Eilisiltainen lenkki nosti taas päähän muutamia ajatuksia ja niitä olikin sitten hyvä tulla purkamaan taas tänne blogiin.
Yksi vaimon omista kasvateista on meillä kyläilemässä muutaman viikon ajan ja koska omasta takaa koiria löytyy jo neljä, niin tästä saadaan lopputulokseksi melko helpon laskutoimituksen jälkeen viisi afgaania.
Kun Furaku meille tuli viikko sitten kyläilemään, niin ensimmäisinä iltoina lenkitin koirat kahdessa osassa. Muutaman illan jälkeen totesin, että jos kerran normaalisti onnistuu neljän koiran lenkitys kerralla ja joskus on viidenkin kanssa menty, niin miksei nytkin. Siispä pieni ruuhka verannalle, 5 koiraa hihnoihin ja menoksi.
Ensimmäinen haaste tulee heti kotiportailla. Meilläpäin pyörivät jänikset ovat viime aikoina majailleet melko ahkerasti meidän pihamaalla, ilmeisesti omenapuiden perässä, joten oven avaamisen jälkeen saa olla melko tarkkana, sillä usein päällä on välitön viisveto. Tai 20-veto, miten vaan.
Tuosta selvittyämme suunnistamme kohti porttia, josta kaikkien pitäisi mahtua ulos. Tämän jälkeen tien yli ja hihnojen selvitys ensimmäisen kerran.
Sitten se normaali alkuinnostus jolloin varsinkin nuoriso-osasto tahtoo sinkoilla sinne sun tänne ja hätäisimmät vääntävät tarpeitaan ojien pohjille. No koska haluamme pysyä naapureiden kanssa väleissä keräämme tietty jätökset pois ja tämän ensimmäisen 100-200 metrin jälkeen onkin vuorossa hihnasirkus osa 2.
Sitten ollaankin urheilukentän kohdalla, jossa puput varsinkin syksyisin pitävät usein ilta-aikaan majaansa eli siinä varsinkin Chica tahtoo käydä kovilla kierroksilla. Tästä eteenpäin lenkki kuitenkin alkaa sujumaan jo vähän rauhallisemmissa ja tasaisemmissa merkeissä.
Loppulenkin aikana hihnat täytyy selvitellä vielä muutaman kerran ja aikaa kuluu kokonaisuutena käytännössä yhtä paljon 5 koiran kanssa kuin tekemällä 2 lenkkiä pienemmällä koiramäärällä.
Mutta miksi sitten teen yhden lenkin viiden koiran kanssa? No ne ilmeet vastaantulevilla ihmisillä ja ohiajavissa autoissa ovat todellakin sen vaivan arvoisia!
Teidän,
KNAM
