Olemme siinä mielessä etuoikeutetussa asemassa, että meillä on omaa pihaa jossa jopa kasvaa muutakin kuin rikkaruohoja. Tai no, kolikon kääntöpuolena on sitten tuo tiluksien ylläpito joka lohkaisee kohtuullisen osan kesän vapaa-ajasta.
Pihassamme kasvaa pari omenapuuta, kirsikkapuu, viinimarjoja sekä punaisen että mustan värisenä, vadelmia ja tämän kesän uutuutena vaimo on "viljellyt" kesäkurpitsaa, avomaankurkkua, ruohosipulia sekä salaattia. Ja yhden herneen.
Vadelmat eivät ole heinähelteistä meillä hätkähtäneet vaan ovat räväyttäneet kaikkien aikojen sadon sekä määrällisesti että laadullisesti. Suurimman marjat ovat olleet keskikokoisen mansikan kokoisia ja kautta linjan marjat ovat olleet oikein makeita ja kauniita.
Osa vadelmista kasvaa tuolla koira-aitauksen peränurkassa ja sieltä niitä on mukava itsekin käydä napostelemassa iltapalaksi kun päästää koiria vielä sille "ihan viimeiselle iltapissalle".
Nuo meidän kakarat ovat myös löytäneet nuo maukkaat vadelmat. Kolme viime talven kasvateista asustaa tällä hetkellä meillä ja kaikki käyvät tönimässä kuonollaan vadelman lehtiä löytääkseen marjoja. Ja voi sitä ilon ja riemun täyttämää affea kun lehden alta paljastuu iso, kypsä ja kirkkaanpunainen vattu, jonka voi näppärästi etuhampailla napata suuhunsa. Ja tuota touhua kestää niin kauan, kunnes jokainen vadelmanlehti on käännetty ja päivän aikana kypsyneet marjat on syöty.
Niin ja todellakin, vain kypsät marjat kelpaavat.
Teidän,
KNAM
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti