Tour de Baltic 2009

Huh, olipas kierros. Vajaan 6 vuorokauden aikana kilometrejä tuli Petoon noin 1000 kappaletta ja auto tuli pakattua/purettua yhteensä 4 tai 5 kertaa, laskutavasta riippuen. Ja voi kertoa, että tuo operaatio ei ole mikään muovikassit peräluukkuun Prisman pihassa, vaan todellinen pakkauksen taidonnäyte. Onnekseni olen tehnyt jopa graduni tuosta aiheesta, joten apua on ihan teoreettiseltakin pohjalta. Lisäksi vuosien kokemus auttaa kummasti :) Mutta saa tulla koittamaan, onnistuuko itseltä. Autona siis Pösö 406 farkku suksiboksilla varustettuna ja mukaan pitäisi laittaa seuraavat tavarat:
- 2 aikuista
- 2 lasta
- 2 afgaanivinttikoiraa
- 2 näyttelyhäkkiä
- imurifööni
- pari vilttiä
- 3 näyttelytuolia
- kärryt
- koiranäyttelytarvikelaukku
- näyttelyteltta
- näyttelykassi
- päivänvarjo
- 2 vaatekassia aikuisille
- lasten vaatekassi
- päivärepullinen tavaraa (lasten vaihtovaatteet, miniläppäri, ym.)
- ruokaa & juomaa sekä ihmisille että koirille
- koirien kassit (sadevarusteet ym.)
- 4 laatikollista olutta/siideriä (paluumatka)
- 5 muovikassillista muita "tuliaisia" (paluumatka)

Täyttä siis oli. Vielä kun heti menomatkalla auton pyöränlaakeri alkoi pitämään vähän ulinaa, niin saatiin mukaan myös oma jännitysmomentti...

Kuitenkin muutamia kommelluksia lukuunottamatta reissu meni oikein hyvin. Ensimmäistä kertaa elämässäni käytin oikeasti venäjän kieltä jonka siis luin kouluaikoina pitkänä kielenä ja kirjoitin jopa B:n siitä yo-kirjoituksissa. Ongelmat ensimmäisen hotellin vedensaannissa saatiin hoidettua tällä venäjän taidolla kuntoon, kohtuullinen suoritus.

Vaimo oli miettinyt pesevänsä koirat näyttelyä edeltävänä iltana hotellilla, mutta pesi ne silti varmuuden vuoksi edellisenä iltana lopulta myös kotona. Tämä osoittautui lopulta hyväksi ratkaisuksi, sillä vettä ei juurikaan hotellihuoneen suihkusta tippunut ja sekin vähä mikä sieltä lorisi oli jääkylmää. Siinä ei oltaisi kyllä afgaaaneita pesty.

KNAM:n matkan kohokohta oli sunnuntain näyttelyssä, jossa ROP:sta taistelivat keskenään Molly ja Eros. Tätä skenariota oltiin vaimon kanssa menomatkalla lähinnä naureskeltu, mutta yht'äkkiä se olikin totista totta. Eikä siinä auttanut mikään muu kuin KNAM:n heittää sandaalit telttaan ja juosta paljain jaloin kehään Eroksen kanssa. Ja kuten tavallista, KNAM poistui kehästä ROP-koiran kanssa (kts. edellinen blogimerkintä).

Isoista kehistä johtuen päivä venähti todella pitkäksi ja pääsimme lähtemään näyttelypaikalta vasta puoli seitsemän aikaan. Siitä paikalliseen sitimarkettiin ja kohti Latvian rannikkoa etsimään varattua mökkiä, käytännössä ilman minkäänlaisia ajo-ohjeita. Rannikolle saavuimme yhdeksän aikaan emmekä mökkiä sitten todellakaan löytäneet. Sen sijaan erästä rannikkoa myötäilevää mökkitietä (ihan oikeasti, tie oli todellakin suomalaista mökkitietä vastaava ajoura) tuli mutkan takaa esiin, keskeltä ei-mitään, aivan uusi hotelli! Auton nokka pihaan ja huonetta kyselemään. Huone saatiin ja ehkä reissun makoisimmat unet tuli nukuttua siellä muhkeiden peittojen keskellä!

Seuraavana aamuna löytyi sitten mökkikin ja saimme asettua merenrantamökkiimme aloillemme. Mökin ovelta oli hiekkarannalle noin 15 metriä matkaa ja rantaa todellakin hyödynsi koko meidän porukka, kuten alla olevasta videosta näkyy.

Paluumatkaan varasimme aikaa 6,5 tuntia, jossa ajassa laskimme ehtivämme hyvinkin ajamaan 230 kilmoterin matkan Tallinnaan. Sisältäen ostospysähdyksen Pärnun Rimissä.

Jostain syystä emme huomanneet ajan kulumista kunnes havahduin puhelimen pirinään Rimin kassalla ja huomasin laivan lähtöön olevan enää tasan 3 tuntia aikaa. Pärnusta ajaa ilman tietöitä tai ruuhkia tasan 2 tuntia satamaan. Eli kiire tuli. Mutta ehdimme juuri ja juuri sekä saimme vielä Hesburger-eväätkin syödyksi automatkan aikana.

Alla vielä tuo tekemäni rantsuvideo reissulta, vaikka se tuon vaimon Facebook-tohinan kautta lienee saanut jo melko kattavan näkyvyyden.

Teidän,

KNAM