-sovelluksen, joka yhdistää Skypen, Messengerin, GMailin, Twitterin sekä Facebookin. Näistä viime aikoina vähemmälle käytölle on jäänyt Messenger, mutta tulipahan sekin nyt herätettyä henkiin, sieltähän löytyi jopa muutaman vanhan kaverin kontaktit!
Uusimpana tulokkaana on viime aikoina kovin hypetetty Twitter. Itse en nyt kyllä ihan ole päässyt juoneen tuon kanssa, mitä ihmeellistä tuossa nyt on? Ihan totta? Tekstiviestillä kerrotaan mitä tehdään ja sitten muiden puhelimessa piippaa viesti että "Jussi syö makaronilaatikkoa". Ja kaikkia kiinnosti? Ja entä tuo teknologia? Tekstiviestejä on lähetelty nyt jo sitten ainakin sen 10 vuotta ja ryhmäviestilähetyskin on ollut mahdollista jo lähes yhtäpitkän ajan. Muutenkin tuon Twitterin kokonaiskuvasta huomaa, että se on selvästi suunnattu amerikkalaiseen käyttöön. Sen verran täytyy toki huomauttaa, että esimerkiksi jollekin tietylle yhteisölle tuo voisi toimia melko hyvinkin kun saa kätevästi kaikki omien viestien seuraajat tavoitettua kerralla. No, ehkä en sitä nyt tyrmää vielä ihan kokonaan, mutta jotenkin tuntuu hankalalta ajatukselta, että estän joltakin henkilöltä tulevat tilapäivitykset kirjoittamalla jonkin kryptisen tekstiviestin (tyyliin -d username NOMORE) ja lähetän sen (omaan laskuun) vielä jonnekin ulkomaille! Ihan totta?!?
Tästä tulee vielä seuraavat iltapäivälehtien lööpit, kun teinit innostuvat tuota käyttämään ja lähettävät muutaman sata tekstiviestiä Briteissä sijaitsevaan Twitterin numeroon.
Järkevintä Twitter-käyttöä lieneekin sen käyttäminen puhelimen selaimen kautta kiinteän datapaketin kanssa... Hirveää hypeä tyhjä(hkö)stä, sanoo KNAM.
Teidän,
KNAM
tiistai 24. helmikuuta 2009
La(i)skiainen
Ihan tuli vaan mieleen, että miksi on olemassa kaksi erillistä päivää laskiaisen juhlistamiseksi? Ensin tulee laskiaissunnuntai ja heti perään laskiaistiistai.
Onpahan ainakin kaksi hyvää syytä syödä laskiaispullia... :P
Teidän,
KNAM
Onpahan ainakin kaksi hyvää syytä syödä laskiaispullia... :P
Teidän,
KNAM
maanantai 16. helmikuuta 2009
Matkailu avartaa
Melko tiukka viikonloppu Eestinmaalla on takanapäin. Matka alkoi lauantaina herätyksellä klo 3.30 ja päättyi sunnuntaina kotiinpaluuseen klo 23.30. Kilometrejä auton mittariin tuli noin 500, askelia askelmittariin noin 14000.
Jännää oli myös jälleen huomata kulttuurieroja. Tai no jännää ja jännää, ehkä parempi sana olisi joku vähän rumempi, mutta jos joku alaikäinen tätä sattuu lukemaan niin jätetään rumat sanat sikseen. Selkeästi kuitenkin tuolla eteläisessä naapurissa tärkeintä oli päästä itse ensin, aivan sama onko kyse sitten lautalle ajosta, lautalta ajosta, kahvijonosta tai liikkumisesta ahtaassa näyttelytilassa. Kauhukseni huomasin tämän tavan tarttuneen jopa itseeni sunnuntaiaamuna hotelliaamiaisella kun kahvia jonottelin. Edessäni oli joku juuri ottamassa kahvia termoksesta ja asetuin hänen taakseen noin metrin päähän. Heti perään termokselle saapui kaksi ei-suomalaista jotka kylmän viileästi livahtivat ohitseni. Minä otin silti kahvia seuraavana. Perkele! (Nyt se ruma sana sitten kuitenkin pääsi "suusta"...)
Merkittävää menestystä ei reissulta tullut, mutta saipa Eros nyt sentään PU4-sijan sunnuntain KV-näyttelyssä ja mikä tärkeintä Eroksen meno kehässä alkoi muistuttamaan jo vahvasti afgaania eli nyt alkaa olla lupa odottaa parempia tuloksia tulevista näyttelyistä.
Reissun parasta antia oli kuitenkin rauhaisa iltakävely vaimon ja (vain yhden) koiran kanssa Tallinnan vanhassa kaupungissa sekä 9,5 tunnin (!) yöunet. Vaikka sitä omia lapsiaan kuinka rakastaa ja niiden kanssa tykkää touhuta kaikenlaista, niin silti vapaa viikonloppu aikuisten kesken oli kieltämättä aika ihana.
Koskahan sitä saisi vielä sellaisen hetken, että ei tarvitsisi huolehtia edes siitä yhdestä koirasta vaan pääsisi vaimon kanssa iltakävelylle, ihan kaksin...?
Teidän,
KNAM
Jännää oli myös jälleen huomata kulttuurieroja. Tai no jännää ja jännää, ehkä parempi sana olisi joku vähän rumempi, mutta jos joku alaikäinen tätä sattuu lukemaan niin jätetään rumat sanat sikseen. Selkeästi kuitenkin tuolla eteläisessä naapurissa tärkeintä oli päästä itse ensin, aivan sama onko kyse sitten lautalle ajosta, lautalta ajosta, kahvijonosta tai liikkumisesta ahtaassa näyttelytilassa. Kauhukseni huomasin tämän tavan tarttuneen jopa itseeni sunnuntaiaamuna hotelliaamiaisella kun kahvia jonottelin. Edessäni oli joku juuri ottamassa kahvia termoksesta ja asetuin hänen taakseen noin metrin päähän. Heti perään termokselle saapui kaksi ei-suomalaista jotka kylmän viileästi livahtivat ohitseni. Minä otin silti kahvia seuraavana. Perkele! (Nyt se ruma sana sitten kuitenkin pääsi "suusta"...)
Merkittävää menestystä ei reissulta tullut, mutta saipa Eros nyt sentään PU4-sijan sunnuntain KV-näyttelyssä ja mikä tärkeintä Eroksen meno kehässä alkoi muistuttamaan jo vahvasti afgaania eli nyt alkaa olla lupa odottaa parempia tuloksia tulevista näyttelyistä.
Reissun parasta antia oli kuitenkin rauhaisa iltakävely vaimon ja (vain yhden) koiran kanssa Tallinnan vanhassa kaupungissa sekä 9,5 tunnin (!) yöunet. Vaikka sitä omia lapsiaan kuinka rakastaa ja niiden kanssa tykkää touhuta kaikenlaista, niin silti vapaa viikonloppu aikuisten kesken oli kieltämättä aika ihana.
Koskahan sitä saisi vielä sellaisen hetken, että ei tarvitsisi huolehtia edes siitä yhdestä koirasta vaan pääsisi vaimon kanssa iltakävelylle, ihan kaksin...?
Teidän,
KNAM
maanantai 9. helmikuuta 2009
Pois palelemasta
Olipa loma.
Viikko sitten lauantaina, varhain aamusta, käynnisteltiin ranskatarta kohteena Helsinki-Vantaa. Ilman pikku koirakuvioita ei tuotakaan ajomatkaa päästy tekemään, sillä matkan varrella (siis noin klo 6.00 lauantaiaamuna!) veimme kyläilleen Adan takaisin kotiinsa.
Laukut ruumaan, perhe koneeseen ja nenä kohti Lanzarotea.
Sääennuste ei lupaillut kovin hyvää lomasäätä mutta ikuisena pessimistinä ajattelin, että "ei ne espanjalaiset osaa säätä kuitenkaan ennustaa". Osasivat ne.
Pitkän aikavälin tilastojen mukaan Lanzarotella on helmikuussa keskimäärin 7 sadepäivää. Siis päivää, jolloin vettä tulee taivaalta enemmän tai vähemmän. Meidän loman ajalle (lauantaista lauantaihin, 8 päivää siis) sadepäiviä sattui 8. Ihan hyvin osuttu.
Täytyy kyllä sen verran nyt tätä tarinaa todenmukaistaa, että sateet eivät yleensä kestäneet montaa minuuttia kerrallaan (paitsi yhtenä yönä kun satoi ihan oikeasti myrskyn kera), joten aurinkoakin vähän saatiin ja jälkikasvu (ja vaimo!) pääsi jopa mereen pulikoimaan - itse sitä kriittistä pistettä syvemmälle uskaltautunut.
Mutta vaikka kelit ei meitä suosinetkaan ja hotellihuoneen lämmityslaitteet (3 kpl) olivat kaikki rikki, niin mieli oli silti kotiinpalatessa hyvä. Aivot olivat saaneet täydellistä lepoa viikon ajan, käveltyä tuli noin 80000 askelta (vaimolle siis noin 100000 ja lapsille vieläpä varmasti ainakin tuplaten eli liikuntaa saatiin!), lapsilla oli hauskaa ja aikuisetkin pääsivät elämässä vähän helpommalla kun koirien hoito oli ulkoistettu ja ruoanlaitostakin vastasi 50%:sti paikalliset ravitsemusliikkeet.
Palattuamme kotona odottelikin 4 suorastaan hysteeristä affea (eivät tienneet miten päin olisivat olleet kun tajusivat että tulimme kotiin), joista näki välittömästi päältä päin, että nälkää eivät ainakaan olleet kärsineet. Eli ruokaa olivat saaneet ja koiranhoitajan rankan flunssan takia liikunta oli jäänyt vähän normaalia vähemmälle. Mutta hengissä ja hyvissä voimissa, sehän se tärkeintä aina on.
Summa summarum, seuraava loma täytyy tehdä säävarmempaan paikkaan jossa on vähemmän eläkeläisbrittejä :)
Teidän,
KNAM
Viikko sitten lauantaina, varhain aamusta, käynnisteltiin ranskatarta kohteena Helsinki-Vantaa. Ilman pikku koirakuvioita ei tuotakaan ajomatkaa päästy tekemään, sillä matkan varrella (siis noin klo 6.00 lauantaiaamuna!) veimme kyläilleen Adan takaisin kotiinsa.
Laukut ruumaan, perhe koneeseen ja nenä kohti Lanzarotea.
Sääennuste ei lupaillut kovin hyvää lomasäätä mutta ikuisena pessimistinä ajattelin, että "ei ne espanjalaiset osaa säätä kuitenkaan ennustaa". Osasivat ne.
Pitkän aikavälin tilastojen mukaan Lanzarotella on helmikuussa keskimäärin 7 sadepäivää. Siis päivää, jolloin vettä tulee taivaalta enemmän tai vähemmän. Meidän loman ajalle (lauantaista lauantaihin, 8 päivää siis) sadepäiviä sattui 8. Ihan hyvin osuttu.
Täytyy kyllä sen verran nyt tätä tarinaa todenmukaistaa, että sateet eivät yleensä kestäneet montaa minuuttia kerrallaan (paitsi yhtenä yönä kun satoi ihan oikeasti myrskyn kera), joten aurinkoakin vähän saatiin ja jälkikasvu (ja vaimo!) pääsi jopa mereen pulikoimaan - itse sitä kriittistä pistettä syvemmälle uskaltautunut.
Mutta vaikka kelit ei meitä suosinetkaan ja hotellihuoneen lämmityslaitteet (3 kpl) olivat kaikki rikki, niin mieli oli silti kotiinpalatessa hyvä. Aivot olivat saaneet täydellistä lepoa viikon ajan, käveltyä tuli noin 80000 askelta (vaimolle siis noin 100000 ja lapsille vieläpä varmasti ainakin tuplaten eli liikuntaa saatiin!), lapsilla oli hauskaa ja aikuisetkin pääsivät elämässä vähän helpommalla kun koirien hoito oli ulkoistettu ja ruoanlaitostakin vastasi 50%:sti paikalliset ravitsemusliikkeet.
Palattuamme kotona odottelikin 4 suorastaan hysteeristä affea (eivät tienneet miten päin olisivat olleet kun tajusivat että tulimme kotiin), joista näki välittömästi päältä päin, että nälkää eivät ainakaan olleet kärsineet. Eli ruokaa olivat saaneet ja koiranhoitajan rankan flunssan takia liikunta oli jäänyt vähän normaalia vähemmälle. Mutta hengissä ja hyvissä voimissa, sehän se tärkeintä aina on.
Summa summarum, seuraava loma täytyy tehdä säävarmempaan paikkaan jossa on vähemmän eläkeläisbrittejä :)
Teidän,
KNAM
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)