Olin eilen illalla suihkussa kun sain ahaa-elämyksen. Oliko se lopulta negatiivnen vai positiivinen, jääköön se sitten lukijan vastuulle.
Jotta tarina saisi vähän enemmän ymmärrettävyyttä se täytyy aloittaa oikeastaan jo parin vuoden takaa.
Olemme asuneet nykyisessä talossamme noin 2,5 vuotta eli kaksi kesää. Kahtena aikaisempana kesänä olen menetellyt siten, että olen keväällä laatinut noin kilometrin mittaisen listan kesätöistä jotka on pitänyt saada tehtyä kesän aikana ja näille tehtäville tiukat ja tarkat etukäteisaikataulut. En nyt juuri muista sainko yhtään suunniteltua hommaa valmiiksi.
Tänä kesänä tein radikaalin muutoksen eli edelleen löytyy se sama lista tehtävistä, mutta nyt niille ei ole mitään aikataulua. Jos näyttää siltä, että on sopiva hetki tehdä jotain, niin päätän sitten suorittaa jonkun tehtävistä ja tehdä sen loppuun saakka. Eli valittuun tehtävään vaikuttaa käytettävissä oleva aika. Jos aikaa on 2 tuntia, leikkaan luultavasti nurmikon. Jos aikaa on koko päivä, voin tehdä vaikka uudet tuet vadelmapensaille kuten eilen tein.
Tämän alkukesän saavutuksiin kuuluukin jo siis tukien tekeminen vadelmapuskalle, uuden kehikon tekeminen villiviinille, pensaiden ylöskaivamista, orapihlaja-aidan karsimista, risukasan raivaus nurmikolta ja kaatopaikalle vienti, puiden tekoa ja niin edelleen. Siis aivan törkeän paljon enemmän hommia kuin kahtena edellisenä kesänä yhteensä! Ja on vasta kesäkuun puoliväli!
No mikä tässä nyt oli sitten niin ihmeellistä? No se, että olen alkanut soveltamaan työni periaatteita siviilielämääni - ja vielä täysin tiedostamattani! Eli kun aiemmin pihaprojektia vein eteenpäin vesiputousmallilla niin nyt homma eteneekin ketteriä menetelmiä (engl. agile) hyväksikäyttäen! Siis siten, että tehtävä valitaan tehtävälistasta käytettävissä olevan ajan ja tehtävälistan prioriteettien mukaisesti ja kokonaisprojektin aikataulu sekä loppumispäivämäärä sitten venyvät tilanteen mukaisesti.
Huolestuttavaa, että työasiat ovat iskostuneet alitajuntaan jo niin vahvasti, että niitä alkaa huomaamattaan hyödyntämään kotielämässä...
Teidän,
KNAM
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti