Jokaisella asialla on aina hyvät ja huonot puolensa (pros & cons). Joissakin asioissa on hyviä puolia enemmän kuin huonoja, toisissa taas päinvastoin. On myös asioita, joissa hyvät ja huonot puolet ovat tasapainossa, herää vain kysymys että ovatko sellaiset asiat elämässä turhia? Saako niistä kukaan mitään?
Ex-tyttöystäväni, nyk. vaimoni, astui elämääni reilun 10 vuotta sitten koirien, afgaanien, kera. Muistan ensikohtaamiseni nyt jo edesmenneiden Remun ja Albertin kanssa kuin huomisen päivän. Kaverukset tulivat eteiseen varovaisen ylväästi vastaan, haistelivat hetken ja poistuivat takaisin sohvalle. Olin heille, vielä siinä vaiheessa, asia jossa ei ollut sen paremmin hyviä kuin huonojakaan puolia.
Tämän ensikohtaamisen jälkeen koiraharrastus on sitten vähän kasvanut, joku asiaan vihkiytymätön voisi sanoa jopa karannut lapasesta. Minä en sano. Arvatkaa miksi?
Jotta säästyttäisiin sen turhemmilta tarinoilta, listaan nyt vain tämän harrastuksen hyvät ja huonot puolet. Tämä olkoon esimerkkinä kaikille tuleville KNAM:eille, KEPO:ille ja muille vastaavaan asemaan joutuville, erityisesti afgaanikoiran näkökulmasta. Teitä on varoitettu.
LENKIT
+ tulee lähdettyä ulos joka päivä ja saa liikuntaa
- sade- ja pakkaspäivinä harmittaa, ettei ole opettanut koiria käymään vessassa
NÄYTTELYT
+ näkee uusia maita ja kaupunkeja
- näkee uusista maista ja kaupungeista useimmiten vain messuhallin ja moottoritien
KARVAT
+ tekee afgaanista kauniin
- niitä on joka paikassa, ihan joka paikassa, siis aivan joka paikassa
RUOKA
+ afgaanille maistuu kaikki ruoka
- mitään ruokaa ei voi jättää alle 2 metrin korkeuteen tai lukitsematta
LEPO
+ kun afgaani lepää, se todella lepää
- itse ei pääse sohvalle lepäämään samaan aikaan
LUONNE
+ afgaani tuntee oman arvonsa eikä välitä muiden mielipiteistä
- "turhien" temppujen opettaminen kysyy Jedi-soturin mielenlujuutta
KASVATUS/KENNELTOIMINTA
+ koiranpentu on söpö ja ihana, rodusta riippumatta
- 8 pitkin taloa pissaavaa ja kakkaavaa koiranpentua ei ole söpöä ja ihanaa
ROSKAT
+ afgaanin turkki kerää kätevästi roskat
- afgaanin turkki kerää kätevästi roskat ulkoa ja tiputtaa ne seuraavan viikon aikana pitkin asuntoa
TURKINHOITO
+ turkinhoito vie vaimolta monta tuntia viikosta, jonka aikana voisi katsoa vaikka jääkiekkoa
- vaimon laittaessa turkkia KNAM:n täytyy siivota asunto
TUHOTYÖT
+ rauhallisen luonteensa johdosta afgaani ei yleensä tuhoa paikkoja, kuten kenkiä tai huonekaluja
- edellinen pätee vain murto-osaan afgaaneista ja nämäkin afgaanit ovat aina vähintään 5-vuotiaita
FACEBOOK
+ saat paljon uusia ystäviä
- suurimmalla osalla uusista ystävistäsi on profiilikuvana afgaani
Teidän,
KNAM
perjantai 25. helmikuuta 2011
keskiviikko 23. helmikuuta 2011
Maailman halvin koiranäyttely
No ei oikeesti.
Viime viikonloppu meni siis näyttelyn merkeissä Sveitsissä, kuten tuo parempikin puolisko jo runoilikin. Kuten tunnettua, Norjan ohella Sveitsi on kauniisti sanottuna kallis maa. Mutta myös kaunis, siisti ja rikas maa.
Hyvänä esimerkkinä otettakoon nyt vaikka nuo näyttelymaksut. Vaimo unohti hoitaa ilmoittautumisen sillä edullisemmalla aikaikkunalla, joten saimme maksaa osallistumisestamme ihan koko rahan edestä. Kirjaimellisesti. Kahden koiran näyttelymaksut viikonlopun kahteen näyttelyyn yhteensä 340 euroa eli 170 euroa per päivä eli 85 euroa per koira per näyttely. Saa lopettaa kitinän kalliista näyttelymaksusta Messariin. Tosin täytyy muistaa, että myös palkat ovat melko paljon kovemmat Sveitsissä kuin koto-Suomessa.
Lisäreferenssejä olisi hintatasosta tarjolla jonkin verran lisääkin, mutta mainittakoon nyt vain McDonalds-ravintolan Sundae-jäätelö. Kyseinen pehmis maksaa Suomessa ja täällä Saksassa euron. Sveitsissä 3,50 frangia eli 2,70 euroa. Siis melkein kolme kertaa enemmän.
