Kyllä taas osu ja uppos.
Kaikki alkoi reilu viikko sitten kun rakas vaimoni sai perusflunssan - nenä vuotaa, vähän yskittää, kurkku kipeänä. No siitä se sitten kehkeytyi poskiontelon tulehdukseksi ennen kuin sain hänet väkipakolla lääkäriin patisteltua.
Samana päivänä kun vaimo lääkärille marssi sain soiton päiväkodista, että nuorimmaisemme on alkanut oksentelemaan. No eipä sitten muuta kuin jälkikasvu tarhasta kotiin.
Koitti perjantai ja vaimo alkoi vuorostaan tehdä tuttavuutta tammisaarelaiseen keramiikkateollisuuteen eli IDO:n vessanpönttöön. Itse aloittelin hyvin(?) ansaittua viikon mittaista joululomaa samana päivänä.
Kunnes, sunnuntai-iltana sitten olikin minun vuoro tehdä tuttavuutta arabialaisittain (meillä on erimerkkiset pöntöt ala- ja yläkerrassa, toim. huom.). Siinä meni su-ma yö sekä ensimmäinen varsinainen lomapäivä leppoisasti kuumeillessa ja pahoinvoidessa.
Maanantaiksi oli myös sovittu jo aiemmin hajonneen auton pakoputken vaihto, mutta koska minusta ei ollut liikenteeseen lähtijäksi tuo siirtyi tiistaille.
Tänään tiistaiaamuna herätys olikin sitten erityisen mukava, kun vettä ei tullut. Meillä on oma pumppu ja kaivo eli kunnasta päin ei paljoa apua tahi sympatiaa meidän vesikriiseihin heru. Ja koitappas metsästää vapaata putkimiestä aatonaattona! Pienin kikkailuin saimme nyt välttävästi veden lorisemaan mutta käytännön kannalta ratkaisu ei ole kovin hyvä eli taitaa olla sitten ensimmäisenä mahdollisena arkipäivänä edessä nöyrä soitto kuntaan...
Ja koska tuon paikallisen vesikriisin selvittämisessä meni koko aamupäivä niin jäi sitten se pakoputkikin vaihtamatta, kiva. Patonki (eli Peugeot eli St. Tropezin ihme) pitää nyt sitten läpi joulun melko miehekästä murinaa. Naapurit tykkää.
Ja kaiken tuon väliin ja kaikesta tuosta huolimatta ollaan vaimon (ja jälkikasvun!) kanssa saatu siivottua talo lattiasta kattoon ja pestyä sekä laitettua kaksi koiraa! Ei paha suoritus...
JOS tänäiltana onnistuu suihkun ottamaan, niin sohvan nurkkaan (lasten ruokkimisen ja nukkumaalaiton sekä koirien ulkoilutuksen ja ruokinnan jälkeen) lysähtää melko väsynyt KNAM. Ja veikkaan että kainaloon asettuu vielä väsyneempi KNAM-vaimo.
Rauhaisat joulut!
Teidän,
KNAM
tiistai 23. joulukuuta 2008
keskiviikko 19. marraskuuta 2008
Yksin kotona
Vaimo ilmoitti ottavansa lapset ja lähtevänsä - päiväksi Tukholmaan. Tämä tapahtui noin pari, kolme viikkoa sitten ja viime sunnuntaina sitten anopin täydentäessä orkesteria lähtö tapahtui ja minä jäin kotiin koirien kanssa. Eipä siinä mitään, kyllähän allekirjoittaneelta sujuu koirien hoito lenkityksineen ja ruokintoineen. "Pienen" haasteen vaan aiheutti nuorimman narttumme, Even, jokin aika sitten alkanut juoksu, joka käytännössä tarkoitti sitä, että ns. "parhaat päivät" osuivat juuri tuohon reissuun. Kiva.
Tämänhetkiset uroksemme, Japp ja Eros, olivat siis aivan tärinöissään ja jopa Eve itse oli kovinkin innostunut tilanteesta. Tiedä sitten oliko Even innostus vain sitä että ei päässyt kavereiden kanssa leikkimään vai oliko innostus sitten ihan luonnon aiheuttamaa. Hyvä esimerkki tästä oli sunnuntain episodi, kun urokset olivat keskikerroksessa ylimääräisessä huoneessa n. 160cm korkean portin takana ja Eve muiden narttujen (Roosa ja Chica) kanssa vapaana samassa kerroksessa. Istuskelin keittiön pöydän ääressä kun eteisestä alkoi kuulua vikinää, piipitystä ja portin raavintaa. Totesin parhaaksi siirtyä eteisen puolelle tilannetta tarkistamaan. Näky oli melkoinen. Pieni narttu seisoo portin takana jähmettyneenä, kaikki lihakset jännityksessä. Ja kuin salaman iskusta ponnistaa seisovilta jaloilta itsensä ilmaan. Pää meinaa osua Evellä oven karmiin (korkeus noin 210cm!) ja jalat ovat portin yläreunan korkeudella. Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt tuohon hetkeen. Uskomaton näky kuinka pieni koira voi ponnistaa noin korkealle! No koska vauhtia ei ollut niin yli ei päästy mutta tuon näyn jälkeen ei enää ole tarvinnut ihmetellä sitä miten Eve on kellarista päässyt vastaavan korkuisen portin yli muutaman kerran tulemaan.
Johtopäätöksenä tästä Eve kellariin jonka porttiin olin jo aiemmin viikolla rakentanut ovenkarmin yläreunaan saakka ulottuvan jatkopalan - sieltä ei ainakaan pääse pois ilman ihmisen apua.
Loppuaika menikin sitten koiralauman ulinaa, haukuntaa ja piipitystä kuunnellessa - yötä myöten. Mutta urakasta selvisin eikä minun vahtivuorolla ainakaaan päässyt vahinkoja tapahtumaan.
Ai että mitä sitten tein muun ajan kun perhe oli poissa? Laitoin kipsilevyt keittiön ja olohuoneen väliseen aukkoon, imuroin, moppasin ja vahasin keskikerroksen lattiat, pesin 4-5 koneellista pyykkiä, ulkoilutin ja ruokin koiria ja nukuin muutaman tunnin.
Teidän,
KNAM
Tämänhetkiset uroksemme, Japp ja Eros, olivat siis aivan tärinöissään ja jopa Eve itse oli kovinkin innostunut tilanteesta. Tiedä sitten oliko Even innostus vain sitä että ei päässyt kavereiden kanssa leikkimään vai oliko innostus sitten ihan luonnon aiheuttamaa. Hyvä esimerkki tästä oli sunnuntain episodi, kun urokset olivat keskikerroksessa ylimääräisessä huoneessa n. 160cm korkean portin takana ja Eve muiden narttujen (Roosa ja Chica) kanssa vapaana samassa kerroksessa. Istuskelin keittiön pöydän ääressä kun eteisestä alkoi kuulua vikinää, piipitystä ja portin raavintaa. Totesin parhaaksi siirtyä eteisen puolelle tilannetta tarkistamaan. Näky oli melkoinen. Pieni narttu seisoo portin takana jähmettyneenä, kaikki lihakset jännityksessä. Ja kuin salaman iskusta ponnistaa seisovilta jaloilta itsensä ilmaan. Pää meinaa osua Evellä oven karmiin (korkeus noin 210cm!) ja jalat ovat portin yläreunan korkeudella. Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt tuohon hetkeen. Uskomaton näky kuinka pieni koira voi ponnistaa noin korkealle! No koska vauhtia ei ollut niin yli ei päästy mutta tuon näyn jälkeen ei enää ole tarvinnut ihmetellä sitä miten Eve on kellarista päässyt vastaavan korkuisen portin yli muutaman kerran tulemaan.
Johtopäätöksenä tästä Eve kellariin jonka porttiin olin jo aiemmin viikolla rakentanut ovenkarmin yläreunaan saakka ulottuvan jatkopalan - sieltä ei ainakaan pääse pois ilman ihmisen apua.
Loppuaika menikin sitten koiralauman ulinaa, haukuntaa ja piipitystä kuunnellessa - yötä myöten. Mutta urakasta selvisin eikä minun vahtivuorolla ainakaaan päässyt vahinkoja tapahtumaan.
Ai että mitä sitten tein muun ajan kun perhe oli poissa? Laitoin kipsilevyt keittiön ja olohuoneen väliseen aukkoon, imuroin, moppasin ja vahasin keskikerroksen lattiat, pesin 4-5 koneellista pyykkiä, ulkoilutin ja ruokin koiria ja nukuin muutaman tunnin.
Teidän,
KNAM
keskiviikko 24. syyskuuta 2008
Ei ne mitään kakaroita enää ole!
Onpa ollut mukavat viime päivät! Ensin Molly ja Ludde emäntineen pyörähtivät käymässä kylässä ja sunnuntaina Frank pyörähti meillä muutaman päivän ajan. Kakroistahan on tullut jo ihan affeja!
Hauskinta oli huomata suhtautumisero Mollyn, Ludden ja Frankin välillä. Mollyn kanssa tuli reissattua viime kesänä 10 päivää Ruotsissa ja Frankhän asui meillä vielä joku aika sitten. Luddea sen sijaan on viime kesän jälkeen nähnyt vain muutaman kerran ihan satunnaisesti.
Sekä Molly että Frank tulivat tervehtimään aivan tohkeissaan ja olivat muutenkin ihan innoissaan. Ludde sen sijaan koki ensimmäiseksi velvollisuudekseen vähän haukahdella ja murista pirttiin astuneelle KNAM:lle. No pienen muistelutuokion jälkeen myös Ludde taisi muistaa kuka olen ja oli sitten jo hyvinkin tuttavallinen.
Jännä oli myös vertailla sisarusten eroja. Frank on noista kolmesta isoin, Molly muistuttaa eniten emoaan ja Luddesta on kehkeytymässä todellinen huippu, kunhan vain sille annetaan aikaa tottua piiiiiiitkiin jalkoihinsa :)
Ja mikä tärkeintä, koirista näkee että nauttivat elämistään perheissään ja taitaapa olla myös niin, että omistajat nauttivat kovasti koiristaan.
Kiitos kaikille vierailijoille, saa (ja pitää) käydä useammin! Meidän lähteminen on aina niin kovin vaikeaa, mutta meille saa tulla!
Teidän,
KNAM
Hauskinta oli huomata suhtautumisero Mollyn, Ludden ja Frankin välillä. Mollyn kanssa tuli reissattua viime kesänä 10 päivää Ruotsissa ja Frankhän asui meillä vielä joku aika sitten. Luddea sen sijaan on viime kesän jälkeen nähnyt vain muutaman kerran ihan satunnaisesti.
Sekä Molly että Frank tulivat tervehtimään aivan tohkeissaan ja olivat muutenkin ihan innoissaan. Ludde sen sijaan koki ensimmäiseksi velvollisuudekseen vähän haukahdella ja murista pirttiin astuneelle KNAM:lle. No pienen muistelutuokion jälkeen myös Ludde taisi muistaa kuka olen ja oli sitten jo hyvinkin tuttavallinen.
Jännä oli myös vertailla sisarusten eroja. Frank on noista kolmesta isoin, Molly muistuttaa eniten emoaan ja Luddesta on kehkeytymässä todellinen huippu, kunhan vain sille annetaan aikaa tottua piiiiiiitkiin jalkoihinsa :)
Ja mikä tärkeintä, koirista näkee että nauttivat elämistään perheissään ja taitaapa olla myös niin, että omistajat nauttivat kovasti koiristaan.
Kiitos kaikille vierailijoille, saa (ja pitää) käydä useammin! Meidän lähteminen on aina niin kovin vaikeaa, mutta meille saa tulla!
Teidän,
KNAM
perjantai 15. elokuuta 2008
Hauvakone, näyttelyä sekä elämää
Taas tuli käytettyä työaikaa hyödylliseen (toivottavasti työnantaja ei ole blogiani vielä löytänyt!) kun Iltasanomien verkkosivuilta löytyi Hauvakone. Koneessa pystyy arvottamaan omia arvojaan koirien suhteen ja kone kertoo sitten mikä rotu sopii parhaiten. Afgaani sijoittui listallani sijalle 33, kohtuullisesti kuitenkin. Tosin rotua vähän tuntien väittäisin, että afgaanille annetut oletusarvot eivät kaikin osin ihan täsmänneet, mutta jokainen vetäköön itse johtopäätöksensä. Siinä mielessä vertailuarvot olivat mielenkiintoiset, että afgaani arvostettiin testissä älykkääksi roduksi (pisteitä 4/5), vaikka yleinen harhaluulohan on, että afgaani olisi tyhmä rotu.
Tulevana sunnuntaina on luvassa taas näyttely, pitkästä aikaa. Heinolassa tai Kouvolassa, en nyt muista kummassa. Huomaa kyllä, että on taas edellisestä näyttelyreissusta kulunut aikaa, koska KNAM on erittäin vakavasti harkinnut hyppäävänsä jälkikasvun kanssa kyytiin, vaikka kehät alkavat jo klo 9.00 reilun 100 kilometrin päässä. Tämä tarkoittaa käytännössä herätystä joskus viiden aikaan... Pitäisiköhän taas itselle muistuttaa, mitä tuommoinen näyttelyreissu oikein tarkottaa?
Viime viikkoina meillä onkin ollut vähän hiljaisempaa, kun Frank löysi itselleen uuden kodin. Ja hyvän sellaisen löysikin! Tasaiseen tahtiin olemme kuulleet uutisia Frankin uudesta elämästä ja kovasti tuntuu nuori herra uusissa maisemissa viihtyvän. Tosin vähän ikävä on Frankia ollut jopa allekirjoittaneella...
Frankin muutto sitten palautti siinä mielessä vähän järjestystä meidän elämään, että koirien lenkitys onnistuu taas yhdellä yrittämällä eli enää ei kulu tolkuttomasti aikaa siihen että joutuu tekemään kaksi lenkkiä. Helpostihan viittä affea kerralla vie, varsinkin kun nurkan takaa tulee pupu näkyviin...
Lopuksi vielä harmittelut siitä, että tuo vieressä oleva lenkkiseuranta ei ole toiminut kuukauteen. Vika ei ole sinussa eikä minussa, jostain syystä vain oma tunnukseni on jotenkin jumissa tuolla palvelussa enkä saa omaa dataa sieltä millään näkyville muutenkuin kirjautumalla palveluun. Koitan laittaa reklamaatiota menemään, jotta tilanne vähän normalisoituisi.
Teidän,
KNAM
Tulevana sunnuntaina on luvassa taas näyttely, pitkästä aikaa. Heinolassa tai Kouvolassa, en nyt muista kummassa. Huomaa kyllä, että on taas edellisestä näyttelyreissusta kulunut aikaa, koska KNAM on erittäin vakavasti harkinnut hyppäävänsä jälkikasvun kanssa kyytiin, vaikka kehät alkavat jo klo 9.00 reilun 100 kilometrin päässä. Tämä tarkoittaa käytännössä herätystä joskus viiden aikaan... Pitäisiköhän taas itselle muistuttaa, mitä tuommoinen näyttelyreissu oikein tarkottaa?
Viime viikkoina meillä onkin ollut vähän hiljaisempaa, kun Frank löysi itselleen uuden kodin. Ja hyvän sellaisen löysikin! Tasaiseen tahtiin olemme kuulleet uutisia Frankin uudesta elämästä ja kovasti tuntuu nuori herra uusissa maisemissa viihtyvän. Tosin vähän ikävä on Frankia ollut jopa allekirjoittaneella...
Frankin muutto sitten palautti siinä mielessä vähän järjestystä meidän elämään, että koirien lenkitys onnistuu taas yhdellä yrittämällä eli enää ei kulu tolkuttomasti aikaa siihen että joutuu tekemään kaksi lenkkiä. Helpostihan viittä affea kerralla vie, varsinkin kun nurkan takaa tulee pupu näkyviin...
Lopuksi vielä harmittelut siitä, että tuo vieressä oleva lenkkiseuranta ei ole toiminut kuukauteen. Vika ei ole sinussa eikä minussa, jostain syystä vain oma tunnukseni on jotenkin jumissa tuolla palvelussa enkä saa omaa dataa sieltä millään näkyville muutenkuin kirjautumalla palveluun. Koitan laittaa reklamaatiota menemään, jotta tilanne vähän normalisoituisi.
Teidän,
KNAM
perjantai 18. heinäkuuta 2008
Lenkkiseurantaa
Oli ihan pakko palata tuohon alla mainitsemaani Sports Tracker ohjelmaan. Nyt tuossa oikeassa reunassa näkyy tuollainen ns. widget, josta pystyy katselemaan minun kuntoiluitani. Käytännössähän tämä tarkoittaa lähinnä koirien ulkoilutuslenkkejä.
Pienenä huomiona sellainen, että noiden karttojen satelliittikuvat ovat melko heikkoja eli kannattaa vaihtaa sieltä oikeasta yläkulmasta karttanäkymään.
Tällä hetkellä tuolta löytyy vain 3 harjoittelulenkkiä (2 Ruotsista ja yksi ihan tästä kotinurkilta ja vaillinaisena sekin), mutta tarkoitus olisi nyt ainakin iltalenkeistä saada kaikki mahdollinen data ylös. Ja hienointa tuossa koko hommassa on se, että tuohon pystyy liittämään esim. kuvia matkan varrelta (kuten yhdessä Ruotsin lenkissä jo onkin). Samoin kuljettu matka ja otetut askeleet rekisteröityvät tuonne.
Eli kun olen kuuden koiran kanssa lenkillä, rokki raikaa puhelimesta korville, pupu tulee nurkan takaa esiin, niin minä kaivan luonnollisesti siinä samalla puhelimen taskusta ja otan kuvan, jotta saadaan lukijoille ikuistettua mahdollisimman tarkasti lenkkien tapahtumat :)
Täytyypä tästä lähteä sitten kohtapuoleen lenkille, jotta saadaan uutta dataa ihmeteltäväksi.
Niin ja jotta tämä olisi oikein hienoa, niin lenkkitiedot päivittyvät reaaliaikaisesti eli periaatteessa sitä mukaa kun minä matkaa taitan niin tuosta oikealta näkee missä liikun!
Teidän,
KNAM
PS. Jos joku muu nyt innostuu tästä, niin kerron mielelläni lisää kuinka moisen saa käyttöön/toimimaan. Palvelu on ihan ilmainen, mutta vaatii sopivan puhelimen (esim. Nokia N95 tai mikä tahansa muu N-sarjalainen kunhan on tarvittaessa erillinen GPS-palikka).
Pienenä huomiona sellainen, että noiden karttojen satelliittikuvat ovat melko heikkoja eli kannattaa vaihtaa sieltä oikeasta yläkulmasta karttanäkymään.
Tällä hetkellä tuolta löytyy vain 3 harjoittelulenkkiä (2 Ruotsista ja yksi ihan tästä kotinurkilta ja vaillinaisena sekin), mutta tarkoitus olisi nyt ainakin iltalenkeistä saada kaikki mahdollinen data ylös. Ja hienointa tuossa koko hommassa on se, että tuohon pystyy liittämään esim. kuvia matkan varrelta (kuten yhdessä Ruotsin lenkissä jo onkin). Samoin kuljettu matka ja otetut askeleet rekisteröityvät tuonne.
Eli kun olen kuuden koiran kanssa lenkillä, rokki raikaa puhelimesta korville, pupu tulee nurkan takaa esiin, niin minä kaivan luonnollisesti siinä samalla puhelimen taskusta ja otan kuvan, jotta saadaan lukijoille ikuistettua mahdollisimman tarkasti lenkkien tapahtumat :)
Täytyypä tästä lähteä sitten kohtapuoleen lenkille, jotta saadaan uutta dataa ihmeteltäväksi.
Niin ja jotta tämä olisi oikein hienoa, niin lenkkitiedot päivittyvät reaaliaikaisesti eli periaatteessa sitä mukaa kun minä matkaa taitan niin tuosta oikealta näkee missä liikun!
Teidän,
KNAM
PS. Jos joku muu nyt innostuu tästä, niin kerron mielelläni lisää kuinka moisen saa käyttöön/toimimaan. Palvelu on ihan ilmainen, mutta vaatii sopivan puhelimen (esim. Nokia N95 tai mikä tahansa muu N-sarjalainen kunhan on tarvittaessa erillinen GPS-palikka).
torstai 17. heinäkuuta 2008
Ruotsi Tour 2008 - KNAM:n versio
Paljon olisi kerrottavaa, mutta elämä on lyhyt. Rakas vaimoni onkin jo kertonut oman versionsa reissustaan ainakin omalla forumilla, mutta jotain jäi kertomatta. Siispä täydentämään.
Reissuun lähdimme siis perjantaina 4.7.2008 iltapäivästä. Illalla laivaan ja nenä kohti Ruotsin mukavaa pääkaupunkia, Tukholmaa. Kello herätti lauantaiaamuna paikallista aikaa viideltä, tunnin verran tavaroiden raahausta hytistä autoon ja Pedon (siis Puegeot) keulamaski osoittamaan Tukolman messukeskusta. Messukeskuksen pihalla vallitsi melkoinen kaaos, sillä pysäköinnin ohjauksesta ei oltu otettu mallia edes pienimmistä maalaisnäyttelyistä - järjestäjät luottivat messukeskuksen opasteisiin, mutta vähän se vikaan meni. Saimme kuitenkin auton purettua ihan oven edessä jonka jälkeen parkkeeraus ja miehet lasten kanssa jalkapatikassa kohti juna-asemaa.
Siitä se siis alkoi, KNAM:n 10 päivän logistiikkapäällikkö/lastenvahtivuoro.
Tuurillahan ne laivatkin seilaa, samoin miehet lapsineen Tukholman ytimessä. Julkisen liikenteen lakko oli loppunut juuri edellisenä päivänä, joten junalla keskustaan aamiaiselle. Seuraavaksi tunnelbanalla (eli metrolla eli maanalaisella) Slussenille ja lautalla Djurgårdenille. Tunnin sisällä siis kolmella eri kulkuvälineellä ja tytöillä oli ihmettelemistä.
Laiturilta parinsadanmetrin kävely vierähti nopsasti ja tulimme Skansenin eläintarhan portille.
Tytöt valmiina eläintarhan ihmeisiin - vielä vaunuissa.
Skansenin jälkeen lounaalle, takaisin lautalle, kävely vanhankaupungin läpi, kahvit kylällä, junalla messukeskukseen, auton pakkaus (sis. vaimo ja tavarat), naama osoittamaan E20-tietä ja navigaattoriin suunnaksi Hotelli Skantzen Surahammarissa.
Kokonaisuudessaan päivän aikana KNAM otti 15659 askelta joka vastaa matkassa yli 13 kilmoteriä! Kaloreita tuo kävely poltti lähemmäs 1000 joten illalla nautitut pitsa ja olut olivat vähintäänkin ansaittuja.
Sunnuntaina sitten suunnattiin päämääränpäähän eli vuokratulle mökille Rörbo Gårdiin. Ensimmäinen ongelma tuli siitä, ettei navigaattori tuntenut moista paikkaa ollenkaan. Ja koska uusavuttomia olemme, ei mitään paperista karttaa tietenkään ollut käsillä. Onneksi sentään tulostettu sähköposti jossa oli ajo-ohjeet löytyi vaimon korvaamattomasta dokumenttinipusta (tästä krediitit vaimolle, jokainen matkan aikana tarvittava paperi oli mukana, niin laivaliput kuin hotellivaraukset sekä ajo-ohjeita).
Mökki paljastui todelliseksi helmeksi, vain ranta puuttui. Auto purettiin, matkalla kaupasta haettua ruokaa alettiin laittamaan ja sehän maistui. Kun tytöt oli saatu unten maille oli vielä iltalenkin aika.
Sunnuntai meni yleisesti ottaen melkolailla elpyessä sekä allekirjoittaneelta että vaimolta. Vähän ihmeteltiin isäntien eläimiä (hevosia, lehmiä, lampaita, kissoja), käyskenneltiin lähimaastossa ja kerättiin voimia.
Maanantaina suunnattiin Västeråsiin noin 40 kilometrin päähän. Vaimolla alkoi kaksipäiväinen afgaaniseminaari joten tiedossa oli lasten ja koirien kaitsemista. Sateisena päivänä turisteilla ei ole paljoa muuta tehtävää kuin shoppailla joten KNAM kulutti myös 7 minuuttia päivästä (sis. sovituksen) kaksien housujen ostamiseen - halvalla kun sai.
Illalla vaimon hakuun, ruuanlaittoon sekä iltalenkkiin. Lomalla kun oltiin, niin oli hieman aikaa tutustua tuon mainion puhelimeni (Nokia N95) ominaisuuksiin ja ohjelmistoihin. Askelmittarimahdollisuuden (!) siitä olinkin jo aiemmin keksinyt ja ladannut netistä tarvittavan ohjelmiston. Mutta todellinen helmi olikin sitten samalla lataamani SportsTracker-sovellus jolla aloin tuolla leikkimään. Ohjelmalla pystyy "nauhoittamaan" omia urheilusuorituksia. Se käyttää puhelimessa olevaa GPS-toimintoa ja tallentaa kävellyn/juostun/pyöräillyn reitin muistiin ja sen voi sitten sieltä tuoda vaikka Googlen karttapalveluun jossa sen saa näkymään ihan oikealla kartalla. Samoin tallennetaan nopeus- sekä korkeustiedot. Alla esimerkki muistaakseni keskiviikon lenkistä.
View Larger Map
Reissuun lähdimme siis perjantaina 4.7.2008 iltapäivästä. Illalla laivaan ja nenä kohti Ruotsin mukavaa pääkaupunkia, Tukholmaa. Kello herätti lauantaiaamuna paikallista aikaa viideltä, tunnin verran tavaroiden raahausta hytistä autoon ja Pedon (siis Puegeot) keulamaski osoittamaan Tukolman messukeskusta. Messukeskuksen pihalla vallitsi melkoinen kaaos, sillä pysäköinnin ohjauksesta ei oltu otettu mallia edes pienimmistä maalaisnäyttelyistä - järjestäjät luottivat messukeskuksen opasteisiin, mutta vähän se vikaan meni. Saimme kuitenkin auton purettua ihan oven edessä jonka jälkeen parkkeeraus ja miehet lasten kanssa jalkapatikassa kohti juna-asemaa.
Siitä se siis alkoi, KNAM:n 10 päivän logistiikkapäällikkö/lastenvahtivuoro.
Tuurillahan ne laivatkin seilaa, samoin miehet lapsineen Tukholman ytimessä. Julkisen liikenteen lakko oli loppunut juuri edellisenä päivänä, joten junalla keskustaan aamiaiselle. Seuraavaksi tunnelbanalla (eli metrolla eli maanalaisella) Slussenille ja lautalla Djurgårdenille. Tunnin sisällä siis kolmella eri kulkuvälineellä ja tytöillä oli ihmettelemistä.
Laiturilta parinsadanmetrin kävely vierähti nopsasti ja tulimme Skansenin eläintarhan portille.
Tytöt valmiina eläintarhan ihmeisiin - vielä vaunuissa.Skansenin jälkeen lounaalle, takaisin lautalle, kävely vanhankaupungin läpi, kahvit kylällä, junalla messukeskukseen, auton pakkaus (sis. vaimo ja tavarat), naama osoittamaan E20-tietä ja navigaattoriin suunnaksi Hotelli Skantzen Surahammarissa.
Kokonaisuudessaan päivän aikana KNAM otti 15659 askelta joka vastaa matkassa yli 13 kilmoteriä! Kaloreita tuo kävely poltti lähemmäs 1000 joten illalla nautitut pitsa ja olut olivat vähintäänkin ansaittuja.
Sunnuntaina sitten suunnattiin päämääränpäähän eli vuokratulle mökille Rörbo Gårdiin. Ensimmäinen ongelma tuli siitä, ettei navigaattori tuntenut moista paikkaa ollenkaan. Ja koska uusavuttomia olemme, ei mitään paperista karttaa tietenkään ollut käsillä. Onneksi sentään tulostettu sähköposti jossa oli ajo-ohjeet löytyi vaimon korvaamattomasta dokumenttinipusta (tästä krediitit vaimolle, jokainen matkan aikana tarvittava paperi oli mukana, niin laivaliput kuin hotellivaraukset sekä ajo-ohjeita).
Mökki paljastui todelliseksi helmeksi, vain ranta puuttui. Auto purettiin, matkalla kaupasta haettua ruokaa alettiin laittamaan ja sehän maistui. Kun tytöt oli saatu unten maille oli vielä iltalenkin aika.
Sunnuntai meni yleisesti ottaen melkolailla elpyessä sekä allekirjoittaneelta että vaimolta. Vähän ihmeteltiin isäntien eläimiä (hevosia, lehmiä, lampaita, kissoja), käyskenneltiin lähimaastossa ja kerättiin voimia.
Maanantaina suunnattiin Västeråsiin noin 40 kilometrin päähän. Vaimolla alkoi kaksipäiväinen afgaaniseminaari joten tiedossa oli lasten ja koirien kaitsemista. Sateisena päivänä turisteilla ei ole paljoa muuta tehtävää kuin shoppailla joten KNAM kulutti myös 7 minuuttia päivästä (sis. sovituksen) kaksien housujen ostamiseen - halvalla kun sai.
Illalla vaimon hakuun, ruuanlaittoon sekä iltalenkkiin. Lomalla kun oltiin, niin oli hieman aikaa tutustua tuon mainion puhelimeni (Nokia N95) ominaisuuksiin ja ohjelmistoihin. Askelmittarimahdollisuuden (!) siitä olinkin jo aiemmin keksinyt ja ladannut netistä tarvittavan ohjelmiston. Mutta todellinen helmi olikin sitten samalla lataamani SportsTracker-sovellus jolla aloin tuolla leikkimään. Ohjelmalla pystyy "nauhoittamaan" omia urheilusuorituksia. Se käyttää puhelimessa olevaa GPS-toimintoa ja tallentaa kävellyn/juostun/pyöräillyn reitin muistiin ja sen voi sitten sieltä tuoda vaikka Googlen karttapalveluun jossa sen saa näkymään ihan oikealla kartalla. Samoin tallennetaan nopeus- sekä korkeustiedot. Alla esimerkki muistaakseni keskiviikon lenkistä.
View Larger Map
Tiistaina oli mökkipäivä eli totaalinen rentoutuminen. Vaimo lähti varhain aamulla seminaariin joten autoa ei ollut käytettävissä mutta eipä sitä paljoa kaivattukaan. Tytöt keinuivat, kiipeilivät omenapuissa, ihmettelivät eläimiä ja päiväunet kruunasivat päivän.
Illalla sitten Japp järjesti ennenkaikkea vaimolle ohjelmaa välipesun muodossa, kun päätti ryhtyä paimenkoiraksi ja kierähtää siinä paimentamisen ohessa vähän siinä itsessään.
Japp väyneenä mutta onnellisena - ja vähän likaisena...
Keskiviikko ja torstai sitten lomaltiin - ihan oikeasti. Keskiviikkona käytiin Sala-nimisessä pikkukaupungissa ostoksilla ja syömässä ja torstaina päästiin uimaan oikein mukavalle rannalle reilut 10 kilometriä mökistä. Jopa vaimo ja KNAM uskaltautuivat noin 20-asteiseen veteen.
Perjantaina alkoi sitten koirienpesu-urakka vaimolla, joten KNAM sai palata ruotuun lastenvahdiksi.
Lauantaina oli aikainen herätys kun rouvasväkeä piti lähteä kelkkomaan Västeråsiin 40 kilometrin päähän. Paluumatkalla, noin 5 kilmoteriä mökiltä, soi puhelin. Vaimohan siellä totesi välinesalkun jääneen autoon joten eipä muuta kuin Peto ympäri ja takaisin näyttelypaikalle.
Lopulta mökille päästyämme söimme nopean aamupalan ja siivosimme mökin. Edessä oli jälleen ajomatka Skantzen-hotelliin josta jatkoimme lähes välittömästi näyttelypaikalle rouvia noutamaan. Illalla taas pitsat ja oluet meidän "kantapaikassa" ja kopsahtaen sänkyyn.
Sunnuntaina taas aamuajelu näyttelypaikalle, sitten takaisin hotellille aamiaiselle. Aamiaisen jälkeen tavarat kasaan ja autolla näyttelypaikalle. Tovin verran siinä ehti KNAM:kin katselemaan koiria kunnes oli aika tehdä viimeinen autonpakkaus ja suunnata vankkurit kohti laivaa.
Seuraavana aamuna oli edessä vielä automatka turusta Tampereelle, mutta tamperelaiselle se matka on aina mukava - pääsee pois turusta ja määräänpäänä on Tampere!
Raskasta - mutta ihan mukavaa. Kuitenkin jos miettii, että samalla rahalla olisi voinut viettää viikon esim. Kreikan saaristossa ilman vesisateita niin voipi olla että ensi kesänä suuntaamme jonnekin muualle. Ja ehkä jopa ilman koiria. Tai sitten vaimo aloittaa perinteisen helmipuhelun (helmikuussa aloitettava keskustelu siitä mihin näyttelyihin tulevana kesänä osallistutaan ja kuinka niistä reissuista saa yhdistettyä samalla mukavan lomamatkan) tulevan kesän näyttelyistä...
Teidän,
KNAM
Illalla sitten Japp järjesti ennenkaikkea vaimolle ohjelmaa välipesun muodossa, kun päätti ryhtyä paimenkoiraksi ja kierähtää siinä paimentamisen ohessa vähän siinä itsessään.
Japp väyneenä mutta onnellisena - ja vähän likaisena...Keskiviikko ja torstai sitten lomaltiin - ihan oikeasti. Keskiviikkona käytiin Sala-nimisessä pikkukaupungissa ostoksilla ja syömässä ja torstaina päästiin uimaan oikein mukavalle rannalle reilut 10 kilometriä mökistä. Jopa vaimo ja KNAM uskaltautuivat noin 20-asteiseen veteen.
Perjantaina alkoi sitten koirienpesu-urakka vaimolla, joten KNAM sai palata ruotuun lastenvahdiksi.
Lauantaina oli aikainen herätys kun rouvasväkeä piti lähteä kelkkomaan Västeråsiin 40 kilometrin päähän. Paluumatkalla, noin 5 kilmoteriä mökiltä, soi puhelin. Vaimohan siellä totesi välinesalkun jääneen autoon joten eipä muuta kuin Peto ympäri ja takaisin näyttelypaikalle.
Lopulta mökille päästyämme söimme nopean aamupalan ja siivosimme mökin. Edessä oli jälleen ajomatka Skantzen-hotelliin josta jatkoimme lähes välittömästi näyttelypaikalle rouvia noutamaan. Illalla taas pitsat ja oluet meidän "kantapaikassa" ja kopsahtaen sänkyyn.
Sunnuntaina taas aamuajelu näyttelypaikalle, sitten takaisin hotellille aamiaiselle. Aamiaisen jälkeen tavarat kasaan ja autolla näyttelypaikalle. Tovin verran siinä ehti KNAM:kin katselemaan koiria kunnes oli aika tehdä viimeinen autonpakkaus ja suunnata vankkurit kohti laivaa.
Seuraavana aamuna oli edessä vielä automatka turusta Tampereelle, mutta tamperelaiselle se matka on aina mukava - pääsee pois turusta ja määräänpäänä on Tampere!
