Osana yhteiskuntaa

Vaikka elämä pyöriikin paljon perheen ja vaimon koiraharrastuksen parissa, niin vapaa-aikaa tulee vietettyä melko paljon myös urheilun parissa. Sekä tuomarointi pitkin salibandykenttiä että jääkiekon seuraaminen eri medioiden avulla koukuttavat ihan mukavasti. Viikossa kuuntelen tuntitolkulla jääkiekkoa (lenkillä koirien kanssa on mukava kuunnella) ja netistä tulee seurattua lukuisia kiekkoblogeja, niin kotimaasta kuin Pohjois-Amerikastakin.

Tuomarina salibandykentillä pyrin noudattamaan legendaarisen salibandytuomarin Jukka "Dädi" Innasen totuutta "ole rehellinen itsellesi". Vuosituhannen alussa aloittelevana tuomarina tuo totuus ei ihan kolahtanut, mutta jäi silti sloganina takaraivoon pyörimään. Jokunen vuosi sitten asia jostain syystä kolahti, ymmärsin mitä Jukka tuolla tarkoitti. Tuomiot ja päätökset, niin kentillä kuin elämässä yleensäkin, tulee tehdä siten että niiden kanssa pystyy elämään. Omantunnon tulee olla puhdas ja virheet tulee pystyä myöntämään, sekä itselle että kanssaeläjille. Olivat he sitten pelaajia tai perheenjäseniä.

Tuon oivalluksen jälkeen olen pyrkinyt siihen, että teen päätökseni perustuen parhaaseen tietooni ja käsitykseen perustuen. Sekä tietty kentillä tasan, vain ja ainoastaan siihen, mitä varmasti näin. Jos luulen nähneeni, en reagoi. Ja tämän myös sanon rehellisesti sille kapteenille, joka tulee kysymään että miksei tuosta ja tuosta tullut rangasitusta. "Olen pahoillani, mutta en nähnyt löikö kaveri mailaan vai palloon. Koitan olla tarkempana jatkossa."

Uskomatonta (?), mutta yleensä jopa siltä kärsineeltä taholta löytyy ymmärrystä. Tietty jos tämän joutuu sanomaan pelissä useita kertoja niin perinteiset puusilmä-kommentit alkavat jo olemaan oikeutettuja. Onneksi näitä tilanteita on kokemuksen myötä tullut vuosi vuodelta vähemmän ja vähemmän.

Sen sijaan kummastusta herättää viime viikonlopun jäääkiekon SM-liigan kurinpitäjän, Jarmo Muukkosen, kurinpitopäätökset. Kurinpitäjä, varsinkin jääkiekon SM-liigassa, on lähtökohtaisesti melko onnellisessa tilanteessa verrattuna kentillä heiluviin tuomareihin. Kurinpitäjällä on minimissäänkin päivän verran aikaa tutkia tilannetta ja miettiä tarkoituksenmukaista rangaistusta perustuen eri osapuolten kirjallisiin (tai suullisiin) näkemyksiin sekä ennen kaikkea useista kuvakulmista otettuihin videoihin. Ja silti, Muukkonen sai kahteen kolmesta viikonlopun aikana tulleesta päätöksestä karmaisevia virheitä jotka olisi ollut tarkistettavissa ihan perusdokumentaatiosta, ottelupöytäkirjasta! Molemmissa virheellisissä päätöksissä Muukkonen kertoi tuomareiden antaneen isot rangaistukset käsittelyssä olleista tilanteista, vaikkei kummassakaan tapauksessa tuomarit olleet näitä antaneet. Lisäksi jokaisessa asioita käsitelleessä mediassa muistettiin tämä seikka mainita.

Silti Muukkonen nämä virheet, joista tätä kirjoitettaessa jo toinen on korjattu, päätöksiinsä jätti. Jos kurinpitäjä tekee tämänkaltaisia virheitä vuorokauden, parin mietintäajan turvin, niin ei voi kuin hattua nostaa nille raitapaidoille siellä liigakaukaloissa, jotka illasta toiseen tekevät sadoittain oikeita ratkaisuita sekunnin murto-osissa.

Ja jotta tarina vastaisi edes vähän otsikkoa, niin voidaan miettiä vertausta tosielämään. Poliisi pysäyttää autoilijan ylinopeudesta ja kirjoittaa peruspäiväsakot. Tämän jälkeen käräjäoikeus muuttaakin tuomion ehdolliseksi koska "poliisikin oli sitä mieltä että katua oli ylittämässä koululaisia ja autoilija ajoi ainakin 150 km/h pihakadulla".

Oikeudenjakamisen pitää olla perusteltua myös urheilussa, ei vain arkielämässä.

Teidän,

KNAM

PS. Jotta tästä nyt ei tulisi ihan kiekko- tai urheilublogi, niin seuraavaksi käsittelyn alle otettakoon viikon, parin sisään syntyvät koiranpennut. Paljon on jo askareita saanut KNAM suorittaa, ihan näin valmistelumielessä :)