KNAM muistaa taas käydä ahkerasti töissä, sillä toukokuussa on kuulemma pakko mennä uudestaan Sveitsiin. Siellä on kuulemma taas näyttely.
Mutta jotain mukavaakin reissussa sentään oli. Perinteisen messuhallivierailun lisäksi pääsimme kerrankin näkemään jotain muutakin näyttelypaikkakunnasta. Näyttely siis oli Fribourgin kaupungissa melko keskellä Sveitsiä. Iltapäivällä näyttelyn jälkeen kävimme vähän kävelemässä keskustan laitamilla komeiden maisemien säestyksellä. Tämän herkistelyn jälkeen käväisimme vielä syömässä kunnes väsy voitti matkaajat ja oli pakko vääntäytyä hotellille lepäilemään.
Sunnuntain näyttelypäivän jälkeen suunnaksi jälleen Saksan-koti ja paluumatka sujuikin yllättävän hyväntuulisissa merkeissä, väsymyksestä huolimatta.
Viime viikonloppu meni siis näyttelyn merkeissä Sveitsissä, kuten tuo parempikin puolisko jo runoilikin. Kuten tunnettua, Norjan ohella Sveitsi on kauniisti sanottuna kallis maa. Mutta myös kaunis, siisti ja rikas maa.
Hyvänä esimerkkinä otettakoon nyt vaikka nuo näyttelymaksut. Vaimo unohti hoitaa ilmoittautumisen sillä edullisemmalla aikaikkunalla, joten saimme maksaa osallistumisestamme ihan koko rahan edestä. Kirjaimellisesti. Kahden koiran näyttelymaksut viikonlopun kahteen näyttelyyn yhteensä 340 euroa eli 170 euroa per päivä eli 85 euroa per koira per näyttely. Saa lopettaa kitinän kalliista näyttelymaksusta Messariin. Tosin täytyy muistaa, että myös palkat ovat melko paljon kovemmat Sveitsissä kuin koto-Suomessa.
Lisäreferenssejä olisi hintatasosta tarjolla jonkin verran lisääkin, mutta mainittakoon nyt vain McDonalds-ravintolan Sundae-jäätelö. Kyseinen pehmis maksaa Suomessa ja täällä Saksassa euron. Sveitsissä 3,50 frangia eli 2,70 euroa. Siis melkein kolme kertaa enemmän.
KNAM muistaa taas käydä ahkerasti töissä, sillä toukokuussa on kuulemma pakko mennä uudestaan Sveitsiin. Siellä on kuulemma taas näyttely.
Mutta jotain mukavaakin reissussa sentään oli. Perinteisen messuhallivierailun lisäksi pääsimme kerrankin näkemään jotain muutakin näyttelypaikkakunnasta. Näyttely siis oli Fribourgin kaupungissa melko keskellä Sveitsiä. Iltapäivällä näyttelyn jälkeen kävimme vähän kävelemässä keskustan laitamilla komeiden maisemien säestyksellä. Tämän herkistelyn jälkeen käväisimme vielä syömässä kunnes väsy voitti matkaajat ja oli pakko vääntäytyä hotellille lepäilemään.
Sunnuntain näyttelypäivän jälkeen suunnaksi jälleen Saksan-koti ja paluumatka sujuikin yllättävän hyväntuulisissa merkeissä, väsymyksestä huolimatta.
perjantai 11. helmikuuta 2011
Varautumisia
Näyttelykausi alkaa olla edessä taas ihan tosissaan. Vaimo on laittanut paikoilleen jo kohtuullisen määrän näyttelyitä tulevalle keväälle ja kesälle. Kuulemma muutama on vielä suunnitelmissa. No, mikäs siinä. Näyttelyreissujen lisäksi luvassa on pääsiäisen tienoilla reissu Suomeen (ajokilometrejä noin 2000) ja kun on tullut jälkikasvulle luvattua, että mennään käymään Pariisin EuroDisneyssä (noin 1000km) , niin Sitruuna (Citroën) saa niellä maantietä ihan tosissaan tämän vuoden aikana. Seuraava koitos on viikon päästä, kun lähdetään näyttelyreissulle Sveitsin Fribourgiin (ajokilometrejä noin 800). Kesälomreissu on suunniteltuna akselille Itävalta-Italia (arviolta 2000km) ja näyttelykauden päätöstä vietellään nykyarvioiden mukaan jossakin Garda-järven seudulla (1500km). Ja kun tuohon päälle laitellaan vielä muut "lähi"näyttelyt, niin Sitruunan mittaria koristanee vuoden loppupuolella helposti arkiajojen avulla 10-15 tuhatta kilometriä korkeammat lukemat.
En edes viitsi aloittaa keskustelua meidän perheen tekemistä CO2-päästöistä, hiukkaspäästöistä puhumattakaan. Niitä tulee ja rumasti.