Raskasta - mutta ihan mukavaa. Kuitenkin jos miettii, että samalla rahalla olisi voinut viettää viikon esim. Kreikan saaristossa ilman vesisateita niin voipi olla että ensi kesänä suuntaamme jonnekin muualle. Ja ehkä jopa ilman koiria. Tai sitten vaimo aloittaa perinteisen helmipuhelun (helmikuussa aloitettava keskustelu siitä mihin näyttelyihin tulevana kesänä osallistutaan ja kuinka niistä reissuista saa yhdistettyä samalla mukavan lomamatkan) tulevan kesän näyttelyistä...
Teidän,
KNAM
tiistai 13. toukokuuta 2008
Näyttelykivaa
Kun nyt kerran vauhtiin päästiin niin tarinoidaan vielä hetki. Viime lauantaina tuli lähdettyä, pienen pakotuksen saattelemana, koko perheen voimin näyttelyyn Turenkiin. Mutta mikä olikaan lopputulos? Ei se perinteinen pienimuotoinen sota vaimon kanssa, lasten kanssa taistelua ja kotiin väsyneenä tyhjin käsin vaan ihan jotain muuta.
Ensinnäkin keli helli meitä mitä hienommalla mahdollisella tavalla: aurinko pilkisteli pienen pilviverhon takaa lämpöään kuitenkaan paahduttamatta ulkonaolijoita.
Toisekseen näyttely oli sopivan pieni, vain viisi kehää ja väkeä melko maltillisesti. Tämä mahdollisti melko helpon jälkikasvun valvonnan eikä tuonut allekirjoittaneelle sitä perinteistä stressiä (tiedättehän, ruokaostoksilla täpötäydessä marketissa kakarat kärryssä huutaen).
Kolmanneksi, näyttelyalue rajoittui lasten leikkipuistoon jossa oli liukumäkeä, keinua ja kiipelytelinettä. Lapset saivat purkaa energiaansa siellä lähes koko näyttelyn ajan, oikeastaan ainoa mihin KNAM:n täytyi osallistua oli vessareissut ja muutama "pelastus" kun maan kamara meinasi kiipeilijää lähestyä vähän turhan nopeasti. Jopa päivän lehden urheilusivut ehdin näyttelyn aikana lukea ja sitä ei ole sen jälkeen tapahtunut kun jälkikasvua meille siunaantui.
Kotiin kun päästiin niin vaimo tuli keittiössä oikein kysymään, että "mikäs sua vaivasi siellä näyttelyssä kun niin halittelit ja pusuttelit, et sää normaalisti ihan sellanen ole".
Niin tai näin, aina sitä KNAM:n käytöstä ihmetellään...
Teidän,
KNAM
Ensinnäkin keli helli meitä mitä hienommalla mahdollisella tavalla: aurinko pilkisteli pienen pilviverhon takaa lämpöään kuitenkaan paahduttamatta ulkonaolijoita.
Toisekseen näyttely oli sopivan pieni, vain viisi kehää ja väkeä melko maltillisesti. Tämä mahdollisti melko helpon jälkikasvun valvonnan eikä tuonut allekirjoittaneelle sitä perinteistä stressiä (tiedättehän, ruokaostoksilla täpötäydessä marketissa kakarat kärryssä huutaen).
Kolmanneksi, näyttelyalue rajoittui lasten leikkipuistoon jossa oli liukumäkeä, keinua ja kiipelytelinettä. Lapset saivat purkaa energiaansa siellä lähes koko näyttelyn ajan, oikeastaan ainoa mihin KNAM:n täytyi osallistua oli vessareissut ja muutama "pelastus" kun maan kamara meinasi kiipeilijää lähestyä vähän turhan nopeasti. Jopa päivän lehden urheilusivut ehdin näyttelyn aikana lukea ja sitä ei ole sen jälkeen tapahtunut kun jälkikasvua meille siunaantui.
Kotiin kun päästiin niin vaimo tuli keittiössä oikein kysymään, että "mikäs sua vaivasi siellä näyttelyssä kun niin halittelit ja pusuttelit, et sää normaalisti ihan sellanen ole".
Niin tai näin, aina sitä KNAM:n käytöstä ihmetellään...
Teidän,
KNAM
Koiranpito kallista?
Törmäsin tänään mielenkiintoiseen artikkeliin koirien ylläpidon kalleudesta. Kyseisen artikkelin mukaan koiran elinaikana koiraan kuluisi omistajalta rahaa 33000-110000 euroa rahaa, rodusta riippuen. En usko, että afgaani on niitä edullisimpia rotuja, mutta taitavat luvut olla vähän liioiteltua. Vai miltä seuraava laskelma kuullostaisi:
Jos oletetaan, että afgaani ei maksaisikaan elinaikanaan kuin 50000 euroa, niin sitä voitaisiin pitää hyvänä lähtökohtana. Afgaanin keskimääräistä elinikää en tiedä, mutta kaiketi sen voisi laskea olevan noin 10 vuotta. Vuodessa kun on 12 kuukautta niin 10 vuodessa on luonnollisesti 120 kuukautta. Eli kun tuon 50000 euroa jakaa 60 kuukaudella, niin koiran kuukausittaiset ylläpitokustannukset olisivat siis vajaat 420 euroa!
Kuten moni varmaan tietääkin, niin meillähän asustelee tällä hetkellä yhteensä 6 afgaania eli tuon kun kertoo sitten kuudella saa meidän kuukausittaiset koiramenot jotka olisivat tuon laskelman mukaan jämptin 2500 euroa.
Tuosta varmaan jokainen voi laskea, onko tuon artikkelin mukaiset arviot ihan kohdillaan...
Teidän,
KNAM
Jos oletetaan, että afgaani ei maksaisikaan elinaikanaan kuin 50000 euroa, niin sitä voitaisiin pitää hyvänä lähtökohtana. Afgaanin keskimääräistä elinikää en tiedä, mutta kaiketi sen voisi laskea olevan noin 10 vuotta. Vuodessa kun on 12 kuukautta niin 10 vuodessa on luonnollisesti 120 kuukautta. Eli kun tuon 50000 euroa jakaa 60 kuukaudella, niin koiran kuukausittaiset ylläpitokustannukset olisivat siis vajaat 420 euroa!
Kuten moni varmaan tietääkin, niin meillähän asustelee tällä hetkellä yhteensä 6 afgaania eli tuon kun kertoo sitten kuudella saa meidän kuukausittaiset koiramenot jotka olisivat tuon laskelman mukaan jämptin 2500 euroa.
Tuosta varmaan jokainen voi laskea, onko tuon artikkelin mukaiset arviot ihan kohdillaan...
Teidän,
KNAM
tiistai 6. toukokuuta 2008
Afgaani - älykäs?
Tulipa sitten luettua artikkeli joka käsitteli koirien älykkyyttä. Voittajaksi selviytyi jokin kaikille-vastaantulijoille-häntäänsä-iloisesti-heiluttava koira ja peränpitäjien joukkoon rankaattin - yllätys yllätys - afgaani.
Noin pintapuolisestihan tämä pitää täysin paikkaansa. Jos afgaanille koittaa jotakin "turhanpäivästä", kuten kierimistä tai paikkaa, opettaa, niin lopputuloksena on hölmösti kouluttajaansa vilkaiseva karvakasa joka lontii samoilta jaloilta kohti sohvaa. Pientä eloa voi afgaaniin saada, mikäli kädessä on jokin herkkupala (kuten kilo juustoa tms.).