Joten pysytään vain mukavuusalueella. Miten noista jokaisesta kilometristä saadaan miellyttävämpiä koko perheelle? No, konsteja onneksi on - ja paljon.
Valmistautuminen tulevaan aloitettiin hyvissä ajoin ihan puhtaalla päätöksenteolla, joka konkretisoitui ensimmäisen kerran eilenillalla. Lapsille oltiin luvattu, että kun saadaan uusi auto niin siihen hommataan sitten viihdettä eli DVD-soitin. Tämä tilattiin eilen Amazonilta. Kaksi erillistä näyttöä ja kuulokkeet sisältävä paketti lähti jo tänään liikkeelle kaupasta ja lienee perillä meillä hyvissä ajoin ennen viikon päästä olevaa Sveitsin reissua.
Lapsien viihtyvyys on siis hoidossa.
Entäpä sitten peräluukun elukat eli rakkaat affet? No koirat nyt viihtyvät meidän perheessä autossa muutenkin oikein mukavasti. Peräluukussa on varsinkin nykyisellään mahtavasti tilaa eli siellä voi hyvin harrastaa afgaanin lempipuuhaa, nukkumista. Tämä lisäksi suunnitelmissa on hommata peräluukkuun kumimatto jonka päälle paksu patja. Pitäähän koirienkin mukavuutta ajatella! Lisäksi tietty ilmastointi pitää huolta sopivasta lämpötilasta ja raolleen avattavat sivuikkunat huolehtivat ilmanvaihdosta tarvittaessa taukopaikoilla.
Koirien asiat ovat siis kunnossa.
Koska ajomatkaa tulee niin myös tunteja kuluu. Ja kun tunteja kuluu, niin tulee nälkä ja jano. Ihan koko perheelle. Seuraavaksi hankintalistalla onkin sitten kylmälaukku, joka jäähdyttää ainakin jonkin verran sisällä olevia elintarvikkeita ottamalla virtaa auton tupakansytyttimestä. Näin pysyvät juomat kylminä ja kriittiset elintarvikkeet viileinä. Lisäksi autosta löytyy vielä kylmälokero parille tölkille, viilennyksestä huolehtii auton oma ilmastointi.
Perheen asiat siis järjestyksessä.
Mutta kahta asiaa kaikki tämä ei poista, ei sitten millään.
"Mulla on pissahätä!"
"Koska me ollaan perillä?"
Teidän,
KNAM
En edes viitsi aloittaa keskustelua meidän perheen tekemistä CO2-päästöistä, hiukkaspäästöistä puhumattakaan. Niitä tulee ja rumasti.
Joten pysytään vain mukavuusalueella. Miten noista jokaisesta kilometristä saadaan miellyttävämpiä koko perheelle? No, konsteja onneksi on - ja paljon.
Valmistautuminen tulevaan aloitettiin hyvissä ajoin ihan puhtaalla päätöksenteolla, joka konkretisoitui ensimmäisen kerran eilenillalla. Lapsille oltiin luvattu, että kun saadaan uusi auto niin siihen hommataan sitten viihdettä eli DVD-soitin. Tämä tilattiin eilen Amazonilta. Kaksi erillistä näyttöä ja kuulokkeet sisältävä paketti lähti jo tänään liikkeelle kaupasta ja lienee perillä meillä hyvissä ajoin ennen viikon päästä olevaa Sveitsin reissua.
Lapsien viihtyvyys on siis hoidossa.
Entäpä sitten peräluukun elukat eli rakkaat affet? No koirat nyt viihtyvät meidän perheessä autossa muutenkin oikein mukavasti. Peräluukussa on varsinkin nykyisellään mahtavasti tilaa eli siellä voi hyvin harrastaa afgaanin lempipuuhaa, nukkumista. Tämä lisäksi suunnitelmissa on hommata peräluukkuun kumimatto jonka päälle paksu patja. Pitäähän koirienkin mukavuutta ajatella! Lisäksi tietty ilmastointi pitää huolta sopivasta lämpötilasta ja raolleen avattavat sivuikkunat huolehtivat ilmanvaihdosta tarvittaessa taukopaikoilla.
Koirien asiat ovat siis kunnossa.
Koska ajomatkaa tulee niin myös tunteja kuluu. Ja kun tunteja kuluu, niin tulee nälkä ja jano. Ihan koko perheelle. Seuraavaksi hankintalistalla onkin sitten kylmälaukku, joka jäähdyttää ainakin jonkin verran sisällä olevia elintarvikkeita ottamalla virtaa auton tupakansytyttimestä. Näin pysyvät juomat kylminä ja kriittiset elintarvikkeet viileinä. Lisäksi autosta löytyy vielä kylmälokero parille tölkille, viilennyksestä huolehtii auton oma ilmastointi.
Perheen asiat siis järjestyksessä.
Mutta kahta asiaa kaikki tämä ei poista, ei sitten millään.
"Mulla on pissahätä!"
"Koska me ollaan perillä?"
Teidän,
KNAM
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)