Silti uskallan väittää, ettei afgaani ole tyhmä - päinvastoin! Afgaani keksii kyllä keinot avata ovet, kiertää esteet, totella jopa ihmistä mikäli palkinto on hyvä. Tästä olisi lukuisia esimerkkejä, mutta siitä sitten joku toinen kerta.
Mutta se, mitä jaksan joka kerta hämmästellä on afgaanin ja agilityn yhdistelmä. Tästä mallia näyttää Bella&Molly Ludden blogissa, josta löytyy todisteaineistoa siitä, että afgaanikin tekee temppuja! Mutta kärsivällisyyttä se vaatii, ainakin kouluttajalta.
Josta päästäänkin siihen, että kumpi siellä agilityradalla onkaan viisaampi, kouluttaja vai koulutettava?
Maud, Kati & Janne: Ja tämä ei ollut ilkeyttä, vinoilua vain ;) Olen oikeasti oikein ylpeä teistä, että jaksatte tuollaistakin rakkaille koirillenne opettaa! Itsellä ei taitaisi hermo kestää...
Teidän,
KNAM
Noin pintapuolisestihan tämä pitää täysin paikkaansa. Jos afgaanille koittaa jotakin "turhanpäivästä", kuten kierimistä tai paikkaa, opettaa, niin lopputuloksena on hölmösti kouluttajaansa vilkaiseva karvakasa joka lontii samoilta jaloilta kohti sohvaa. Pientä eloa voi afgaaniin saada, mikäli kädessä on jokin herkkupala (kuten kilo juustoa tms.).
Silti uskallan väittää, ettei afgaani ole tyhmä - päinvastoin! Afgaani keksii kyllä keinot avata ovet, kiertää esteet, totella jopa ihmistä mikäli palkinto on hyvä. Tästä olisi lukuisia esimerkkejä, mutta siitä sitten joku toinen kerta.
Mutta se, mitä jaksan joka kerta hämmästellä on afgaanin ja agilityn yhdistelmä. Tästä mallia näyttää Bella&Molly Ludden blogissa, josta löytyy todisteaineistoa siitä, että afgaanikin tekee temppuja! Mutta kärsivällisyyttä se vaatii, ainakin kouluttajalta.
Josta päästäänkin siihen, että kumpi siellä agilityradalla onkaan viisaampi, kouluttaja vai koulutettava?
Maud, Kati & Janne: Ja tämä ei ollut ilkeyttä, vinoilua vain ;) Olen oikeasti oikein ylpeä teistä, että jaksatte tuollaistakin rakkaille koirillenne opettaa! Itsellä ei taitaisi hermo kestää...
Teidän,
KNAM
maanantai 3. maaliskuuta 2008
Erilainen näyttelyreissu
Olipa hämmentävää. Aamulla jätettiin koirat kotiin ja vietiin lapset KNAM:n vanhemmille hoitoon ja käännettiin auton nokka kohti kolmostietä, Helsinkiä ja Kaapelitehdasta. Siellä järjestettiin pentunäyttely johon osallistui vaimon kasvatteja kaksin kappalein eli Molly ja Chocobo.
Ensimmäinen hieno juttu oli se, että vaikka lapsistaan kuinka pitää niin välillä on mukava saada hetken hengähdystauko, vaikka sitten koiranäyttelyn muodossa.
Toinen hieno juttu oli se, että kantamuksena oli vain pieni olkalaukku. Ei sitä normaalia tavaravuorta häkkeineen.
Kolmas hieno juttu oli se, että oikeasti pystyi keskittymään vain koiranäyttelyyn eli katselemaan koiria.
Ja neljäs hieno juttu oli tietty "omien" koirien menestys: Molly oli RP ja Choco voitti luokkansa! Onnea voittajille kovasti! Ja erityismainita vielä Jannen loistavasta handler-työskentelystä!
Olipa erityisen liikuttavaa nähdä kuinka ne viime kesänä meidän nurkkiin ilmestyneet pikkurääpäleet ovat hyvässä hoidossa ja huolenpidossa kasvaneet jo isoiksi affeiksi ja vielä saivat menestystä ensimmäisessä näyttelyssään! Harmillista oli, ettei Ludde voinut silmätulehduksen takia osallistua, mutta kenties jo lähiviikkoina näemme Luddenkin näyttelyavauksen!
Oikein paljon kiitoksia kaikille eilen mukana touhussa olleille ja toivottavasti nähdään tulevan kesän aikana uudestaan ainakin näyttelyiden merkeissä!
Teidän,
KNAM
Ensimmäinen hieno juttu oli se, että vaikka lapsistaan kuinka pitää niin välillä on mukava saada hetken hengähdystauko, vaikka sitten koiranäyttelyn muodossa.
Toinen hieno juttu oli se, että kantamuksena oli vain pieni olkalaukku. Ei sitä normaalia tavaravuorta häkkeineen.
Kolmas hieno juttu oli se, että oikeasti pystyi keskittymään vain koiranäyttelyyn eli katselemaan koiria.
Ja neljäs hieno juttu oli tietty "omien" koirien menestys: Molly oli RP ja Choco voitti luokkansa! Onnea voittajille kovasti! Ja erityismainita vielä Jannen loistavasta handler-työskentelystä!
Olipa erityisen liikuttavaa nähdä kuinka ne viime kesänä meidän nurkkiin ilmestyneet pikkurääpäleet ovat hyvässä hoidossa ja huolenpidossa kasvaneet jo isoiksi affeiksi ja vielä saivat menestystä ensimmäisessä näyttelyssään! Harmillista oli, ettei Ludde voinut silmätulehduksen takia osallistua, mutta kenties jo lähiviikkoina näemme Luddenkin näyttelyavauksen!
Oikein paljon kiitoksia kaikille eilen mukana touhussa olleille ja toivottavasti nähdään tulevan kesän aikana uudestaan ainakin näyttelyiden merkeissä!
Teidän,
KNAM
tiistai 19. helmikuuta 2008
Extra attacker
Pelailen netissä muutamia virtuaalisia managerointipelejä, lähinnä jääkiekkosidonnaisia (Liigapörssi, Fantasy Hockey). Näissä ideana on valita itselleen kentällinen pelaajia sekä maalivahti. Pelaajien pelisuoritusten mukaan saa sitten pisteitä ja parhaat palkitaan kauden/jakson päätteeksi. Tuossa amerikkalaisessa versiossa (Fantasy Hockey) valitaan em. lisäksi myös ylimääräinen pelaaja. Tästä saadaankin mukavasti aasinsilta sitten kotielämään.
Eli siihen tahtiin on koiruksia meille viime aikona lisää tullut, ettei edes vaimon sivut ole pysyneet vauhdissa. Tällä hetkellä niitä on 6 kappaletta - ja toivottavasti ihan heti ei ole lisää tulossa.
Uusin tulokkaamme, Eve, on lähes päivälleen Hipin ikäinen veitikka. En ole vielä uskaltanut ottaa Eveä mukaan pitemmille lenkeille vaan lenkitys on jäänyt vaimon vastuulle ja koostunut lähinnä korttelin ympäri kiertämisestä sekä hihnaan totuttamisesta.
Mutta aika alkaa olemaan kypsä sille, että pääsen lenkittämään kuutta koiraa. En oikein osaa vielä suhtautua ajatukseen, että narujen jatkeessa olisi yhteensä 6 pupuja haistelevaa afgaania - jotenkin ajatus kahdesta lenkistä viehättää...
Silti uskon, että tuokin on vielä edessä eli nappasen eteisen naulakosta 6 hihnaa, avaan ulko-oven, lennän naamalleni portaikossa, selvittelen verissäpäin hihnoja pihalla, kompuroimme porukalla ulos portista, etenemme 100 metriä, selvittelemme hihnoja vartin ja jatkamme onnellisina taas matkaa.
Ja vielä kun nuo nuorukaiset oppisivat sisäsiisteiksi...
Teidän,
KNAM
Eli siihen tahtiin on koiruksia meille viime aikona lisää tullut, ettei edes vaimon sivut ole pysyneet vauhdissa. Tällä hetkellä niitä on 6 kappaletta - ja toivottavasti ihan heti ei ole lisää tulossa.
Uusin tulokkaamme, Eve, on lähes päivälleen Hipin ikäinen veitikka. En ole vielä uskaltanut ottaa Eveä mukaan pitemmille lenkeille vaan lenkitys on jäänyt vaimon vastuulle ja koostunut lähinnä korttelin ympäri kiertämisestä sekä hihnaan totuttamisesta.
Mutta aika alkaa olemaan kypsä sille, että pääsen lenkittämään kuutta koiraa. En oikein osaa vielä suhtautua ajatukseen, että narujen jatkeessa olisi yhteensä 6 pupuja haistelevaa afgaania - jotenkin ajatus kahdesta lenkistä viehättää...
Silti uskon, että tuokin on vielä edessä eli nappasen eteisen naulakosta 6 hihnaa, avaan ulko-oven, lennän naamalleni portaikossa, selvittelen verissäpäin hihnoja pihalla, kompuroimme porukalla ulos portista, etenemme 100 metriä, selvittelemme hihnoja vartin ja jatkamme onnellisina taas matkaa.
Ja vielä kun nuo nuorukaiset oppisivat sisäsiisteiksi...
Teidän,
KNAM
perjantai 11. tammikuuta 2008
Viiden suora
Eilisiltainen lenkki nosti taas päähän muutamia ajatuksia ja niitä olikin sitten hyvä tulla purkamaan taas tänne blogiin.
Yksi vaimon omista kasvateista on meillä kyläilemässä muutaman viikon ajan ja koska omasta takaa koiria löytyy jo neljä, niin tästä saadaan lopputulokseksi melko helpon laskutoimituksen jälkeen viisi afgaania.
Kun Furaku meille tuli viikko sitten kyläilemään, niin ensimmäisinä iltoina lenkitin koirat kahdessa osassa. Muutaman illan jälkeen totesin, että jos kerran normaalisti onnistuu neljän koiran lenkitys kerralla ja joskus on viidenkin kanssa menty, niin miksei nytkin. Siispä pieni ruuhka verannalle, 5 koiraa hihnoihin ja menoksi.
Ensimmäinen haaste tulee heti kotiportailla. Meilläpäin pyörivät jänikset ovat viime aikoina majailleet melko ahkerasti meidän pihamaalla, ilmeisesti omenapuiden perässä, joten oven avaamisen jälkeen saa olla melko tarkkana, sillä usein päällä on välitön viisveto. Tai 20-veto, miten vaan.
Tuosta selvittyämme suunnistamme kohti porttia, josta kaikkien pitäisi mahtua ulos. Tämän jälkeen tien yli ja hihnojen selvitys ensimmäisen kerran.
Sitten se normaali alkuinnostus jolloin varsinkin nuoriso-osasto tahtoo sinkoilla sinne sun tänne ja hätäisimmät vääntävät tarpeitaan ojien pohjille. No koska haluamme pysyä naapureiden kanssa väleissä keräämme tietty jätökset pois ja tämän ensimmäisen 100-200 metrin jälkeen onkin vuorossa hihnasirkus osa 2.
Sitten ollaankin urheilukentän kohdalla, jossa puput varsinkin syksyisin pitävät usein ilta-aikaan majaansa eli siinä varsinkin Chica tahtoo käydä kovilla kierroksilla. Tästä eteenpäin lenkki kuitenkin alkaa sujumaan jo vähän rauhallisemmissa ja tasaisemmissa merkeissä.
Loppulenkin aikana hihnat täytyy selvitellä vielä muutaman kerran ja aikaa kuluu kokonaisuutena käytännössä yhtä paljon 5 koiran kanssa kuin tekemällä 2 lenkkiä pienemmällä koiramäärällä.
Mutta miksi sitten teen yhden lenkin viiden koiran kanssa? No ne ilmeet vastaantulevilla ihmisillä ja ohiajavissa autoissa ovat todellakin sen vaivan arvoisia!
Teidän,
KNAM
Yksi vaimon omista kasvateista on meillä kyläilemässä muutaman viikon ajan ja koska omasta takaa koiria löytyy jo neljä, niin tästä saadaan lopputulokseksi melko helpon laskutoimituksen jälkeen viisi afgaania.
Kun Furaku meille tuli viikko sitten kyläilemään, niin ensimmäisinä iltoina lenkitin koirat kahdessa osassa. Muutaman illan jälkeen totesin, että jos kerran normaalisti onnistuu neljän koiran lenkitys kerralla ja joskus on viidenkin kanssa menty, niin miksei nytkin. Siispä pieni ruuhka verannalle, 5 koiraa hihnoihin ja menoksi.
Ensimmäinen haaste tulee heti kotiportailla. Meilläpäin pyörivät jänikset ovat viime aikoina majailleet melko ahkerasti meidän pihamaalla, ilmeisesti omenapuiden perässä, joten oven avaamisen jälkeen saa olla melko tarkkana, sillä usein päällä on välitön viisveto. Tai 20-veto, miten vaan.
Tuosta selvittyämme suunnistamme kohti porttia, josta kaikkien pitäisi mahtua ulos. Tämän jälkeen tien yli ja hihnojen selvitys ensimmäisen kerran.
Sitten se normaali alkuinnostus jolloin varsinkin nuoriso-osasto tahtoo sinkoilla sinne sun tänne ja hätäisimmät vääntävät tarpeitaan ojien pohjille. No koska haluamme pysyä naapureiden kanssa väleissä keräämme tietty jätökset pois ja tämän ensimmäisen 100-200 metrin jälkeen onkin vuorossa hihnasirkus osa 2.
Sitten ollaankin urheilukentän kohdalla, jossa puput varsinkin syksyisin pitävät usein ilta-aikaan majaansa eli siinä varsinkin Chica tahtoo käydä kovilla kierroksilla. Tästä eteenpäin lenkki kuitenkin alkaa sujumaan jo vähän rauhallisemmissa ja tasaisemmissa merkeissä.
Loppulenkin aikana hihnat täytyy selvitellä vielä muutaman kerran ja aikaa kuluu kokonaisuutena käytännössä yhtä paljon 5 koiran kanssa kuin tekemällä 2 lenkkiä pienemmällä koiramäärällä.
Mutta miksi sitten teen yhden lenkin viiden koiran kanssa? No ne ilmeet vastaantulevilla ihmisillä ja ohiajavissa autoissa ovat todellakin sen vaivan arvoisia!
Teidän,
KNAM
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)